Lue keskustelun säännöt.
Sukulaisen avautuminen niin raskaasta elämäntilanteesta - nyt oikeasti!
31.08.2023 |
Sukulaiseni ylitti itsensä avautumalla niin raskaasta elämäntilanteestaan ja kertoi olevansa todella kiukkuinen. Sukulaiseni mies joutui yllättäen jalkaleikkaukseen ja toipumisessa menee oma aikansa. Nyt sukulainen nurisee, miten ihmeessä hän tulee toimeen ison omakotitalon, koiran ulkoilutuksen, lasten harrastusten ja ruoanlaiton kanssa töiden ohessa, kun heillä arki on vaatinut kaksi aikuista pyörittämään palettia. Ymmärtäisin tuon tilanteen haastavuuden ehkä jotenkin, jos perheessä olisi kaksi pientä lasta, mutta perheen lapset ovat jo 13 ja 15 sekä täysin terveitä nuoria.
Ihan oikeasti: miksi nurista tuollaisesta?? Monissa perheissä on vain yksi vanhempi ja selviävät tuollaisesta arjesta ihan normaalisti. 13- ja 15-vuotiaat teinit eivät ole mitään taaperoita, joiden puolesta joutuu tekemään kaiken. Siitä vaan teinit ulkoiluttamaan koiraa koulupäivän jälkeen, lakaisemaan pihalta lehdet ja laittamaan ruokaa. Harrastuksiinkin pääsee pyörällä/kimppakyydeillä, julkisetkin kulkee tuolla paikkakunnalla ja jotkut treenit voi skipatakin, jos tuossa tilanteessa treeneihin ei pääse. Korkea aika opetella teineillä osallistumaan kotitöihin, jos eivät ole sitä tähän mennessä tehneet.
Nuriseva sukulaiseni on näitä hyväosaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kohdanneet aidosti suuria vastoinkäymisiä. Ärsyttää tuollainen avautuminen, kun toisilla on oikeasti isojakin ongelmia ja esim. puoliso pysyvästi sairas. Miehen jalka paranee kyllä ja parin kuukauden päästä elävät taas perusarkea. Nyt sitten perheelle tarjotaan somessa kilpaa apua arjen pyörittämiseen tuleviksi kuukausiksi. Onneksi sentään joku kävi kommentoimassa, että lapsenne ovat jo niin isoja, että nyt olisi hyvä hetki opettaa vastuunkantoa kotitöistä.
Kommentit (39)
On turhaa valitusta, kun mieskin tuosta tokenee kuitenkin. Sukulaisnaisellesi taitaa olla omia terveys- ja jaksamishuolia, ei ehkä kerro just niistä.. Ehkä hänellä käy jatkuva rasitussirinä päässä muttei osaa sitä nollata, en tiedä.
Mutta ootteko huomanneet nykymenossa sellasen sävyn, että työssäkäyvät ovat sen verran oikeasti väsyneitä, että kaikki väsyttää vielä siihen päälle. Tarkoitan sitä, että mieli on valmiiksi rasittunut kun läheskään jokainen ei aiokaan osallistua yhteiskunnassa yhteiseen veronmaksuun. Olen ollut huomaavinani koronan jälkeen, että nurina on jatkuvaa, lisääntynyttä ja taisi näkyä persujen äänimäärässä. Hyvinvointiyhteiskunta on hyvä tavoite, mutta nyt ehkä eletään maksajien väsykkiaikaa. Tuli vaan aloituksesta mieleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystävä, joka valittaa aina, kun on raskasta. Koira pitää ulkoiluttaa. Miehelle pitää laittaa ruokaa. Lomaa ei saa koskaan. Lapset ovat lähteneet kotoa j.n.e. Hän on ns. kotirouva. Mies on elättänyt. Terve on. Valittaminen on joillekkin elämäntapa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät saa valittaa tilanteestaan? Luulen tuokin tajuavan, että monella on vaikeampaa. Missä siis menee raja, että saa avautua omasta elämästään? Aina löytyy sellaisia, joilla menee pahemmin.
Ehkä tuossakin olisi ollut eri sävy, jos henkilö kertoisi olevansa huolissaan leikkauksessa käyneestä miehestään. Eikä niin, että valitetaan miten rankkaa on pärjätä yksin teinien kanssa.
