Lue keskustelun säännöt.
Aatelkaa että entisajan köyhillä oli talo, oma sauna ja oma perunamaa
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli talo aikoinaan kauoungissa. Myin sen ja muutin maalle rivariin. enkä enään halua taloa. Mulla on oma sauna. Perunamaata en ole koskaan halunnut. Mulla on muutenkin kaikki mitä olen halunnutkkn mulla olevan t: köyhä :)
Siis en haluaisi taloa enään vaikka olis varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Niin erityisesti mihin aikaan?
Suuren osan 1900-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kommentoijista ei näemmä tiedä että torpat poistuivat jo vuonna 1918 hyväksytyn lain nojalla.
Tarkoitat varmaan 1922 Lex Kalliota. Silloin agraari-Suomessa vapautettiin kilpailu yhteiskunnan avainalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Eikä heillä ollut raskasta hallinnon ja yleistä taakkaa elätettävänä n. Paitsi pappila. Sudet ei tappaneet lampaita ja ruustinnalle riitti veroista villaa, papille kapahaukea. Tontin vuokraakaan lieneekö ollut. Työnsä tulokset sai itselleen. Oikeus oli nimeltään korpilaki. Itselleen jäi työstä hyöty.
.
Sukulaisilla oli pientila vielä 70-luvulla eikä papille tarvinnut viedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Itselle on hämärästi jäänyt mieleen ammattinimikkeet renki, piika ja "loinen" koulun historiantunnilta tai vanhoista romaaneista. En muista kaikkia nimiä. Käsitykseni mukaan nämä työntekijät asuivat maatilalla ja tekivät talon töitä. Joidenkin työpanos on saattanut olla vähäinen ja he tekivät kykyjensä mukaan saaden talosta nukkumapaikan ja syötävää. Esimerkiksi joku vanhempi nainen on voinut katsoa pikkulasten perään, huuhdella lapsenpyykkiä, viihdyttää talonväkeä tarinoilla tms.
Töitä kyllä riitti. Yleensä työpanos ei ollut vähäinen ja lapsetkin teki töitä. Varmaan vanhus on selviytynyt vähemmällä. Kun äitini yli 70v. oli lapsi, alle 10v. lapsetkin teki maataloustöitä. Myös tuttu vanha rouva yli 70v on ollut lapsena maatilalla asuessaan maatilantöissä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut kotitalona vanha torppa. Siellä on kaikki esineetkin 1800-luvun lopulta. Löytyy tsaariperheen kuvakin. Kaikki kodin työkalut. Itse tehtiin työkalut, joilla tehtiin puusepän töitä. Huonekalutkin on itse tehty torppaan. Tekstiilit tehtiin itse. Lanka kehrättiin omien lampaiden villoista ja kudottiin kankaaksi. Siinä sitä meni koko talvi iltapuhteissa päreen valossa, kun hamekangas kudottiin ja siitä ommeltiin hame. Raamattuja löytyy monenlaisia.
Saarella on ilmeisesti sisäsiittoisuus ollut suurta, kun naapurista haettiin kumppanikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Oletko kuullut koskaan siitä, että torpparilaitos lakkautettiin jo sangen kauan aikaan sitten. Sen jälkeen torpista tuli omia itsenäisiä tilojaan, mutta köyhinä pysyivät silti.
Onko se "sangen kauan aikaa" kun sisällissodan jälkeen vasta se torpparilaki voimaan tuli? Eli sata vuotta sitten. Minusta ei ole sangen kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Itselle on hämärästi jäänyt mieleen ammattinimikkeet renki, piika ja "loinen" koulun historiantunnilta tai vanhoista romaaneista. En muista kaikkia nimiä. Käsitykseni mukaan nämä työntekijät asuivat maatilalla ja tekivät talon töitä. Joidenkin työpanos on saattanut olla vähäinen ja he tekivät kykyjensä mukaan saaden talosta nukkumapaikan ja syötävää. Esimerkiksi joku vanhempi nainen on voinut katsoa pikkulasten perään, huuhdella lapsenpyykkiä, viihdyttää talonväkeä tarinoilla tms.
On jäänyt mieleen myös sanat "huutolainen" ja "vaivaistalo". Tytöt voitiin lähettää vieraaseen taloon piikomaan jo 7-vuotiaina. Saatettiin yöpyä esim. saunarakennuksessa. Laulu "Paimenpojan sunnuntai" kertoo pojasta, joka joutuu paimeneen, kun muut lähtevät sunnuntaikirkkoon. Muiden armoilla siinä elettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Heikoimmassa asemassa olevilla ei todellakaan ollut minkäänlaista omaa pientilaa tai ylipäätään mitään omaa.
Onkos nyt heillä, mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaupungeissa köyhät asuivat vuokrakasarmeissa. Iso perhe hellahuoneessa ja vessa pihanperällä.
Heillä ei ollut muuta omaa kuin joku vaaterääsy.
Tampereella amurin työläismuseokortteli. Siellä koko perhe asui huoneessa ja huoneessa saattoi olla vielä vuokralainen lisäksi. Huoneilma oli yhteinen keittiö.
