Miten selvitä masentumatta?
Meillä 4v ja 8kk lapset, ei tukiverkkoja ja mies aina töissä. Jo esikoisen vauva-aikana olin tosi lujilla. Esikoinen oli vaativa vauva ja itki tai kitisi käytännössä kaiken valvaillaoloajan 1v8kk saakka, mies teki silloin töitä 70-80t/vk. Esikoisen olessa 1v3kk sain painostettua miehen tulemaan töihin kotipaikkakunnallemme ja työaikakin muuttui normaaliin 8t/pv. Kotielämä muuttui normaaliksi ja päätimme hankkia toisen lapsen. Mutta mies ei viihtynyt töissä. Kun jäin äitiyslomalle, mies vaihtoi takaisin vanhaan työpaikkaansa, kesäkuuhun saakka työmäärä oli kohtuullinen n. 50t/vk. Mutta sen jälkeen työmäärä on pikkuhiljaa lisääntynyt ja jälleen hän tekee n. 80t/vk. Sanomattakin on selvää, että hänellä on kesälomat ja isyysloma vielä pitämättä. Mi.ehen työnantaja on kyllä tosi ymmärtäväinen, tj oli jopa kysellyt mieheltäni, miten perhe voi ja maksanut ylimääräistä palkkaa, jotta voisimme lähteä lomamatkalle.
Ongelma on, etten kertakaikkiaan jaksa! Vauva on myös todella itkuinen tapaus, ei viihdy sekuntiakaan yksin tai edes siskonsa viihdytettävänä. Sylissä pitää kantaa koko ajan, jos istun alkaa huuto. Päivällä hän nukkuu kahdet 30 minuutin päikkärit ja yöllä herää 6-8 kertaa. Unikoulua en millään jaksa tässä elämäntilanteessa pitää.
Tukiverkkoja meillä ei käytännössä ole. Isovanhemmat asuvat 600 km päässä ja ovat sairastelleet paljon. Esikoisen kanssa he pärjäisivät, mutta eivät vauvan. Kerhoissa käymme säännöllisesti, joten esikoinen saa kyllä riittävästi leikkiseuraa. Mutta tarvitsisin välttämättä hetken taukoa vauvan itkusta. Viimeisten 3kk aikana olen käynyt kerran yksin kaupassa. Kun mies tulee illalla kotiin, olen niin poikki, etten jaksa lähteä minnekään. MLL ei toimi paikkakunnallamme, joten sieltä ei vauvanhoitoapua saa. kokematonta hoitajaa en haluaisi vauvalle ottaa, koska hän on niin työläs. Kodinhoitajan sain varattua yhdeksi aamupäiväksi, mutta hän perui tulonsa, kun tuli tärkeämpi keikka.
Olen niin uupunut, että pelkään masentuvani. En jaksa innostua mistään, harmittaa kun en ole jaksanut edes joulua laittaa, vaikka tiedän esikoisen siitä nauttivan.
Kommentit (15)
pyydä perheneuvolan kautta apua - ja neuvolan. Vaadi itsellesi apua, sano suoraan että et jaksa tätä rumbaa. Ja ole vaativainen, et ole huono äiti kun et jaksa. Olet hyvä äiti kun olet huolissasi jaksamisesta ja samalla lapsistasi !!!!
Perheneuvola on hyvä paikka siinä suhteessa, että he voivat autta koko perhettä, olla mukana vaikka keskustelussa miehesi kanssa noista työajoista, jos hän ei sinun puheistasi työmäärää osaa vähentää. Sano hänellekin suoraan että et jaksa, ja kerro että se tarkoittaa sitä, että pidemmän päälle sairastut, ja lapset kärsii jo nyt kun olet kireä, et jaksa antaa haluamaasi hyvää hoitoa.
Neuvolassa kannatta olla tiukkana, että lastenhoitoapua olisi oikeasti saatava, että et ole ' vain joku tapaus' jonka voi helposti ohittaa.
