Mikä piristää sateista syksyäsi?

Ostin uuden ihanan takin ja pipon :) Muutenkin syksyllä on ihanaa panostaa pukeutumiseen ja suunnittelenkin usein erilaisia kivoja asuja.

Lisäksi tykkään käydä kävelyillä, kirjastossa, kirppiksillä ja ainakin yhdelle keikalle olen menossa. Metsässä käppäily ja retkeily perheen kanssa on ihanaa. Kuulaat aurinkoiset päivät on ihania, mutta pieni sadesääkin on tunnelmallista. Välillä lähden iltahämärällä keskustaan kävelemään ja kiertelemään, joskus kahvitermarimuki mukaan ja satamaan/puistoon tms. Silloin tällöin hyppään bussin kyytiin ja ajelen ympäri kaupunkia ja katselen maisemia :D Leikkipuistot ja askartelu lasten kanssa, päiväretki toiseen kaupunkiin, uimahallireissut, luonnonvesissä uinti. Syksyllä myös sellainen yleinen tunnelmointi ja romantisointi on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Hämärä hyssy, kynttilät, romantiikka, lämpö , läheisyys.

Noista ammennan energiaa elämään.

Hämärän hyssy, ihana

Olin taas unohtanut koko sanonnan

Lenkkeily ja sienestys

Syksyhän on jo itsessään piristävä. Raikas ja kirpeä sää, kaunis ruska ja väriloisto.  Alkusyksyllä piristää juuri raikas ulkoilusää, loppusyksyllä alkaa tulla jo pikkujoulukausi, johon liittyy monenlaista hauskaa. 

 Syksy ei muuten välttämättä ole sateinen koko ajan, vaan selkeää säätäkin on usein, jopa auringonpaistetta.  Kuulin juuri, että sademäärässä mitattuna sateisin kuukausi Suomessa on heinäkuu.  

Salaihastus.

Auringonpilkahdus ruskamettään

%

Syksyllä alan herätä eloon. Olen innoissani ilmojen viilenemisestä ja hämärästä!

Pari kertaa ehtii viel terassille, lämpötiloja +17-20 C

Olo ollut jo pari vuotta tosi nuutunut: univaikeuksia, lonkkaa kolottaa, sydämmestä särkee välillä pikkusen ja mieli maassa. Korona-aikaan 2 vuotta pakkoetätöissä- tosi hankalaa yksin olevalle ihmiselle. Kesällä tuli jo epätoivo - ei musta enää ole eläjäksi, mitään ei jaksa. Kävin lekurissa ja voila - vaihdevuosilääkitys. Nyt 4.päivä menossa ja olo on mitä mainioin. Ei kolota, sydämmessä ei tuntemuksia, ajatukset ei jumita ikävissä asioissa ja sain nukuttuakin. Musta tuntuu että kävin haudan partaalla ja sain elämäni takaisin. Olen pitkästä aikaa ulkoilemassa lenkkipolulla - vielä kävelen, mutta kohta voisi yrittää hölkkäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Olo ollut jo pari vuotta tosi nuutunut: univaikeuksia, lonkkaa kolottaa, sydämmestä särkee välillä pikkusen ja mieli maassa. Korona-aikaan 2 vuotta pakkoetätöissä- tosi hankalaa yksin olevalle ihmiselle. Kesällä tuli jo epätoivo - ei musta enää ole eläjäksi, mitään ei jaksa. Kävin lekurissa ja voila - vaihdevuosilääkitys. Nyt 4.päivä menossa ja olo on mitä mainioin. Ei kolota, sydämmessä ei tuntemuksia, ajatukset ei jumita ikävissä asioissa ja sain nukuttuakin. Musta tuntuu että kävin haudan partaalla ja sain elämäni takaisin. Olen pitkästä aikaa ulkoilemassa lenkkipolulla - vielä kävelen, mutta kohta voisi yrittää hölkkäämistä.

Piristävää kuulla! Olen iloissani puolestasi, aina kun on kärsimystä ollut pidempään on piristävää kuulla tervehtymisestä ja kaiken muuttumisesta hyväksi jällleen. 

Saanko kysyä (olen samantyyppisten asioiden äärellä, verikokeisiin) otettiinko sinulta hormoniverikokeet ennen vaihdevuosilääkityksen määräämistä ja saitko homman hoitumaan julkisella puolen? Vinkkiä minkä merkkinen hormonihoito päällä?

