miehen elämän epäsäännöllisyys ahdistaa
Mies pitää hyvin epäsäännöllistä vuorokausirytmiä. Nukkuu milloin nukkuu. Tekee työtä freelancerina, ja on ehkä osittain hakeutunut niihin töihin työn vapauden takia.
Sai sukunsa kautta pari vuotta sitten kesämökin, joka on muodostunut jonkinlaiseksi miesluolaksi. Sinänsä se ei haittaa minua, koska asumme omakotitalossa, ja minulla on tarpeeksi ylläpidettävää tässä; en kaipaa mökkiä lisäksi.
Mutta mies siis saattaa lähteä mökille, jos on vaikkapa pahoittanut mielensä jostakin.
Nyt meillä ei ole riitaa, mutta mies oli illalla asioilla, ja siinä yhteydessä päättänyt lähteä käymään mökillä. Iltayöstä oman nukkumaanmenoni jälkeen on tullut viesti, jääkin yöksi, kun väsyttää.
minua ahdistaa tämä.
Itse toivoisin säännöllisyyttä ja ennakoitavuutta. Kaipaan, että toisella olisi rytmi ja tietäisi, missä toinen suurin piirtein kulloinkin on.
Olisi ihana mennä nukkumaan samaan aikaan. Mutta mies haluaa valvoa myöhempään. Olisi ihanaa herätä (vapaapäivän) aamuna yhdessä. Vapaapäivän aamut olisivat loistavaa ilmaista parisuhdeaikaa, kun lapsi ei vielä ole herännyt. Mutta herätessään mies lähinnä tarkistaa, irtoaako seksiä, ja jos ei, tulee kiire omiin asioihin. Jollei sitten ole siirtynyt jo aamuyöstä sohvalle selaamaan kännyä.
Ahdistaa. Minun ei ole hyvä olla tässä parisuhteessa.
En tiedä, miksi edes kirjoitan. Täältä saan neuvoksi lähinnä, että tulee erota.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko omistushaluinen, jos kaipaan elämään ennakoitavuutta?
Et, mutta olet läheisriippuvainen tai heikkolahjainen, kun olet jäänyt onnettomaan suhteeseen vuosiksi.
Tältä kumppanilta et tule saamaan mitään odottamaasi.
Olet valinnut vahingossa aikamiespojan puolisoksi. Hän on itsekäs lapsi eikä muutu. Iän myötä ehkä huonompaan suuntaan. Tulee sivusuhtrita yms. koska jän välittää vain omasta mukavuudestaan.
Älä tuhlaa aikaa hänen pohtimiseensa. Älä uhriudu, se on itsepetosta. Onko taloutesi kunnossa? Onko vakituinen työ? Turvaa selistasi. Jos haluat itsellesi ja lapsellesi toisenlaista elämää, on uskallettava ottaa vastuu itselle ja erota. Tsemppiä.
Työnnä miehelle vastuuta, jos ei itse älyä ottaa.
Sano, että lähdet sisaren tai ystävättären kanssa konserttiin ja iltaa viettämään, mies hoitakoon viikonlopun lasta.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kuulostaa olevan samanlainen mies kuin ne joita löydän elämääni. Heillä on omat kuviot valmiina ja he lähtevät suhteeseen siten, että jatkavat samaa rataa ja nainen mukauttaa oman elämänsä siihen. Heillä ei ole halua joustaa tai huomioida. Minä en ole lopulta oppinut tuollaisessa suhteessa olemaan. Tulee sellainen olo, että miehelle on ihan sama, kuka nainen siellä parisuhdelokerossa on.
Juurikin näin. Miehelle on ihan sama, kuka nainen kuvioissa on, kunhan palvelut pelaa ja hän saa tehdä mitä haluaa. Eihän häntä naisen asiat kiinnosta. Naisen voi vaihtaa koska vaan lennossa.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jos äiditkin tekisivät tuota? :D Katoasivat vain mökille epämääräiseksi ajaksi ja "joku muu" hoitaisi lapset ja kotihommat. Elämmekö oikeasti Suomessa ja 2000-lukua? Mikään ei näköjään ole vieläkään muuttunut...