Löytyykö paikkakunnalta seurakunnan / kunnan tms. järjestämiä verkostomuotoja äideille? jos niihin jaksaisit lähteä?
TIedän kyllä kokemuksesta että itkuisen/vaativa vauvan kanssa ei mielellään liiku. Meilläkin nimittäin kuopus oli tosi huono nukkuja, itkuinen ja vaativainen vauva tosi pitkään - tai on sitä edelleen, nyt vain ns. tempperamenttinen lapsi. Neuvola totesi jo alkuunsa että tilanne minullakin oli ' hankala' ja ' vaativa' kun vauva oli itkuinen, ei nukkunut päivällä, kannoin aina liinassa mukana=nukkui siinä onneksi, esikoinen oli juuri 3v vanhempi kuin kuopus, ihana mutta oman osansa vaativa ja tarvitseva... En osannut vaatia itselleni mitään, en kehdannut tunnustaa että en jaksa, kun minulle ei mitään apua tarjottu, vaikka vähän yritin kertoakin, taputtiin vain henkisesti olkapäälle ja kerrottiin että on normaalia väsyä.
Soitin sit jossain vaiheessa perheneuvolaan, sain heiltä ' lähetteen' psyk.sairaanhoitajalla (neuvola olis kans voinut ohjata sinne) ja kävin pari kuukautta siellä viikottain juttelemassa. Jo se auttoi + sain sitä kautta kotihoitoapua edes vähän. Lisäksi mulla oli isompi kerhossa 2xviikossa, mikä auttoi osaltaan, antoi hänelle ulkopuolisia virikkeitä.
Mutta pointtini on : HAE JA VAADI APUA vaikka sosiaalitoimistosta. Nyt tilanteesi ei vielä ole mahdoton, mutta se voi siksi tulla. Sano suoraan että et jaksa tätä kaikkea yksin, vaan tarvitsette ulkopuolista apua. Uskalla tunnustaa se ääneen ulkopuoliselle. JA yritä saada mies niille hänelle ja perheelle kuuluville LOMILLE.
Tsemppiä ja parempaa joulua sinulle, toivottavasti silloin edes saatte olla yhdessä perheenä.
En osaa oikein antaa mitään neuvoa, mutta jos vertaistukea haluat, voit laittaa meiliä jean1@luukku.com. Meillä myös mies paljon töissä ja minä kotona poikien kanssa.
Nyt kerrot heti miehellesi, että olet ihan lopussa. Jos tilanne pahenee, jäävät sinulta kokonaan hoitamatta sekä lapset että koti, itsestäsi puhumattakaan. Tee selväksi, että olet henkisesti aivan äärirajoilla ja jos vaivut syvään masennukseen, siitä toipuu vuosikausia, jolloin miehen on pakko ottaa kokonaan vastuu lapsista. Oma jaksaminen ei ole leikin asia, etenkään silloin kun lapset ovat pieniä.
Jos teillä on rahaa, niin käytä sitä omaan hyvinvointiisi. Sinulla on siihen täysi oikeus. Älä vajoa mihinkään äitimyytteihin!
Joko saat sen ukkosi osallistumaan tai sitten otat eron. Toihan on ihan järkyttävää touhua sun mieheltäsi! Haluaako hän, että sinä uuvut niin totaalisesti, että joudut lääkitykselle?? Tiedän vastaavia kohtaloita ja kyllä se parisuhdeasia on jakaa taakkaa. Sitäpaitsi vauva voi tuntua itkuiselta ja vaativalta vain jopa siitä syystä, että ei ole voimia normaaliin kommunikaatioon.
miehesi on työnarkomaani/työriippuvainen, joka on ilmiönä verrattavissa alkoholismiin. ELi ei kyse ole pikku jutusta ellei hän itse sitä tiedosta.
Hyviä vastauksia olet saanutkin. Olen elänyt suunnilleen samantapaisessa tilanteessa itsekin, tiedän nahoissani mistä puhut.
