Mitä jos tietää, ettei jaksa kantaa traumojaan? Niitä on tullut niin paljon, että niistä on mahdoton parantua.
Tiedän sen. Jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa.
Olen selvinnyt jo monesta asiasta mutta nimenomaan elämä on ollut pelkkää selviytymistä. Uuteen päivään heräämistä ja yritystä jaksaa kamppailla elämänsä suhteen, toivoa, että vielä paremmat ajat tulevat.
Vuosien saatossa olen ymmärtänyt ettei niitä tule.
Olen kuin vankilassa. En selviä.
Ne tulevat painajaisina, flashbackeina sekä kehollisena ja henkisenä tuskana. Ne tapahtumat eivät jätä minua rauhaan.
Ne tulevat myös vääränlaisina uskomuksina ja kiintymyshäiriöinä. Riippuvuuksina, syömishäiriöitä, talousongelmima, impulssikonrollin vaikeutena, dissosisaationa.
En tunne mitään ja silti koen olevani vain epäonnistunut ja vääränlainen riittämätön ihminen.
Tähän johti alkoholismi, väkivalta, seksuaalinen väärinkäyttö ja mt-ongelmat perheessä, hylkääminen lapsena ja aikuisuuden haasteina pitää puoliaan ja jatkuva uudelleen traumatisoituminen tiedostomattomana hakeutumisena väkivaltaisiin tai/ja hyväksikäyttöön perustuviin suhteisiin.
Olen kympin tyttö ja työmoraalin omaava mutta vain, koska se on ainoa asia, joka saa kulissit ja elämän pitämään jotenkin hallinassa.
Muuten olen aivan sekaisin ja jopa hullu.
Ei täällä apua oikein saa ellei ole rahaa. En oikein tiedä, että mitä hittoa elämästäni tulee.
Kommentit (7)
Kiva blogipostaus mut kuka kysy saati ketä kiinnosti? Kasva aikuiseks.
Älä mieti noita asioita, vaan katso ulos ja huomaat että jokaisen eläimetkin elämä on kamppailua. Keskity tulevaisuuteen, ja positiivisiin juttuihin.
Hyvähän nuo asiat olis saada jäsenneltyä ja sanoitettua. Oletko tutkinut netin mahdollisuuksia? Ainakin chatteja löytyy järjestöiltä pahimpaan hätään.
Mitä jos pitäisit joka ilta semmoisen huolihetken jolloin koitat vaikka puoli tuntia kerrallaan pohtia huoliasi. Muuna aikana keskity tekemään hyvinvointiasi tukevia hyvänmielenasioita niin pitkälle kuin se on mahdollista ja mielekästä. Saattaa vaatia harjoitusta viedä huomio pois niistä huolista, mutta lempeästi uudestaan ja uudestaan, ehkä onnistuu.
Yritä muistuttaa itseäsi ettet suinkaan ole ainoa jolla on samankaltaisia ongelmia. AINA löytyy joku joka kamppailee juuri samanlaisten ongelmien kanssa kuin sinäkin.
Tee hengitys- ja rentoutusharjoituksia, ui sauno, liiku itseäsi miellyttävällä tavalla. Jos asiat ei koskaan poistu elämästäsi saat varmasti ainakin helpompia hetkiä joskus kun huolehdit itsestäsi. Tsemppiä!
Miten somaa Tommi kuinka yrität linjoja pitkin käyttää henkistä väkivaltaa. Juu, entä sitten? Mä mielummin asun teltassa kuin tulen toimimaan yhdenkään luuserin kohtuna ja piikana. Oikeastaan koko vainonta on sikäli huvittavaa, sillä täähän lähti siitä etten suostunut antamaan kellekään teistä. Kahdella olisi varaa maksullisiin. Kolmas joutuu säästämään yhtä bordelli keikkaa varten.
Traumatausta johtaa ajautumaan toistuvasti samankaltaisiin traumatisoiviin tilanteisiin. Siksi on tärkeää hankkia apua ja ottaa sitä vastaan. Välttämättä ei tarvita pitkää psykoterapiaa, vaan moni muukin apu voi riittää.
Tämä on juuri sitä, kun ihmetellään että vasta väkivaltaisesta alkoholistista eronnut on kohta jos mahdollista entistä vaikeammassa suhteessa.
Elämä on suhteellisen lyhyt. Mieti minkä asian tekemättä jättäminen harmittaisi kuolinvuoteella. Tee sitä loppuelämäsi. Tämä on oma ratkaisuni. En usko myöskään, että saisin traumojani käsiteltyä tämän elämän aikana.
Up