Arvatkaapa kuka tähän on syypää. Me naiset itse. Me sallimme poikiemme kasvaa tällaisiksi. Valkkaamme puolisoiksemme näitä henkisesti keskenkasvuisia miehiä ja sitten alamme valittaa. Syyllinen tilanteeseen löytyy peilistä. Kannattaa miettiä, millaista esimerkkiä annamme lapsillemme.
Tarvisimme itsenäistymistä ja ryhtiliikettä itse.
No.
Tee omasta elämästäsi sinulle sopiva, ilman sitä miestä. Älä huomioi hänen menojaan ja tulojaan. Teet ruuan, kun se sopii sinun aikatauluusi - jos haluat, että joka päivä syödään klo 17.30, niin teet joka päivä ruuan siksi, olipa mies syömässä tai ei. Lähdet omiin reissuihisi huomioimatta sitä, onko mies kotona vai mökillä.
Nouset aamuisin silloin kun haluat, et odottele, että mies herää, mutta et myöskään nouse liian aikaisin.
Elä elämäsi niin, että sinun ei tarvitse ottaa miestä huomioon - älä yritä ennakoida. Jos sattuu olemaan kotona ruoka-aikaan, niin laita lautanen pöytään, mutta älä venytä ruoka-aikaa yhtään miehen takia. Menet saunaan, kun haluat saunoa.
Voit aamuisin tai edellisen iltana käydä lyhyesti läpi: tänään aamupala on klo 8, lapsi menee uimakouluun kymmeneksi, lounas on uimahallin vieressä Hesessä, kotiintullessa käyn kaupassa, sitten siivotaan ja lämmitän saunan. Menen saunaan kuudelta, katson sen jälkeen tanssii tähtien kanssa (whatever) ja iltapalaksi syön katkarapucoctailin kuohuviinin kera. En valvo myöhään, koska aamulla pitää lähteä kirkkoon/nähdä anoppia/nukkua pitkään.
Et neuvottele, et käy kauppaa, et anele osallistumaan. Sinä teet mitä teet, jos toinen ei kerta osaa osallistua järkevästi, niin unohda hänen osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Näytin tältä 😲 kun sanoit lopussa että asutte yhdessä ja on lapsi. Miksi ihmeessä olet muuttanut yhteen ja vielä lisääntynyt tuon miehen kanssa? Kai hänen tapansa ovat aina olleet tuollaiset?
Oletan että olet jo yrittänyt puhua asiasta vuosikausia. On siis selvää ettei mies muutu. Sinulla onkin kaksi vaihtoehtoa; joko hyväksyt hänen käytöksensä, tai eroat. Vaihtoehtoa jossa mies maagisesti yhtäkkiä muuttuu, ei ole olemassa.
Kyllähän ihmiset muuttuvatkin. Minusta tämä jokotai-ajattelu ei ole pelkästään vapauttavaa, vaan myös ajoittain tuhoavaa. Onko kompromissit unohdettu kokonaan? Sitä ei voi lähteä hakemaan, jos sitä ei pidetä edes mahdollisena.
Vuosikausien puhuminen ei mene perille, jos toinen kokee voivansa olla kuuntelematta aidosti, tai pelkää seurauksia jos suostuu ottamaan toisen todesta. Ap tuntuu myös hahmottavan asiat omalla tavallaan ehdottomasti, ja tässä saattaa olla asetelma, jossa kummankin odotukset vain jyrkkenevät, koska kokemusta toisen vastaan tulemisesta ei ole. Ymmärrettävää, jos molempia pelottaa ja suhteessa on huollettavia, mutta noin pelkäävä ihminen toimii.
