Lue keskustelun säännöt.
Vakava masennus
01.09.2023 |
Millaista apua olette saaneet masennukseen, kun itse ei omin avuin ole kyennyt itseään hilamaan takaisin normaaliin.
En tiedä olenko kiittämätön, epäonnistunut vai luulotautinen, kun en koe saavani apua.
Muutama mielenterveyshoitajan luona käynti ja kerran livenä ja kerran etänä lääkärillä. Tuloksena noista on lääkeresepti ja katsopa näitä omahoito-ohjeita netistä sekä tee hengitysharjoituksia.
Diagoonsina on siis vakava masennus, kelan terapiaa en saanut, lähete psykiatrian poliklinikalle hylätty ja koen vain olevani niin yksin ongelmieni kanssa.
En ole tähänkään mennessä itse onnistunut itseäni auttamaan vaikka kuinka noita omahoito-ohjelmia tms. Olenkin yrittänyt katsella ja tehdä.
Jotenkin kokoajan pyörii enemmän ja enemmän vain toive siitä, että kuolisi pois, jotta ei enäå tarvitsisi tätä kaikkea yrittää kestää. Ja joo nössö olen, kun en itse itseäni uskalla tappaa. Jotenkin vain toivoisi, että jäisi vaikka auton alle tai joku vastaantuleva hullu vain yhtäkkiä päästäisi päiviltä.
Miksi ei terveyskeskuksesta voisi vain saada jotain pilleriä, joka olisi 100% tehokas, kivuton ja siisti tapa poistua tästä maailmasta, kun ei mitään muuta oikeaakaan apua saa? Täydellinen ratkaisu ihmiselle, jonka kärsimys loppuisi, ja yhteiskunnalle säästöä, kun ei edes yritä tuhlata terveydenhuollon resursseja avun saamiseen. Myös sosiaalietuuksista säästäisi, kun saisi poistettua itsensä niiden saajista.
Miten ihmeessä tästä pääsee eteenpäin tai onnistuisi edes jotenkin löytämään/saamaan sen lopullisen ratkaisun?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen saanut jopa liikaakin apua masennukseeni. On työterveyslääkäriä, työterveyspsykologi, psykiatri ja sh. Lopetin kuitenkin kaikki käynnit kun en kokenut hyötyneeni niistä mitään. Mulla auttaa vain lääkitys ja lääkkeitä tällä hetkellä käytössä neljä.
Työterveyden kautta varmaan saisikin "apua", jos sellainen olisi käytettävissä. Sieltä aikoinaan noita lääkkeitä lähdettiinkiin määräämään, ja niitå on tullut kokeiltua montaa eri merkkiä. Jostain syystä lääkkeet eivät vain minua mitenkään auta.
Eipä kyllä mikään muukaan ole auttanut, joten ehkä vain tosiaan olen kiittämätön ja epäonnistunut, joten pitäisi alkaa kerätä rohkeutta muuhun ratkaisuun. Sillähän nuo saisi ratkaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavasta masennuksesta paraneminen vie aikaa.
Jos nyt oletkin pohjalla on siitä tie ylöspäin seuraava askel. Älä luule ettet voisi uudistua.
Liikunta ja ruokavalio kuntoon ja päivärytmi, rutiinit
Miten ihmeessä voi olla noin? Onko sinulla edes terveyskeskuslääkäriin hoitosuhdetta? Mitä lääkitystä olet saanut? Jos on vakava masennus, oletko työkykyinen? Mistä masennus johtuu?
Minä olen saanut apua, kun olen ostanut sitä. Harmittaa, ettei kaikilla ole samaa mahdollisuutta.
