Te, jotka olette olleet pitkillä sairauslomilla. Onko työnantajanne
millään lailla muistaneet teitä saikkunne aikana?
Itse olen ollut jo puoli vuotta sairaslomalla ja mitään pientäkään muistamista ei työnantajan taholta ole tullut.
Vähän paska fiilis. Pitkäaikainen työnantaja kuitenkin kyseessä.
Kommentit (35)
Pomo muisti painostamalla miten yksi projekti pitää saada mahdollisimman nopeasti loppuun, minä hölmö kun kuvittelin että se riittäisi jos yritän sairaslomalla edes tehdä pakollisia päivittäisiä töitä eteenpäin niin paljon kuin jaksan.
Vierailija kirjoitti:
Juu, muistamme sinua maksamalla sulle palkkaa vaikka et tee töitä.
Useimmissa sopimuksissa työnantajan palkanmaksuvelvollisuus on työsuhteen pituudesta riippuen enimmillään kahdeksan viikkoa.
Kela maksaa sairastuneelle työntekijälle sairauspäivärahaa omavastuuajan jälkeen. Omavastuuaika on yleensä sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää.
Työehtosopimuksissa on pääasiallisesti sovittu, että Kela maksaa sairauspäivärahan suoraan työnantajalle, jolloin työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkan.
Ei ole muistettu ketään. Adressi ja kukkia on laitettu aina kuolleelle työntekijälle.
Olin syövän takia poissa niin laittoivat kukkia, kortin ja suklaata.
Siis työnantaja on soittanut muutaman kerran. Sitä mukaa soitot ovat vähentyneet, kun aikaa on kulunut. Nyt on aikalailla selvää, etten palaa töihin enää ko alalle ollenkaan. Työnantaja taitaa odottaa kieli pitkällä, että saa irtisanoa minut. Sairausloman aikana on paljastanut asioita, joiden vuoksi en edes halua palata. Pahimmassa tapauksessa saattaa olla vielä käräjät edessä.
Minua muistettiin kertomalla irtisanomisaika, kun oli 3 vk sairasloman loppumiseen. Ja perään puhelu siotä, miten he eivät voi alkaa keventämään työtäni, että parempi irtisanojtua.
Joku tekee sun duunisi tai tilanne on jouduttu palkkaamaan joku tilalle. Pitäisikö työnantajan vielä päätä paijata.
Pomo soitteli parin kuukauden välein ja kyseli vointiani ja jaksamistani. Sen kummempaa muistamista en olisi tarvinnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Ilmeisesti ketjuun vastanneet eivät ole joutuneet pitkille sairaslomille vastausten perusteella, jos tästä aloituksesta tulee vain provo mieleen. No ihan tosissani kirjoittelin aidoista tunteistani ja yksinäisyydestäni pitkän saikun aikana.
Ja kyllä. On varmaan eri asia olla saikulla muutama viikko vaikka polvileikkauksen jälkeen kuin taas esim mulla syövän vuoksi.
Mutta pyydettiin, etten jatka. No enpä jatka.
Halusin vain kuulla onko muilla työnantajilla samanlainen suhtautuminen.
Ap
Kyllä olen joutunut, jopa niin pitkälle että jäin tk-eläkkeelle sitten. En odottanut töistä minkäänlaista huomiota erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Minua muistettiin kertomalla irtisanomisaika, kun oli 3 vk sairasloman loppumiseen. Ja perään puhelu siotä, miten he eivät voi alkaa keventämään työtäni, että parempi irtisanojtua.
Kai ymmärsit odottaa että he irtisanovat sinut?
Olkapää murtui, puoli vuotta saikulla, ei mitään muistamisia; ei soittoja, sähköposteja, tekstareita ei edes korttia. Muitten saikuille kyllä järjestettiin keräys joka oli sit pakko maksaa. Todella pahalta tuntui.
Lähimmät kollegat laittoivat kukkia kahteen kertaan, ja muistivat whatsapp viesteillä. Ovat ihan parhaat työkaverit, mitä minulla on koskasn ollut.
Olin pois vuoden. Sinä aikana esimies vaihtui kahteen kertaan, kun vakituinen lähti pitkälle vapaalle. Ennen lähtöään hän kyllä muisti minua palkankorotuksella, tosin vasta sitten, kun olin jo pudonnut Kelan päivärahoille.
Näpäytäppä nyt työnantajaa irtisanoutumalla.
Vierailija kirjoitti:
Joku tekee sun duunisi tai tilanne on jouduttu palkkaamaan joku tilalle. Pitäisikö työnantajan vielä päätä paijata.
Kyllä on kylmää kyyti nykyisin joka puolella.
Useimmat tämän ketjun viesteistä eivät osoita mitään empatiaa sairastuneelle.
Kukaan ei halua sairastua. Tai käsi ylös, jos haluaa itselleen jonkin vakavan sairauden. Nyt ei puhuta flunssista. Paijaamisella ja empatian osoituksella on iso ero.
Toki monelle sairaslomalaiselle tekisi hyvää myös paijaus kaiken ikävän keskelle. Mutta sitähän ap ei kysellyt, hän kyseli ihan tavallisten muistamisten ja huomionosoitusten perään ymmärtääkseni.
No onneksi ei ole muistettu.