Kuitenkin vapaudenkaipuinen ja järjestyksen ystävä voivat hyvin elää yhdessä ja hyötyä siitä, jos aidosti haetaan kompromissia, ja ollaan valmiita hyvittämään toiselle omat mokat sekä toisen palvelukset. Molemmilla kun on vaarana, että käytös rajoittamattomana muodostuu vanhemmiten ongelmaksi. Villikarju ei enää siedä mitään rajoituksia vaikka edessä on rajoittava elämänvaihe nimeltä vanhuus, ja säännöllisyyden ystävä alkaa sekoilla jokaisesta häiriöstä kaavassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin tältä 😲 kun sanoit lopussa että asutte yhdessä ja on lapsi. Miksi ihmeessä olet muuttanut yhteen ja vielä lisääntynyt tuon miehen kanssa? Kai hänen tapansa ovat aina olleet tuollaiset?
Oletan että olet jo yrittänyt puhua asiasta vuosikausia. On siis selvää ettei mies muutu. Sinulla onkin kaksi vaihtoehtoa; joko hyväksyt hänen käytöksensä, tai eroat. Vaihtoehtoa jossa mies maagisesti yhtäkkiä muuttuu, ei ole olemassa.
Kyllähän ihmiset muuttuvatkin. Minusta tämä jokotai-ajattelu ei ole pelkästään vapauttavaa, vaan myös ajoittain tuhoavaa. Onko kompromissit unohdettu kokonaan? Sitä ei voi lähteä hakemaan, jos sitä ei pidetä edes mahdollisena.
Vuosikausien puhuminen ei mene perille, jos toinen kokee voivansa olla kuuntelematta aidosti, tai pelkää seurauksia jos suostuu ottamaan toisen todesta. Ap tuntuu myös hahmottavan asiat omalla tavallaan ehdottomasti, ja tässä saattaa olla asetelma, jossa kummankin odotukset vain jyrkkenevät, koska kokemusta toisen vastaan tulemisesta ei ole. Ymmärrettävää, jos molempia pelottaa ja suhteessa on huollettavia, mutta noin pelkäävä ihminen toimii.
Kuitenkin vapaudenkaipuinen ja järjestyksen ystävä voivat hyvin elää yhdessä ja hyötyä siitä, jos aidosti haetaan kompromissia, ja ollaan valmiita hyvittämään toiselle omat mokat sekä toisen palvelukset. Molemmilla kun on vaarana, että käytös rajoittamattomana muodostuu vanhemmiten ongelmaksi. Villikarju ei enää siedä mitään rajoituksia vaikka edessä on rajoittava elämänvaihe nimeltä vanhuus, ja säännöllisyyden ystävä alkaa sekoilla jokaisesta häiriöstä kaavassa.
Kuvailit nyt hyvin monen naisen perhe-elämää. Naiset joustaa monessa perheessä yleensä jo suhteen alkuajoista lähtien. Tiedän kyllä miksi. Oikeasti hyviä miehiä ei ole. Tästä johtuen tingitään, jotta saadaan jotenkuten ookoolta tuntuva perheyksikkö.
Kysyim mieheltä, soittelisiko hän perääni, jos minä päättäisin tai minulle tulisi mieleenjuolahdus yöpyä muualla.
Miehen vastaus oli, että jos minun on kerram parempi olla muualla, ei hän soittelisi perään. Järjestäisi elämänsä muuten.
Eikös silloin voisi ihmistä kutsua vangiksi kun ei saa mennä oman tahdon mukaan miten haluaa vaan pitää noudattaa jokun toisen määrittelemää aikataulua ja suunnitelmaa
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ilmeisesti ole lapsia?
Silloin käytännössä ei ole mitään syytä etteikö mies voisi elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa. Myös sinun tulee itse päättää oletko onnellinen tässä suhteessa sellaisena kuin se on.
Toki kannattaa keskustella miehen kanssa miksi sinua harmittaa, mutta vähän vaikuttaa siltä, että muutoksessa ei olisi miehen kannalta mitään konkreettista hyötyä, jos hänen mielestään mitään ongelmaa ei ole olemassa.
Ilmeisesti jälleen tapaus on se että ongelma on lähtökohtaisesti miehessä eikä vahingossakaan naisen vaatimuksissa?