Itse olen sairastanut kaksi vakavaa masennusta ja selvinnyt niistä. Silloin ei tietenkään usko riittänyt siitä selviämiseen. Makasin sohvalla ja kuuntelin jotain viiden tunnin oopperoita. Mutta selvisin ja jatkoin opintojani ja valmistuin erinomaisin arvosteluineen. En edes olisi jaksanu terapiaakaan, olin kuin maan alla haudassa. Suostuin tilaani ja jotenkin meni lopulta ohi. Masennuslääkkeitä oli, niitä vanhanaikaisia trisyklisiä.
Nyt olen ollut jo 20 v ilman masennusta, siis vakavaa, Ja koen iloa tosi pienistä asioista.
En osaa neuvoa, koska jokaisella vaikeasti masentuneella on niin oma tilanne, mutta toivotan sulle vilpittömästi kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse toipumassa pitkästä masennuksesta. Nyt alkaa valoa näkyä. Se on mahdollista! Mutta parempaa hoitoa tarvitset ja oikeat lääkkeet. Oletko jaksanut googlailla jotain vapaaehtoisjärjestöjä, joista voisi saada tukea ja apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että vakavasti masentunut voi olla töissä. Keskivaikeamasentunut voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen saanut jopa liikaakin apua masennukseeni. On työterveyslääkäriä, työterveyspsykologi, psykiatri ja sh. Lopetin kuitenkin kaikki käynnit kun en kokenut hyötyneeni niistä mitään. Mulla auttaa vain lääkitys ja lääkkeitä tällä hetkellä käytössä neljä.
Työterveyden kautta varmaan saisikin "apua", jos sellainen olisi käytettävissä. Sieltä aikoinaan noita lääkkeitä lähdettiinkiin määräämään, ja niitå on tullut kokeiltua montaa eri merkkiä. Jostain syystä lääkkeet eivät vain minua mitenkään auta.
Eipä kyllä mikään muukaan ole auttanut, joten ehkä vain tosiaan olen kiittämätön ja epäonnistunut, joten pitäisi alkaa kerätä rohkeutta muuhun ratkaisuun. Sillähän nuo saisi ratkaistua.
Oletko koittanut trisyklisiä tai Voxraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä en ole hetkeen ollut, kun ei vain pysty eikä kykene. Aiemmin olen kyllä ollut ihan normaali työssäkäyvä ihninen, jolla oli mielenkiintoinen ja hyvä palkkainen työ, sekin nyt menetetty.
Lääkkeitä on tosiaan kokeiltu montaa eri laatua, ainoat niistä saadut vaikutukset ovat ne haittavaikutuksien kategoriaan kuuluvat. Eli ei niistäkään mitään iloa ole ollut. Nuo kokeilut ja vaihdokset olivat työterveyden aikaan, jonka jälkeen on käyttöön jäänyt voxtra, josta ei myöskään sinänsä hyötyä mutta haittavaikutuksetkin ovat sen kanssa vähäisimmät kuin muista.
Terveyskeskuksessa ei ole mitään omaa lääkäriä, molemmat kerrat ovat olleet eri lääkäreillä. Jos joskus yrittäisin saada uutta aikaa, olsi se varmaan eri lääkäri myös. Sieltä yritin siis saada apua, kun työterveyttä ei ollut enää pitkään aikaan ollut käytettävissä.
Tavallaan myös se avun pyytäminen on vaikeaa. Kun apua on pyytänyt, ei sitä saa, aina vain joku uusi hylkäämisperuste. Kun muutenkin on vaikeaa, ei tuo avun evääminen joka paikasta mitenkään auta sitä hyvinvointia. Toisaalta se kyllä kertoo siitä, että miksi turhaan edes yrittää, kun pitäisi vain uskoa ettei tämmöiselle ihmiselle sitä anneta.
Enkä tiedä miksi edes täällä asiasta valitan, kun pitäisi vain oppia hyväksymään asia eikä ruikuttaa ventovieraille. Ehkä joku outo halua vielä löytää se joku pieni mahdollisuus johonkin parempaan ennen lopullista luovuttamista.