Vielä yksi pointti:
Tämä tilanne EI ole yksin sinun vastuullasi, vaan miehen myös. Se että mies " ei viihtynyt" normaalimittaisessa työpaikassa, ei riitä " hinnaksi" siitä mitä sinä uupumuksellasi maksat! Lapset ovat miehesi omia siinä missä sinunkin, ja miehen ON otettava huomioon perheenne kokonaistilanne, ei vain omaa työssä viihtymistään. Tuollainen 60h/viikko duunissa on täysin kohtuutonta vaikeahoitoisten lasten kotiäidille, jos kerran tukea isovanhemmista ei ole.
Nyt on vaan elämän prioriteetit puntaroitava, mikä elämässä on todella tärkeää - uran teko vai perheen äidin romahtaminen.
Sanani ovat ehkä raa' at, mutta tilanteesi on sietämätön ja vain oman pinnasi venyttäminen EI OLE ratkaisu, vaan todellinen muutos kasvatusvastuun jakamisessa. Joko mies tai joku " mummo" apuun. Sinä tarvitset omaakin lepo-ja virkistysaikaa voidaksesi olla äiti. Ja siihen tarvitaan konkreettinen elämän muutos
Soitin päivällä neuvolaan ja kävi vähän kuten sydänääni epäili, ekan viiden minuutin aikana en pystynyt kuin itkemään, eikä ollut edes teatteria. Th otti yhteyttä sosiaalitoimistoon (tai vastaavaan), mutta kuten kaikki fiksut ihmiset, niin hekin (kodinhoitajat) ovat loppiaiseen saakka lomalla. Eli minua pyydettiin palaamaan asiaan 8.1.2007
En alkuperäisessä viestissä kirjoittanut kovin tarkkaan mieheni tilanteesta. Mutta hän ymmärtää minua täysin ja on mm. valmis maksamaan hoitajan tai muuta apua kotiin, mutta minun olisi jostain sitä apua löydettävä. Soittelin mm. pari viikkoa sitten siivousfirmoja läpi, mutta heillä oli jouluun saakka ajat täynnä. miehen työstä sen verran: hakalien yhteensattumien vuoksi (työtoverin 4kk sairausloma kolarin seurauksena ja toisen työtoverin kuolema) hänen päälleen on kaatunut valtava työmäärä ja hänen uupumisensa on varmaan yhtä lähellä kuin minulla. Eli saan häneltä kaiken mahdollisen tuen, mutta hän ei yksinkertaisesti pysty/jaksa auttaa mua tällä hetkellä. Näillä näkymin hänen työtilanteensa pitäisi rauhoittua tammikuun puolivälissä, mutta sinne on vielä lähes kuukausi.
Viimeinen niitti tällä kertaa oli vauvan sairastuminen, eli hän on ollut maanantaista lähtien 40 asteen kuumeessa. Tosin nyt illan hän on voinut hieman paremmin. Neljä päivää sisällä ei tee hyvää kenellekään...jaa vauva heräsi
1) esikoinen tarhaan, kerhot ei tässä paljoa paina
2) AU pair teille asumaan tai johonkin halpis yksiöön lähellä. AU pairit ovat edullinen vaihtoehto, sitäpaitsi myös siivoavat ja laittavat ruokaa.
3) Miehesi on voitava nipistää yksi vuorokausi, niin että sinä menet hotelliin huilaamaan ja nukkumaan.
4) muutatte toiselle paikkakunnalle, jossa palvelut pelaavat, vaikka työmatkaan menisikin puoli tuntia enemmän.
5) soittele kaikille läheisille ja valita, valita ja valita....voi helpottaa edes vähän
6) kirjoittele tänne yritetään auttaa sinua!
Tsemppiä!
Hei!
Onhan näitä, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto tai Martat tai vaikka " naapurin tyttö" . Eli jos miehesi on halukas maksamaan avusta niin voihan näistä järjestöistä kysyä hoitoapua vaikka itse olisikin kotona.
