Riittäisikö sinulle 1400e kuussa elämiseen?

Tulen toimeen. - Ja kun katson menokirjaani (kirjaan kuukausittain ylös menoni) niin olen tullut toimeen vähemmälläkin. Paljon auttaa, ettei ole muita elätettäviä, eikä autoa tai moottoripyörää ja mkä tärkeintä pysynyt perusterveenä. Tiedostan kyllä, että tuloni ovat niin pienet, että kyllä niiden vähyys luo oman kitkansa myös sosiaaliseen kanssakäymiseenkin.

Kyllä minut saa töihinparemmin asianmukainen ja "riittävä" palkka ja tolkullisin ehdoin kuin se, että potkitaan päähän ja vingutaan, ettei työttömille työ kelpaa.

Mitähän tötä mahtoi Ap:la oli tarjota.

Kyllä yksi ihminen tulee toimeen. Pitää elää tulojensa mukaisesti.

Minä olin vastikään tuollaisella palkalla töissä koulunkäynnin ohjaajana, henkilökohtaisena avustajana vammaisille. Tein rankkaa työtä viidesti vkossa ja voin sanoa että vei veronsa. Samaan aikaan taistelin masennuksen kanssa ja toivuin väkivaltaisesta parisuhteesta.

En silti valittanut asemastani. Tein duunia ja luin pääsykokeisiin, toivoen että pääsisin opiskelemaan erityisluokan opettajaksi. Kova työni ja sisukkuuteni palkittiin ja pääsin.

En minä ostellut taulutelevisioita ja käynyt ryyppyreissuilla viikonloppuisin. Kävin salilla, töissä ja olin läheisten kanssa. Näin pysyin motivoituneena ja järjissäni.

Mielestäni on turha uhriutua omasta palkastaan. Jokaisella on mahdollisuutensa. Kaikki pelaavat omat korttinsa. Mitä enemmän uhriutuu, sitä vähemmän ottaa vastuuta omasta elämästään ja sysää vastuun muille. Syyttää aina muita.

Ylös, ulos lenkille. Ja töihin! Siitä se lähtee. Jos palkka ei ole suuri, elä sen mukaan. Jos haluat enemmän, opiskele. Tee riskinottoja. Kokeile. Mikään saavutus elämässä ei tule ilmaiseksi ja helpolla.

En tulisi toimeen tuolla. Pitäisi maksaa vuokra, sähkölasku, sähkönsiirtomaksu, ruokaan menee kuukaudessa 200-300€ kuukaudessa. Bensakin maksaa ja vakuutusmaksut.

Paremmin kuin se muutama satanen joka nyt jää elämiseen käytettäväksi.

Olen tullut toimeen ja joka kuukausi jäi rahaa säästöön. Ei huollettavia.

Eläkeläisistä 30% saa alle 1250€/kk. Olen yksi heistä ja se on tultava toimeen.

Ei mitenkään. 

No olen ollut 20 vuotta työelämässä ja tienaan vain 200 enemmän tuosta. Että enköhän tulisi toimeen kun olen jo melkein asuntonikin maksanut.

Tämän hetken tilanteessa pakollisten menojen jälkeen jäisi n. 800 käytettäväksi, olisi se ihan ok.

Jos olisi joku puolittamassa asumismenot niin kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi joku puolittamassa asumismenot niin kyllä. 

Korjaan sen verran että en toki nykyisessä asunnossa mutta enpä sitä olisi noilla tuloilla ostanutkaan. 

Toki riittäisi, mutta rasittaisi henkisesti.

Kaikesta tinkiminen ja jatkuva budjetointi ei sovi ihotyypilleni.

Viimeksi työttömänäkin ansiosidonnaiseni oli satoja euroja kuussa isompi, siis netto-osuus.

Tulen toimeen kun on pakko. Eläkeputkessa rahaa käteen n 1060 euroa kuussa. Yhtiövastike ja vesi n 500. Asun Helsingissä.