Jos terveyskeskuksesta saisi tuollaisen pillerin, niin raatoja lojuisi ihan turhan paljon tuolla tienposkessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimimatonta apua. Paranin sitten hiljalleen itsekseni, ja nyt olen toimintakuntoinen ja työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos terveyskeskuksesta saisi tuollaisen pillerin, niin raatoja lojuisi ihan turhan paljon tuolla tienposkessa...
Ei, kun ninemomaan tuommoisella pillerillä saisi asian hoidettua ns. Siististi.
Ajanvaraus terveyskeskukseen, pilleri naamaan ja vaikka suorilta sinne kylmiöön itse makaamaan.
Tuolla tavoin juuri jäisi ne vaikutukset pois sivullisilta. Ei järkyttyneitä juna- tai metrokuljettajia, ei haittaa rekoille tai mahdollisia muita uhreja, jos ajaisi vastaantulevaa liikennettä päin tai jos päätyisi hyppäämään jostain korkealta, ei kenenkään tarvitsisi nähdä tai siivota jälkiä jne..
Auttaisi hoitamaan asian siististi ja ilman sivullisia uhreja. Eli ei lisäisi sitten muita hoitojonoihin, samalla kun kaltaisiani, joille apua ei tipu, saataisiin poistettua sieltä tuhlaamasta resursseja.
Ajattele nyt ainakin että psyykkinen tila on verrattavissa fyysiseen sairauteen .Jos on jalka poikki se on paranemassa .Masennus ei ole luokiteltu missään eteneväksi parantumattomaksi sairaudeksi.
Yhdeltä kokeneelta terapeutilta kuultu ohje. Olit sitten lievästi,keskivaikeasti tai vaikeesti masentunut aivot pitäisi kuulemma koittaa pitää rytmissä kiinni. Rytmin ylläpitämine voi olla niinkin pientä kuin verhojen ja ikkunoiden päivittäinen availu. Tästä pystyy ajan mittaan siirtymään tavaroiden raivaamiseen ja järjestelyyn sekä kodin yleiseen siistinä pitämiseen. Vasta (!) tämän jälkeen harrastuksiin,opintoihon, töihin riippuen missä kunnossa olet. Kodin ollessa jo siistinä terapeutti suositteli etsimään kirpputorilta värikkäitä tekstiilejä. Mieli= sisustus.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele nyt ainakin että psyykkinen tila on verrattavissa fyysiseen sairauteen .Jos on jalka poikki se on paranemassa .Masennus ei ole luokiteltu missään eteneväksi parantumattomaksi sairaudeksi.
Harvemmin murtunutta jalkaa hoidetaan niin, että lääkäri käskee kotiin ja syödä buranaa. Eli siihen saa apua, hoitoa sekä kuntoutusta.
Koska psyykkisiin ongelmiin ei hoitoa ja kuntoutusta saa (vain lääkkeitä), olisi tuo yksi ratkaisu sen ratkaisun haluavalle.
Ja jos ei ihmisen kärsimyksen helpottamisen kannalta sitä soisi, voisi tosiaan sitten ajatella yhteiskunnan kannalta.
Siisti tapa ilman sivullisia uhreja, hoitojonoista pois ihmisiä, sosiaalietuuksien menot pienevät, kun saajat poistuvat, ei aineellisia vahinkoja, joista kustannuksia esim. Vakuutusyhtiöille, ei henkilökunnan työllistymistä, kun pitäisi hakea ruumis ja putsata paikat, ei liikennevälineiden myöhästymisiä, jos pakkopysähdys, kun joku menee alle jne. Siis tuo lista on loputun, kun miettii hyötyjä ja säästöjä. Itse en keksi yhtään negatiivista puolta asiaan.