Tämä hoitaja voi sitten vaikka ottaa lapset ulkoilemaan ja itse voit istua hetken paikoillaan tai tehdä jotain mitä itse haluat.
Tulitko lukeneeksi ap:n aloitusta? Ainakaan vastauksestasi päätellen et. Yleensä annan mennä tällaiset viestit sisään ja ulos, mutta nyt tuli ihan paha mieli ap:n puolesta. " onhan näitä apuja, mikset kysele" , jos toinen jo aloituksessa kertoi, ettei heillä ole MLL:n apua saatavilla eikä halua jättää vaikeaa vauvaa " naapurin tytön" hoivaan...ihanaa, että yritetään auttaa, mutta kannattaa paremmin perehtyä ap:n tilanteeseen.
Minusta yksi pieni breikki ei vielä tilannetta ratkaise (toki sellaisen otat heti kun saat) vaan ylipäänsä se, että saat säännöllisesti oman ajan, edes tunnin. Itse jaksan kolmen pienen (joista vanhin 3v2kk) kanssa paremmin, kun teidän tauon olevan tulossa, mutta jos taas ei omasta hetkestä ole tietoakaan, voimatkin loppuu. Varmaan miehesi voi edes tunnin viikossa sinulle järjestää omaa aikaa, jolloin teet juuri sitä mitä haluat ilman että kukaan sinulta vaati yhtään mitään.
Täällä jälleen... ja näköjään ohitin tuon yhden oleellisen kommentin MLL:stä.
Mutta on niitä muitakin ja vaikka sitten paikallislehteen ilmoitus kotiapulaisesta tai tilapäisestä avusta.
Ja ajatukseni oli siis se, että kun ei pitempi aikaista tukea ole niin kannattaa ottaa edes jotain apua.
Ja toinen ajatukseni oli se, että vaikka ITSE on kotona niin sinne voi ottaa jonkun avuksi tilapäisestikin. Tällöin voi sitten itse vaikka keskittyä vauvaan ja antaa toisen siivota tai miten ikinä haluaa.
Eli ei ollut tarkoitukseni pahoittaa kenenkään mieltä, vaan sanoa että isossa hädässä voi olla vaikea löytää isoa apua. Pienelläkin avulla voi päästä pahimman yli ja jaksaa sitten taas etsiä sitä isompaa apua.
Ei pitäisi näköjään kiireessä vastata mitään, kun se sitten kuitenkin tulkitaan väärin.
Olet saanutkin jo paljon vastauksia, mutta kannan minäkin korteni kekoon. Itselläni on jonkinlaiset tukiverkot ihan samassa kaupungissa, joten en osaa varmasti kuvitella tilannettasi.
Hyvä, kun otit yhteyttä neuvolaan. Harmi taas, että joudut odottamaan reilusti ensi vuoden puolelle. Kun miehesi on kerran antanut sinulle mahdollisuuden avun hankintaan, ottaisin nyt heti yhteyttä vielä siihen siivouspalveluun. Vaikka he eivät ehtisi joulun alla vielä tulemaan, pyytäisin heitä paikalle heti kun vaan pääsevät. Monelle tuossa siivouspalvelun varaamisessa on iso kynnys, mutta kun sen ottaa, tilanne helpottaa. Minä olin viime keväänä ihan naatti (lapset silloin 5 kk ja 2v5kk). Varasin arvioijan käymään, tehtiin sopimus ja siivous rupesi rullaamaan saman tien 2 krt/kk. On ollut ehdottomasti hintansa väärti!
Kerroit, että esikoisesi käy kerhossa. Oletko tutustunut siellä muihin äiteihin tai onko sinulla muuten ystäviä lähellä, jotka ovat myös kotona pienten lasten kanssa. Pystyisitkö saamaan heiltä apua? Meillä ainakin on lähiäitien kanssa tapana, että otetaan lapsia toisillemme hoitoon, jos tulee tiukka paikka. Silloin saisi sen tunnin tai pari aikaa olla itsekseen.
