Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut peruilemaan/välttelemään ihmiskontakteja ihan tosissani! Olen aivan kamala nykyään. Perun kaiken koska en haluakaan nähdä ketään.
03.09.2023 |
Ihan tosi. Nyt ei mene hyvin mutta en oikeastaan pysty tekemään asialle parannusta.
Ensin tuli häpeä/masennus ja sitten se paisui niin, että nyt olen erittäin eristäytynyt. Olen tehnyt muutamassa vuodessa tuhoa ihmissuhteille.
Haluan eristäytyä, en vain jaksa tai pysty häpeän vuoksi tapaamaan tuttuja/sukulaisia/kavereita.
En nyt ole aivan kaikkea perunut mutta sanotaan, että 90% useista tapaamisistani.
Nytkin mietin miten kestän vanhemman synttäreille menoa, tiedän miten minua nöyryytetään ja kuinka ulkopuoliseksi sekä riittämättömäksi itseni siellä tunnen. En halua mennä, en halua, stressaan tästä päivittäin ja yritän psyykata itseäni.
Voi helvetti.
Joskus tuntuu etten kuulu yhtään tänne elämään. Haluan täältä pois. Tai jos saisin valita niin asuisin järven äärellä, mökillä missä olisi kaupat suht lähellä.
Mutta inhoan tätä kaupunkielämää, ihmisten kanssa olemista ja hyh. Olen tosi stressaantunut ja haluan vain olla itsekseni vapailla ja tehdä mitä huvittaa eli olla suurimman osan ajastani kotona.
Kommentit (22)
Tuo on ihan Ok luonteenpiirre.
Kivampaa toki on, jos et peru, vaan tapaamista sovittaessa sanot suoraan ettet nyt osaa sanoo milloin sopisi, katsotaan myöhemmin - toisellakin kun on omat aikataulunsa elettävänä.
Myös mulle tulee sosiaalinen kiintiö täyteen töissä ja elämän muissa pakkokontakteissa. Ja kun käyn äitini 85v luona (tai edes soitan) olen loppupäivän täysin uupunut. Hån on minulle todellinen arjen ankeuttaja.
Näiden lisäksi riittää, että saan moikata naapureille jos tullaan pihalla vastaan. Ja tykätä etnisten "hyvien ystävieni" päivityksistä FBssä. (Ai olitte Popedan konsertissa, tsempit! ... ONNEKSI minä en mennyt.... )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuossa ei tarvitse olla suurta ongelmaa, jos sen ei ole tarkoitus olla pysyvä ja paheneva tila, vaan jokin välivaihe. Etäisyydenotto menneeseen ja pyrkimys aikuistua ja löytää itsensä häpeän takaa.
Mutta täysi eristäytyminen ei auta käsittelemään häpeää ja taltuttamaan sitä, vaan tekee ihmisestä höperön. Sietokyky laskee koko ajan lisää. Sitten alkaa pelätä varjoaan.
Jos tuntuu että pää piiputtaa maailman laajentamisen ajatuksestakin, niin ottakaa kunnollinen loma maailmasta. Sen jälkeen vaikka puoli vuotta asteittain lisääntyviä kontakteja. Tehkää aikataulu ja huolehtikaa, että joka päivä tulee vähän lisää altistusta, sunnuntait on vapaat.