Eli mikäli ihmisille ei haluta/pystytä antamaan apua sen varsinaisen ongelman työstämiseen, tuo olisi kustannustehokas apu/ratkaisu niille, jotka sen haluavat valita. Sen jälkeen en minäkään täällä kirjoittelisi, että ei ratkaisuja ole tarjolla, koska omassa tilanteessani voisin joko hakea pillerin tai sitten vain jatkaa sinnittelyä mutta ilman valittamista siitä ettei apua tai ratkaisuja olisi tarjolla.
Millä perusteilla et saanut Kela- terapiaa, ja lähete psykiatrian poliklinikalle torjuttiin?
Jos nämä ovat tuoreita tapahtumia, ja olet hyvin huonossa kunnossa, mene sinne terveyskeskukseen uudelleen ja pyydä selvittämään, mikä kotikunnassasi on hoitolinjana kaltaisissasi tilanteissa. Jokin ristiriita siellä on, jos erikoissairaanhoito ei ota vastaan, eikä Kela kuntouta.
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteilla et saanut Kela- terapiaa, ja lähete psykiatrian poliklinikalle torjuttiin?
Jos nämä ovat tuoreita tapahtumia, ja olet hyvin huonossa kunnossa, mene sinne terveyskeskukseen uudelleen ja pyydä selvittämään, mikä kotikunnassasi on hoitolinjana kaltaisissasi tilanteissa. Jokin ristiriita siellä on, jos erikoissairaanhoito ei ota vastaan, eikä Kela kuntouta.
Kela hylkäys oli syyllä, että ei olisi oikea-aikainen. Päötöksen mukaan hoitoa olisi pitänyt tehostaa, mutta tuolla hylätyllä päätöksellä poistivat sen ainoan avun/hoidon saanti mahdollisuuden.
Päätöksestä olisi kyllä voinut valittaa, ei vain varoja maksaa uutta psykiatrilla käyntiä ja b-lausuntoa, varsinkin, kun luultavammin ei Kelan päätös olisi muuttunut.
En tiedä syytä siihen miksi psykiatrian poliklinikka hylkäsi lähetteen. Hoitaja, jolta yritin asiasta kysyä, totesi jotain tyyliin, että ei kaikkia voida sinne ottaa. Tuo hylkäys tuli kelan hylkäyksen jälkeen.
Eli en tosiaan tiedä miksi en ollut avun arvoinen. Sekin ehkä auttaisi hyväksymään tilannetta, jos olisi tietoa miksi näin päätetty.
Ilmeisesti noihin vaan käytetään niitä olemassa olevia hylkäyssyitä ilman sen tarkempia selityksiä tai että olisivat edes loogisia keskenään.
No onpahan ainakin mustaa valkoisella siitä, että en ansaitse yhteiskunnan puolelta apua. Ja noita sitten yritän katsoa uudelleen ja uudelleen, jotta vihdoin saisin sen sisäistettyä itsellenikin ja lopettaisin edes ajatukset siitä, että pitäisi yrittää jotain, koska se on jo tehty selväksi, ettei ole minulle nuo palvelut.
Toisaalta mistäpä sitä tietää, jos vain kuvittelen etten voi hyvin ja oikeasti olenkin vain laiska paska. En tiedä, kuten en ole oikeastaan hetkeen mistään oikein mitään tiennytkään.
Harvakseltaan aina tulee pieniä hetkiä, jolloin jaksaa kiukustua ja yrittää etsiä ratkaisuja. Tosin aika nopeasti menee ohi. Nytkin kun yrittää kirjoittaa, tajuaa ettei niitä ratkaisuja luultavammin ole, siis muita kuin vain hyväksyä tilanne ja se ettei sitä normaalia elämää ole välttämättä enää saatavilla.
Kiitos kun autoitte taas todellisuuteen!
Minä taas olen saanut jopa liikaakin apua masennukseeni. On työterveyslääkäriä, työterveyspsykologi, psykiatri ja sh. Lopetin kuitenkin kaikki käynnit kun en kokenut hyötyneeni niistä mitään. Mulla auttaa vain lääkitys ja lääkkeitä tällä hetkellä käytössä neljä.