Täh? 1400 e on paljon. Tulisin ehdottomasti vähemmälläkin toimeen ja niin tulisivat muutkin kansalaiset. Alle tonnikin riittäisi. Ei tarvitse aina ostaa kaikista parhainta ja kalleinta laatua. Pätkäpaastokin tekee hyvää terveydelle ja liikunta. Oma pyörä on kaikki mitä tarvitsee, autot ja muut moottoriajoneuvot ovat tavallisille ihmisille ihan turhanpäiväisiä. Saastuttavat vain ja kuluttavat luonnonvaroja hukkaan.

Pitäisi kiristää vyötä todella reilusti. Lainojen (asunto, auto) ja vastikkeen jälkeen jäisi n. 450 € muuhun. Tiukalla taloudenpidolla perheen ruoka- ja päivittäistavarakustannukset voisi teoriassa saada jonnekin 175 euroon (oma osuuteni). Lapsen harrastus- ja vaatekulut vie minimissään 50 € kuussa, omat lääkkeet (ei itseaiheutettuja sairauksia) 50 €. Kodin vakuutuksiin, sähkölaskuun, puhelinkuluihin, nettiin on varattava ehkä 75 €. Unohdankohan nyt vielä jotain pakollisia kuluja?

100 € jäisi sitten kaikkeen muuhun: omat vaatteet, kosmetiikka, silmälasit, lääkäri, bussiliput (matkalippuihin saa kyllä menemään paljon rahaa, jos joutuu vaikka ostamaan kuukausilipun), liiton jäsenmaksu ja kaikki sekalaiset kulut, joita aina ilmaantuu (lahjat ainakin lapselle ja kaverisynttäreille, joulu, rikkoontuneet kodinkoneet...). Omat maksulliset harrastukset saisi unohtaa, samoin kaikki palvelut, ravintolat, kampaajat, suoratoistopalvelut. 

Jos ei asumiskulut olisi niin muhkeat, niin kyllä tuolla sitten pärjäisi ihan ok.

Kyllä vuoden päästä kun asuntolaina on maksettu. Sitten asumiskulut olisi noin 400e/kk ja loput jäisi muuhin. Auton kaskosta pitäisi ehkä luopua (liikennevakuutus riittää).

1400 eurolla ei pärjää koska maksullisiin naisiin menee jo 500 euroa.

Yksin tuolla ehkä kitkuttaisi ilman mitään elämän iloja, mutta vammaisen lapsen omaishoitajana en.

Jos olisi pakko niin tulisin toimeen. Olen tullut toimeen pikku budjetilla aikoinaan opiskellessa ja paljon vähemmälläkin kun me rakennettiin niin piti laskea centtejä kaupassa ettei budjetti ylity. Kaikkea piti hankkia pikku hiljaa niin ettei kerralla mulle nyt kaikki ja heti ja älyttömästi velkaa. Mitään ei sisustettu velkarahalla. Kaikkein halvinta jos ei saatu lahjoituksina omaisilta ja kierrätyksenä. 

Jälkeenpäin kun ajattelee niin sellainen kaikki uusina olisi ollut ihan turhaa ökyilyä ja nyt 20v jälkeen nekin olisivat olleen jo vanhoja. 

Köyhä lapsuus tietysti auttoi siihen ettei leveesti ollut koskaan elänyt niin ettei korkeelta tippunut kun piti menoja supistaa. Koskaan ei ole tullut elettyä yli varojen ja puoliso samanlainen. Me emme vaan sellaista hyväksytä. Laskut pitää aina maksaa ajallaan. Emme voisi kumpikaan elää sellaisen kanssa johonka ei voi luottaa ja jättää laskut maksamatta. 

Saan pienintä kansaneläkettä ja se on kuussa juuri tuon verran, kun asumistuki lasketaan mukaan. Vuokra on 650 euroa. Pärjään ihan hyvin.