Lue keskustelun säännöt.
Miten uskallan sanoa miehelle, etten halua mennä hänen äidinsä luokse jouluaattona?
21.12.2006 |
Olemme serustelleet reilun vuoden ja nyt olisi tarkoitus mennä " anoppilaan" jouluna, mutta meikäläistä PELOTTAA. Mieheni äiti on ihan mukava, mutta niin jyrkkä, suvaitsematon, oikein vanhan ajan " aatelinen" . Naisten pitää käyttäytyä näin ja näin ja hänelle on aivan kauhistus, että poltan, pelaan tietokoneilla yms. miesten juttuja.
Lisäksi piilovittuilee koko ajan, enkä kestä sellaista. Olen hirveän herkkä ja pari kertaa hän on saanut minut epäilemään itseäni todella rankasti. Lisäksi pelkään että jouluna kun olen muutenkin tunneherkkä joko räjähdän hänelle tai alan itkemään. Miten sanoa miehelle, että hänen äitinsä (jota mieheni kovasti rakastaa ja ihailee) on ehkä ilkein tuntemani ihminen enkä haluasi viettää rauhan ja rakkauden juhlaa hänen kanssaan?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se tarkoita sitä, että pitäisi kovettaa itsensä. On normaalia pahoittaa mielensä haukuista. On myös normaalia suojella itseään sellaisilta tilanteilta - eli jos anoppi ei muuta tapojaan, ei ole sinne mitään järkeä lähteä.
Ja mies saa toki mennä, jos haluaa. Mutta voisit ehkä miehen kanssa vähän puhua siitä, että miten toisista ihmisistä puhutaan. Valitettavasti miehet ovat uskomattoman sokeita äitinsä kanssa usein, ja anoppi pystyy aika salakavalasti mustamaalaamaan miniänsä.
Esim. meillä anoppi vihjaili miehelle pitkään, että enkö vieläkään ole töissä, eikö ole raskasta olla yksin taloudellisessa vastuussa jne... Minä olin koton hoitamassa neljää alle kouluikäistä lasta (kolmen kanssa olin vielä osan aikaa ollut töissä, ja totesin sen olevan kaikille liian rankkaa, ja mies myös), taloudellisesti tilanteemme oli kuitenkin suht. turvattu. Mies sitten alkoi uskoa anoppiaan, tai sitä myrkkyä, mitä hän suolsi. Yksi syksy siitä väännettiin, mutta lopulta mies ymmärsi tilanteen.
Meillä anoppi arvosteli myös lapsia aika rankasti, ja se vihdoin avasi miehen silmät.
Nykyään emme juuri pidä yhteyttä.
No, ei tästä nyt juuri tietysti sinulle apua ollut, mutta minusta sinun kannattaa selittää tilanne miehelle, kertoa omista tunteistasi ja ajatuksistasi. Mies tehköön omat ratkaisunsa.
ei minusta kannata mennä aukomaan miehelle päätään anopin suhteen. Ainakaan jos kyse ei ole mistään vakavammasta, kun ap:kin sanoi, että anoppi on oikeastaan ihan mukava.
Se alkaa sitten vaan hiertää, eikä auta kuitenkaan ja loppujen lopuksi mies saattaa tuossa vaiheessa hyvinkin valita vielä äidin...
Sitä anoppia ei ehkä kannata mainita, meillä se tepsii paremmin että luettelen kotona olemisen hyviä puolia..
ja että viettäisitte sitten muun joulun kotosalla. Koita kestää ja *nouse anoppisi höpötysten yläpuolelle*!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ennemmin ihmisten tulisi miettiä mitä laukovat toisilleen? Ja ottaa toiset paremmin huomioon?
Tuntuu kummalliselta että minun pitäisi kovettaa itseäni kestämään " anoppia" , mutta anopin ei tarvitse miettiä sanojaan tms. Ehkä olen outo kun ajattelen että herkillekkin ihmisille on paikkansa tässä maailmassa.
Se miksi olen jouluisin niin rikki on juuri oman äitini vaativuus ja kauheat riidat aina aattona. Nyt vielä anoppiehdokas puuttuu mun kasvatukseen, kohtelee mua kuin lasta ja vittuilee suoraan tai vähemmän suoraan.
ap