Joka tapauksessa hyviä uutisia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olo ollut jo pari vuotta tosi nuutunut: univaikeuksia, lonkkaa kolottaa, sydämmestä särkee välillä pikkusen ja mieli maassa. Korona-aikaan 2 vuotta pakkoetätöissä- tosi hankalaa yksin olevalle ihmiselle. Kesällä tuli jo epätoivo - ei musta enää ole eläjäksi, mitään ei jaksa. Kävin lekurissa ja voila - vaihdevuosilääkitys. Nyt 4.päivä menossa ja olo on mitä mainioin. Ei kolota, sydämmessä ei tuntemuksia, ajatukset ei jumita ikävissä asioissa ja sain nukuttuakin. Musta tuntuu että kävin haudan partaalla ja sain elämäni takaisin. Olen pitkästä aikaa ulkoilemassa lenkkipolulla - vielä kävelen, mutta kohta voisi yrittää hölkkäämistä.

Piristävää kuulla! Olen iloissani puolestasi, aina kun on kärsimystä ollut pidempään on piristävää kuulla tervehtymisestä ja kaiken muuttumisesta hyväksi jällleen. 

Saanko kysyä (olen samantyyppisten asioiden äärellä, verikokeisiin) otettiinko sinulta hormoniverikokeet ennen vaihdevuosilääkityksen määräämistä ja saitko homman hoitumaan julkisella puolen? Vinkkiä minkä merkkinen hormonihoito päällä?

Joka tapauksessa hyviä uutisia :)

Yritin päästä työpaikkalääkärin kautta - eivät hoida vaihdevuosiepäilyjä. Yritin saada aikaa julkiselta yli puoli vuotta - ei kiireellinen, ei aikaa. Ramppasin lonkkani, jalkani ja sydänoireiden kanssa työterveydessä - syö kipulääkkeitä ja jumppaa. Säästin lopuksi itse ja menin yksityiselle. Gynekologi teki perustutkimukset ja ultrasi munasarjat tms. Ja olivat kuulemma ns. Sammuneet. Iski reseptin käteensaman tien - olin varmaan aika surkea näky ja oireetkin & ikä sopi ihan täysin. Nyt olo on kun elämässä jatkoajan saanut - mieliala tasaisen tyytyväinen muttei mitenkään överi. Nautin hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olo ollut jo pari vuotta tosi nuutunut: univaikeuksia, lonkkaa kolottaa, sydämmestä särkee välillä pikkusen ja mieli maassa. Korona-aikaan 2 vuotta pakkoetätöissä- tosi hankalaa yksin olevalle ihmiselle. Kesällä tuli jo epätoivo - ei musta enää ole eläjäksi, mitään ei jaksa. Kävin lekurissa ja voila - vaihdevuosilääkitys. Nyt 4.päivä menossa ja olo on mitä mainioin. Ei kolota, sydämmessä ei tuntemuksia, ajatukset ei jumita ikävissä asioissa ja sain nukuttuakin. Musta tuntuu että kävin haudan partaalla ja sain elämäni takaisin. Olen pitkästä aikaa ulkoilemassa lenkkipolulla - vielä kävelen, mutta kohta voisi yrittää hölkkäämistä.

Piristävää kuulla! Olen iloissani puolestasi, aina kun on kärsimystä ollut pidempään on piristävää kuulla tervehtymisestä ja kaiken muuttumisesta hyväksi jällleen. 

Saanko kysyä (olen samantyyppisten asioiden äärellä, verikokeisiin) otettiinko sinulta hormoniverikokeet ennen vaihdevuosilääkityksen määräämistä ja saitko homman hoitumaan julkisella puolen? Vinkkiä minkä merkkinen hormonihoito päällä?

Joka tapauksessa hyviä uutisia :)

Yritin päästä työpaikkalääkärin kautta - eivät hoida vaihdevuosiepäilyjä. Yritin saada aikaa julkiselta yli puoli vuotta - ei kiireellinen, ei aikaa. Ramppasin lonkkani, jalkani ja sydänoireiden kanssa työterveydessä - syö kipulääkkeitä ja jumppaa. Säästin lopuksi itse ja menin yksityiselle. Gynekologi teki perustutkimukset ja ultrasi munasarjat tms. Ja olivat kuulemma ns. Sammuneet. Iski reseptin käteensaman tien - olin varmaan aika surkea näky ja oireetkin & ikä sopi ihan täysin. Nyt olo on kun elämässä jatkoajan saanut - mieliala tasaisen tyytyväinen muttei mitenkään överi. Nautin hiljaa.

