Tiesittekö muuten, että miehet ottavat vaimoikseen äitiään muistuttavan naisen?

naiset ottavat miehen joka muistuttaa eniten omaa isää? Näin jossain dokumentissa muistaakseni sanottiin.

Itse en muistuta anoppiani pätkääkään, olemme luonteiltamme täysin erilaiset.

auts!!

Ehkä se voi hypätä sukupolven yli näinkin :)

Olemme fyysisesti ihan eri näköisiä (anoppi lyhyt ja pyöreä blondi, minä pitkä ja hoikka brunette). Olemme molemmat varsin suurpiirteisiä (mieheni on taas tosi tarkka) ja suvaitsevaisia ja anteeksi antavia.

mieheni on isäni oloinen ja anoppini samanlainen kuin minä, jopa samoja piirteitä ulkonäössä. Lisäksi meillä on sama ammatti :)

Yhtäläisyyksiäkin löytyy, ollaan molemmat hyvännäköisiä. Anoppini joka on yli viiskymppinen pitää itsestään huolta ja on ikäisekseen nuoremman näköinen mitä on, kuitenkaan unohtamatta sitä että on aikuinen nainen.

Minä olen rauhallinen ja hiljaisempi. Mieheni taas on kuin äitinsä kova puhumaan ja ihan erilainen kuin oma isäni joka on paljon kuten minä. Sanoisin että meillä on molemmat tarkoituksellisesti ihastuneet täysin eripiirteisiin.

Kuitenkin muutama yhteinen lapsikin... Mutta siitä se sitten johtuukin, kun en muistuta anoppia pätkääkään... ;)

Hän on siro, isorintainen(lue valtava),punervahiuksinen. Passannut ja paaponut lapsiaan. Hän on varsinainen teräsnainen aina menossa ja mukana. Naisellinen pukeutuminen ja hän aina puuttuu toisten asiohin.



Minä isopeppuinen ja rusinatissi, hiukset harmaanvaaleat :)

Olen laiska ja revin itseäni tekemään edes pakolliset kotityöt. Huomaan pukeutvani aina farkkuihin ja t-paitaan/neuleeseen.



En stressaa mistään. Lapseni ovat oppineet huolehtimaan monesta asiasta aika pienenä(esim. lelujen keräys, astiat koneeseen...). eli en ole mikään paapoja.

Mieheni äiti on pitkä ja tumma. Itse olen lyhyt ja vaalea. Anoppi touhuaa jatkuvasti jotain. Itse olen tosi laiska ;) Anoppi ei uskalla sanoa kaikkea ääneen miehelleen vaan ottaa vastaan haukut yms. Itse taas olen aika kova suustani, en hyssyttele asioita. En kyllä millään keksi mitään piirteitä yms. No, ehkä ollaan kummatkin iloisia muiden seurassa?



Oma isäni ja mieheni ovat ihan vastakohdat!!! En edes olisi halunnut samanlaista ihmistä kumppanikseni! Mieheni kyllä muistuttaa jollain tavalla omaa äitiäni? On tosi vahva luonne ja kovapäinen ihminen. Mieheni ja äitini eivät ulekkaan toimeen kovin hyvin....

" henkisiä" ominaisuuksia, eli jotain tuttua täytyy naisessa olla, et mies tuntee olonsa " kotoisaksi" ...:)



Ja tuliskohan erotkin sit herkemmin niihi suhteisiin, jossa nainen on täysin erityyppinen kuin miehen äiti? Onkohan tästä tehty mitään tutkimusta koskaan:)



Ap, joka leikkii ajatuksella.)

Ollaan tosiaan aika samannäköisiä anopin kanssa, että joskus minua on luultu hänen tyttärekseenkin. Saattaa olla, että jotain samoja kiinnostuksen kohteitakin on, mutta olemme aika erilaisia kaiken kaikkiaan henkisellä tasolla.

...varsinainen olettamus. Minä en muistuta tippaakaan anoppiani, en ulkonäöllisesti enkä luonteeltani. Päinvastoin mieheni on varmaan valinnut vaimokseen ihmisen, joka muistuttaa mahdollisimman vähän äitiään!

Anoppi: Syyrialainen, mennyt naimisiin 15-vuotiaana, lähes luku- ja kirjoitustaidoton, yhdeksän lapsen äiti, todellinen ihmenainen keittiössä (tekee taivaallista ruokaa), koti on aina täysin tiptop (pesee lattiatkin joka päivä), on noin 150 cm pitkä (eiku pätkä), erittäin harras muslimi.



Minä: Suomalainen, naimisiin 29-vuotiaana, koulutukseltani lastentarhanopettaja ja luokanopettaja, yhden lapsen äiti ja se riittänee, mikrotason kokki, koti ei todellakaan ole siisti koskaan (olen maailman laiskin ja oikeasti huonoin siivoamaan!), olen 175 cm pitkä, olen ateisti.



Mitähän yhteistä minulla ja anopilla on? No, rakkaus mieheeni tottakai. Tulemme erittäin hyvin toimeen kaikista eroavaisuuksistamme huolimatta, näemme 3-4 kertaa vuodessa, ja soittelemme viikoittain. Kutsun häntä äidiksi (välit omaan äitiinikin ovat läheiset) ja hän kutsuu minua tyttärekseen. Olemme täysin samalla aaltopituudella, vaikka meillä ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään yhteistä.

mutta anoppini



1. ei ole käynyt kouluja, minä taas olen akateemisesti koulutettu



2. on ollut koko elämänsä kotiäitinä, minä taas " vain" muutamia vuosia, muuten aktiivisesti työelämässä



3. on ylipainoinen ja minä taas melkein alipainoinen



:) eli ulkoiset kuviot ovat kyllä erilaiset mutta muuten en panisi pahakseni, jos olisin anoppini kaltainen, sillä anoppini on ihana ja ystävällinen ihminen.

Muuten sitten eroaa ihan kaikki ulkoanäköä myöten.