Surullista katsoa kun naiset ei kykenen tasa-arvoon vaan nostaa itsensä muiden yläpuolelle hallitsemaan kaikkea aikatauluaista lähtien
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin tältä 😲 kun sanoit lopussa että asutte yhdessä ja on lapsi. Miksi ihmeessä olet muuttanut yhteen ja vielä lisääntynyt tuon miehen kanssa? Kai hänen tapansa ovat aina olleet tuollaiset?
Oletan että olet jo yrittänyt puhua asiasta vuosikausia. On siis selvää ettei mies muutu. Sinulla onkin kaksi vaihtoehtoa; joko hyväksyt hänen käytöksensä, tai eroat. Vaihtoehtoa jossa mies maagisesti yhtäkkiä muuttuu, ei ole olemassa.
Kyllähän ihmiset muuttuvatkin. Minusta tämä jokotai-ajattelu ei ole pelkästään vapauttavaa, vaan myös ajoittain tuhoavaa. Onko kompromissit unohdettu kokonaan? Sitä ei voi lähteä hakemaan, jos sitä ei pidetä edes mahdollisena.
Vuosikausien puhuminen ei mene perille, jos toinen kokee voivansa olla kuuntelematta aidosti, tai pelkää seurauksia jos suostuu ottamaan toisen todesta. Ap tuntuu myös hahmottavan asiat omalla tavallaan ehdottomasti, ja tässä saattaa olla asetelma, jossa kummankin odotukset vain jyrkkenevät, koska kokemusta toisen vastaan tulemisesta ei ole. Ymmärrettävää, jos molempia pelottaa ja suhteessa on huollettavia, mutta noin pelkäävä ihminen toimii.
Kuitenkin vapaudenkaipuinen ja järjestyksen ystävä voivat hyvin elää yhdessä ja hyötyä siitä, jos aidosti haetaan kompromissia, ja ollaan valmiita hyvittämään toiselle omat mokat sekä toisen palvelukset. Molemmilla kun on vaarana, että käytös rajoittamattomana muodostuu vanhemmiten ongelmaksi. Villikarju ei enää siedä mitään rajoituksia vaikka edessä on rajoittava elämänvaihe nimeltä vanhuus, ja säännöllisyyden ystävä alkaa sekoilla jokaisesta häiriöstä kaavassa.
Kuvailit nyt hyvin monen naisen perhe-elämää. Naiset joustaa monessa perheessä yleensä jo suhteen alkuajoista lähtien. Tiedän kyllä miksi. Oikeasti hyviä miehiä ei ole. Tästä johtuen tingitään, jotta saadaan jotenkuten ookoolta tuntuva perheyksikkö.
Niin, kukaan ei ole luvannut elämässä kenellekään naiselle hyvää miestä kumppaniksi. Jos sellaista ei löydä tai saa itselleen ja tyytyy huonoon niin vastuullinen tähän löytyy peilistä katsomalla. Se, että haluaa perhettä kovin on huono syy tyytyä huonoon mieheen pettyä myöhemmin häneen
Tästä oli ihan lehtijuttuakin ja kaava on usein tämä: ollaan huonossa parisuhteessa, naisen mielestä mies ei tee asioita oikein. Nainen murehtii ja kiukuttelee asiasta, joka ei koskaan kuitenkaan muutu, lopulta haluaa erota. Vasta eron hetkellä nainen saa sanotuksi selkeästi ja ymmärrettävästi, mitkä asiat on suhteessa pielessä ja mies on ihan hoo moilasena: ei ollut edes tiennyt, että ne asiat vaivaa toista. Ja yleensä tässä kohtaa mies sitten alkaa lupailla, että parantaa tapansa etc. Ja on naisen käsissä uskooko vai ei.
Vinkit naisille: kertokaa tuntemuksista ennen kuin menee se viimeinenkin pinna poikki.
Vinkit miehille: nalkuttavan naisen sisällä on ihminen, joka ei voi hyvin ja on sun itsesi käsissä, kuunteletko sitä vai eroatko lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin tältä 😲 kun sanoit lopussa että asutte yhdessä ja on lapsi. Miksi ihmeessä olet muuttanut yhteen ja vielä lisääntynyt tuon miehen kanssa? Kai hänen tapansa ovat aina olleet tuollaiset?