Mulla sama. Ihan nuutunut, saamaton olo. Paha unettomuus. Olin 53, en osannut arvata että ovat vaihdevuosioireita. Kävin gynellä, ohoi voila kaikki selkis. Sanoin, et luulin jo tulleeni hulluksi. Gyne sanoi kuulleensa kymmeniä ja kymmeniä samanlaisia tarinoita. Jo se helpotti, että joku ymmärsi ja kuunteli. Hormonikorvaushoito osui kohilleen heti. 3vk päästä olin oma itseni. 6v söin, jätin kerralla pois, oireet pysyi pois. Nyt 62v olen elämäni kunnossa. Syksytkään ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olo ollut jo pari vuotta tosi nuutunut: univaikeuksia, lonkkaa kolottaa, sydämmestä särkee välillä pikkusen ja mieli maassa. Korona-aikaan 2 vuotta pakkoetätöissä- tosi hankalaa yksin olevalle ihmiselle. Kesällä tuli jo epätoivo - ei musta enää ole eläjäksi, mitään ei jaksa. Kävin lekurissa ja voila - vaihdevuosilääkitys. Nyt 4.päivä menossa ja olo on mitä mainioin. Ei kolota, sydämmessä ei tuntemuksia, ajatukset ei jumita ikävissä asioissa ja sain nukuttuakin. Musta tuntuu että kävin haudan partaalla ja sain elämäni takaisin. Olen pitkästä aikaa ulkoilemassa lenkkipolulla - vielä kävelen, mutta kohta voisi yrittää hölkkäämistä.

Piristävää kuulla! Olen iloissani puolestasi, aina kun on kärsimystä ollut pidempään on piristävää kuulla tervehtymisestä ja kaiken muuttumisesta hyväksi jällleen. 

Saanko kysyä (olen samantyyppisten asioiden äärellä, verikokeisiin) otettiinko sinulta hormoniverikokeet ennen vaihdevuosilääkityksen määräämistä ja saitko homman hoitumaan julkisella puolen? Vinkkiä minkä merkkinen hormonihoito päällä?

Joka tapauksessa hyviä uutisia :)

Yritin päästä työpaikkalääkärin kautta - eivät hoida vaihdevuosiepäilyjä. Yritin saada aikaa julkiselta yli puoli vuotta - ei kiireellinen, ei aikaa. Ramppasin lonkkani, jalkani ja sydänoireiden kanssa työterveydessä - syö kipulääkkeitä ja jumppaa. Säästin lopuksi itse ja menin yksityiselle. Gynekologi teki perustutkimukset ja ultrasi munasarjat tms. Ja olivat kuulemma ns. Sammuneet. Iski reseptin käteensaman tien - olin varmaan aika surkea näky ja oireetkin & ikä sopi ihan täysin. Nyt olo on kun elämässä jatkoajan saanut - mieliala tasaisen tyytyväinen muttei mitenkään överi. Nautin hiljaa.

Kiitoksia Paljon vastauksestasi!

Otan vinkkiä sivusta, esim. juuri tuo, että yksityiseltä gynekologilta saa sitten apua. En ihmettele yhtään, että olet joutunut ramppaamaan monta kertaa asian takia siellä sun täällä, näinhän tämä terveydenhoitojärjestelmä valitettavasti menee, ja itse joutuu "ratkaisemaan" kaiken sairauden jne kuormituksen alla avunsaantia. 

Hyvää syksyn jatkoa ja viestisi piristi tosiaan syksyäni täällä, kun olen juurikin terveydellisen kuormituksen alla/paineessa, niin toivoa ja uskoa on olemassa. Etsivä löytää, Jumalan kanssa johdatuksessa.

Sateinen syksy tietysti. 

Antaapa sataa syksyn. Jos paistaa, antaapa paistaa.

Kun välillä taivas kirkastuu ja tähdet tulevat näkyviin.

Tai revontulet.

Kävin kaverin luona kylässä vanhalla moottoripyörällä tihkusateessa.

Kylmä viima, moottorin jyminä, hammasrattaiden laulu...

Lämmin ja pehmeä vaimon syli.

Votka ja masturbointi.

Syksyssä mikään ei masenna. On lempivuodenaikani edelleen, ollut lapsesta asti.

Vielä kun tulisi kunnon ruska, niin kaikki olisi täydellistä!

Assburger kirjoitti:

Lämmin ja pehmeä vaimon syli.

Haureudesta ei kuulu tällä palstaosiolla kirjoittaa!

Toistaseksi hangossa satanu niin vähän että vasta oottelen syksyä. Eilen ja tänään t-paidalla tarkeni.