Kirjoitit, että vanhempasi asuvat 600 kilometrin päässä. Olisiko mahdollista lähteä lasten kanssa sinne hetkeksi? Kirjoitit tosin, että he ovat sairastelleet enkä tiedä muutenkaan ovatko töissä tms., mutta lasten hoitaminen yhdessä voisi helpottaa. Lisäksi voisi ehkä ottaa muutaman vapaatunnin itsekin, jos vanhemmat jäisivät hetkeksi lasten kanssa.
Kirjoitit lisäksi, että kun miehesi tulee iltaisin kotiin, et jaksa lähteä mihinkään. Voisiko miehesi ottaa lapset ja lähteä heidän kanssa hetkeksi pihalle tai vaikka tuttavaperheen luokse? Saisit jäädä tyhjään kotiin rauhassa ja olla vaikka tekemättä mitään.
Tällaisia ajatuksia tuli mieleen ensimmäisenä. Voimia sinulle ja rauhallista joulua!
Sain itse ajan TOSI nopeasti ja mut otettiin vakavasti. En tiedä, mitä konkreettista apua heillä on tarjota, KYSY! Itse sain keskusteluapua. Keskustelussa ei tullut mitenkään ilmi, että ollaan srk:n järjestämässä palvelussa.
olette tosissanne paneutuneet tilanteeseeni ja tosi ihania vinkkejä olen saanut. Ensiavuksi sovittiin miehen kanssa joulun ajaksi lepovuorot, joten nyt saan ainakin parina yönä nukuttua jonkin pidemmän pätkän. Mietimme myös kaikki tutut ja puolitutut läpi, ketkä voisivat auttaa. lähipiiristä tai naapurostosta ei ketään löytynyt, mutta sitten muistimme esikoisemme entisen perhepäivähoitajan tytön (16v), joka voi hoitaa muksuja silloin tällöin. Hän on elänyt ikänsä lasten ympäröimänä, joten hänen hoiviinsa pystyn jättämään vauvankin. Olen jo sopinut, että joulun jälkeen tyttö tulee joka viikko vähintään kerran kahdeksi tunniksi. ihana päätös, joka henkisesti auttaa minua paljon.
Ps. Vauvalla ei ollutkaan mitään tavallinen flunssa, vaan vauvarokko.
ja pyydä apua! Kenenkään etu ei ole ole että sinä sairastut. Jollet masennukseen, niin uupumukseen. kerrot tilanteen neuvolassa, jollei auta niin otat puhelimeen pienet itkut, luulen että itkusi on näinä aikoina herkässä. Hassua sanoa, mutta joskus neuvolassa ollaan niin kovia, mutta vähän teatteria peliin niin saat tarvitsemaasi apua . Ja huijausta se ei ole, sillä tilanteesi kuulostaa kovalta. Koko perheesi sairastuu jos sinäkin sinäkin sairastut, tärkeintä on nyt sinun pitää huolta omasta itsestäsi, niin pystyt parhaiten huolenhtimaan myös lapsistasi.
On helppo arvostella miestäsi ja hänen työmääräänsä, mutta kaikki perheet ovat omissa tilanteissaan varmasti tehneet parhaat ratkaisut, miten kuvittelevat voivansa hyvin. Sinä et nyt voi muuttaa miehesi tilannetta, niin muuta omaasi. Neuvolan kautta on järjestettävä sinulle kodin- ja lastenhoitoapua kerran kaksi viikossa. ystäväni oli esikoisensa kanssa niin uupunut että lopulta vain itki lattialla ja silloin neuvola auttoi. Toimi vielä kuin jaksat. Ja älä esitä reipasta neuvolan suuntaan, vaan lataa kaikki väsymyksesi sinne. Saat varmasti apua.