Appi asui yksin turussa ok-talossa, jossa oli alunperin asunut 5! Perhettä. Siis lapsiperheitä. Eikä talo ole kovin suuri. Ehkä 80 neliötä.. rakennettu 1920-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Itselle on hämärästi jäänyt mieleen ammattinimikkeet renki, piika ja "loinen" koulun historiantunnilta tai vanhoista romaaneista. En muista kaikkia nimiä. Käsitykseni mukaan nämä työntekijät asuivat maatilalla ja tekivät talon töitä. Joidenkin työpanos on saattanut olla vähäinen ja he tekivät kykyjensä mukaan saaden talosta nukkumapaikan ja syötävää. Esimerkiksi joku vanhempi nainen on voinut katsoa pikkulasten perään, huuhdella lapsenpyykkiä, viihdyttää talonväkeä tarinoilla tms.
Töitä kyllä riitti. Yleensä työpanos ei ollut vähäinen ja lapsetkin teki töitä. Varmaan vanhus on selviytynyt vähemmällä. Kun äitini yli 70v. oli lapsi, alle 10v. lapsetkin teki maataloustöitä. Myös tuttu vanha rouva yli 70v on ollut lapsena maatilalla asuessaan maatilantöissä mukana.
Suomessa lapset oppivat yleisesti kävelemään vasta yli kaksi vuotiaina, koska roikkuivat pussissa tuvan katosta. Vanhemmat olivat pellolla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Itselle on hämärästi jäänyt mieleen ammattinimikkeet renki, piika ja "loinen" koulun historiantunnilta tai vanhoista romaaneista. En muista kaikkia nimiä. Käsitykseni mukaan nämä työntekijät asuivat maatilalla ja tekivät talon töitä. Joidenkin työpanos on saattanut olla vähäinen ja he tekivät kykyjensä mukaan saaden talosta nukkumapaikan ja syötävää. Esimerkiksi joku vanhempi nainen on voinut katsoa pikkulasten perään, huuhdella lapsenpyykkiä, viihdyttää talonväkeä tarinoilla tms.
Töitä kyllä riitti. Yleensä työpanos ei ollut vähäinen ja lapsetkin teki töitä. Varmaan vanhus on selviytynyt vähemmällä. Kun äitini yli 70v. oli lapsi, alle 10v. lapsetkin teki maataloustöitä. Myös tuttu vanha rouva yli 70v on ollut lapsena maatilalla asuessaan maatilantöissä mukana.
Suomessa lapset oppivat yleisesti kävelemään vasta yli kaksi vuotiaina, koska roikkuivat pussissa tuvan katosta. Vanhemmat olivat pellolla töissä.
Tämä selittää paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Itselle on hämärästi jäänyt mieleen ammattinimikkeet renki, piika ja "loinen" koulun historiantunnilta tai vanhoista romaaneista. En muista kaikkia nimiä. Käsitykseni mukaan nämä työntekijät asuivat maatilalla ja tekivät talon töitä. Joidenkin työpanos on saattanut olla vähäinen ja he tekivät kykyjensä mukaan saaden talosta nukkumapaikan ja syötävää. Esimerkiksi joku vanhempi nainen on voinut katsoa pikkulasten perään, huuhdella lapsenpyykkiä, viihdyttää talonväkeä tarinoilla tms.
On jäänyt mieleen myös sanat "huutolainen" ja "vaivaistalo". Tytöt voitiin lähettää vieraaseen taloon piikomaan jo 7-vuotiaina. Saatettiin yöpyä esim. saunarakennuksessa. Laulu "Paimenpojan sunnuntai" kertoo pojasta, joka joutuu paimeneen, kun muut lähtevät sunnuntaikirkkoon. Muiden armoilla siinä elettiin.
Äitini oli huutolainen eli kunta myi hoidettavat taloon joka halvemmalla otti.
Äitini äiti kuoli synnytykseen, isovanhemmat pitivät 3-vuotiaaksi mutta olivat vanhoja ja köyhiä. (Äidinäiti oli n 40 äidin syntyessä).
Äidillä oli hyvä onni, pääsi hyvään taloon ja oli aikuiseksi asti, auttoivat häntä hankkimaan ammattikoulutuksenkin.
Mutta tuon paimenlaulun kuoro lauloi hautajaisissa.
Vielä 1800-luvulla kaljaa juotiin noin kaksi litraa päivittäin. Aamupalan kanssa kaljaa, päivällä kaljakeittoa jne. Oltiin pienessä humalassa kokoajan. Kai se oli parempi, kun elämä oli niin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Suomi oli sodan jälkeen KEHITYSMAA. Tämä on totta. Juurikin siihen aikaan, kun omat vanhempani olivat lapsia. Äitini muistaa, kun romanit kiersivät hevoskärryillään maataloissa kerjuulla ja sai olla tarkkana, ettei häviä villasukat eteisestä. Isällä ja hänen veljellä oli yhteiset kengät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Torpparius ei tarkoittanut välttämättä köyhyyttä. Jotkut kihlakunnan rikkaimmista oli torppareita. Torppa ei tarkoittanut rakennusta vaan maatilan tyyppiä.
Isäni mummo oli rikkaan torpparin tytär. Hän oli muuten äänioikeutettu ennen vuotta 1906, ainoana isoisovanhemmistaan. Hänen isänsä oli seudun toiseksi rikkain mies. Se rikkainkin oli torppari.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Torpparit saivat lunastaa torpan ja maat ja olivat sen jälkeen talollisia.
Ei torppaa ilmaiseksi saanut, sen sai LUNASTAA jos siihen pystyi.