hirveä ikävä exää

Kertokaa omakohtaisia kokemuksia onko todellakkaan järkevää hankkiutua toisen kanssa takaisin yhteen vai satuttaako siinä molemmat toisiaan taas kahta pahemmin? Olen vakaasti ollut sitä mieltä, että en takaisin mene että ongelmat ei ole kadonneet kuitenkaan minnekkään. Ero oli raastava ja vaikea, näin miehestä puolia joita en voinut hyväksyä käyttäytymisensä osalta ja hän satutti käytöksellään todella pahasti, kun itse olin heikoimmillani, masennuin suhteen kriisin aikana. Järki sanoo, että jos noin paha olo oli silloin niin ei se muutu, ei elämä aina ole auvoista ja jos ei heikoimmillaan tule toimeen keskenään niin satutanko itseäni mikäli kertoisin kaipuustani?
Erosta on nyt kaheksan kuukautta, aika on kuultanut pahimmat muistot ja nyt tajuaa vasta kaiken se arvokkaan jota suhteen päätyttyä menetin, asiat joita arvostin ja joita rakasti toisessa. Tuntuu, että en toisenlaista löydä enkä halua. Rakastin tosissani todella paljon toista ja kalvava kaipuu on hiipinyt viime viikkoina mieleen. Onko tämä ihan toivoton ajatus? Syöttäkää järkeä mun päähän.