Oletan että olet jo yrittänyt puhua asiasta vuosikausia. On siis selvää ettei mies muutu. Sinulla onkin kaksi vaihtoehtoa; joko hyväksyt hänen käytöksensä, tai eroat. Vaihtoehtoa jossa mies maagisesti yhtäkkiä muuttuu, ei ole olemassa.
Kyllähän ihmiset muuttuvatkin. Minusta tämä jokotai-ajattelu ei ole pelkästään vapauttavaa, vaan myös ajoittain tuhoavaa. Onko kompromissit unohdettu kokonaan? Sitä ei voi lähteä hakemaan, jos sitä ei pidetä edes mahdollisena.
Vuosikausien puhuminen ei mene perille, jos toinen kokee voivansa olla kuuntelematta aidosti, tai pelkää seurauksia jos suostuu ottamaan toisen todesta. Ap tuntuu myös hahmottavan asiat omalla tavallaan ehdottomasti, ja tässä saattaa olla asetelma, jossa kummankin odotukset vain jyrkkenevät, koska kokemusta toisen vastaan tulemisesta ei ole. Ymmärrettävää, jos molempia pelottaa ja suhteessa on huollettavia, mutta noin pelkäävä ihminen toimii.
Kuitenkin vapaudenkaipuinen ja järjestyksen ystävä voivat hyvin elää yhdessä ja hyötyä siitä, jos aidosti haetaan kompromissia, ja ollaan valmiita hyvittämään toiselle omat mokat sekä toisen palvelukset. Molemmilla kun on vaarana, että käytös rajoittamattomana muodostuu vanhemmiten ongelmaksi. Villikarju ei enää siedä mitään rajoituksia vaikka edessä on rajoittava elämänvaihe nimeltä vanhuus, ja säännöllisyyden ystävä alkaa sekoilla jokaisesta häiriöstä kaavassa.
Kuvailit nyt hyvin monen naisen perhe-elämää. Naiset joustaa monessa perheessä yleensä jo suhteen alkuajoista lähtien. Tiedän kyllä miksi. Oikeasti hyviä miehiä ei ole. Tästä johtuen tingitään, jotta saadaan jotenkuten ookoolta tuntuva perheyksikkö.
Niin, kukaan ei ole luvannut elämässä kenellekään naiselle hyvää miestä kumppaniksi. Jos sellaista ei löydä tai saa itselleen ja tyytyy huonoon niin vastuullinen tähän löytyy peilistä katsomalla. Se, että haluaa perhettä kovin on huono syy tyytyä huonoon mieheen pettyä myöhemmin häneen
Se, että mies on p*ska, ei kyllä ole naisen vika vaan sen miehen! Äijät, opetelkaa nyt jmlauta ottamaan se eukko huomioon, se ei ole itsestäänselvyys.
Tämän takia pappikin sanoo alttarilla:"miehet, rakastakaa vaimoanne.." tms. Eli huomauttavat tärkeimmästä, mikä on ihan uutta ja vierasta monille miehille. Se sana on rakastakaa, ei siis n..kaa. Siinä on huomattava ero. Paljon on myös näitä poikamies-aviomiehiä, joille kaverit, ne ikuiset kaverit ja kaikki muu on aina tärkeämpää kuin vaimo tai perhe. Jatkavat elämäänsä aivan kuten ennen, vain siivooja on tullut taloon. Osoittaahan tuo joko kylmiä välejä, ajattelemattomuutta, huonoa käytöstä tms. Ainoa selittävä seikka voisi olla sellainen etätyö, joka vaatii jatkuvaa ympärivuorokautista varallaoloa. Kohdassa 46 kirjoittaja esittää yhden hyvän tavan elää omaa elämäänsä itsenäisesti, vaikka ei eroaisikaan. Ihan hyvämalli.
Niin muuttuukin, mutta huonompaan suuntaan.
Ottaa vastaan kaiken palvelun ja joustavuuden, pitää itsestään selvyytenä. Itse ei muutu.
Ap:n tilanne pahenee. Joutuu palvelemaan itsekeskeistä äijää.