Jokainen ihminen kokee vaikeuden eri tavalla. Joku joka on elämässään kohdannut monelaisia tai vakavia vastoinkäymisiä, ei enää pienestä hetkahda, mutta joku tasaisen tavalliseen elämään tottunut, voi kokea pienenkin vastoinkäymisen isompana. Kokemukset kuitenkin muokkaavat ihmistä ja suhtautumista. Ja toisaalta ihmiset kokevat asiat eri tavalla. En vähättelisi kenenkään kokemusta jostain asiasta.
Mulla on todella rasittava tuttu, joka on ollut töissä vain muutaman vuoden elämässään. On eläkkeellä. Kaikki välivuosikymmenet kulki lääkäreissä ja koetti päästä sairaseläkkeelle, mutta mikään kunnon tauti ei vaan ilmestynyt. Vaikka koetti sokerileipoa itsensä hengiltä, ja laittaa kermaruokia. Jokainen virke oli valitus ja tympeily jostain. Ei väleissä juuri kenenkään kanssa. Järkyttävä rasite yhteiskunnalle ja kanssaihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se tälle tutulle on todennäköisesti ihan aito first world problem, vaikka itsekin 6kk vanhan lapsen äitinä teen aivan samat asiat aivan yksin, toki töissä en vielä ole, mutta vapaan loputtua palattava on asap. Ei osattu kuvitellakaan, että jäisi leskeksi yks kaks ja kun avoliittoakin oli vielä niin vähän takana leskeksi jäätyäni, niin eipä ole apujakaan elämään tulossa. Talvi voi olla kovaa kyytiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät saa valittaa tilanteestaan? Luulen tuokin tajuavan, että monella on vaikeampaa. Missä siis menee raja, että saa avautua omasta elämästään? Aina löytyy sellaisia, joilla menee pahemmin.
Saahan sitä olla raskas ja rasittava ihminen, jos haluaa. Mutta muille ihmisille se ei ole mukavaa. Empatiakyky on hieno asia, mutta tuntuu jakautuvan hyvin epätasaisesti. Toiset eivät ole empaattisia lainkaan, ja yliempaattiset sitten ruokkivat ja paapovat näitä, kun eivät osaa vetää rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka valittaa aina, kun on raskasta. Koira pitää ulkoiluttaa. Miehelle pitää laittaa ruokaa. Lomaa ei saa koskaan. Lapset ovat lähteneet kotoa j.n.e. Hän on ns. kotirouva. Mies on elättänyt. Terve on. Valittaminen on joillekkin elämäntapa.
Tuo on niin totta, että valittaminen on joillekin elämäntapa. Toisella paikkakunnalla asuva tuttavani ottaa yhteyttä oikeastaan vain silloin, kun hänellä on jotain valittamista, syystä tai syyttä. Aina on jokin asia huonosti ja hänellä on aina kurjempaa kuin kenelläkään muulla. Aina on paha mieli jostain.
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitaankaan ystäviä, kun on näin kivoja sukulaisia 😌
Ihan samaa mietin kuin luin näitä... on se hyvä, että edes nykyään koulussa on tunne-elämätaitokoulutusta, aika hyvin näkee, millaisia ihmisistä tulee ilman mitään empatiakasvatusta. Ja ei, kukaan ei ollut auttamassa, kun lapset oli 3, 5 ja 8 ja mieheltä leikattiin hartia ja hän ei voinut tehdä mitään muuta kuin maata puoli-istuvassa asennossa kaksi kuukatta. Vessassa sai käydä ja syödä, mutta ei mitään muuta. Kahden vanhemman lapsen harrastukset 20km päässä, ei julkista liikennettä. Koiraa nyt ei silloin ollut, mutta talvi kyllä ja omakotitalo hoidettavana ja itsellä ihan päivätyökin. 0h tukea mistään, ja selvittiin siitäkin, mutta sen verran opin, että osaan tuntea empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka saman kokee, vaikka lapset nyt isompia olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutullani oli vähän vastaava tilanne jokin aika sitten. Lähinnä oli vihainen miehelleen, joka oli onnistunut telomaan kroppansa pahasti harrastuksensa parissa ja joutui pariksi kuukaudeksi saikulle eikä kyennyt kotitöihin. Tuttu ei tainnut tajuta, kuinka onnekas oli, ettei miehellään lähtenyt tuossa tilanteessa henki...
Samaa mietin sukulaiseni kohdalla. Ei ole kovin syvällinen ihminen ja mietin, tajuaako ollenkaan tuota heidän tilannettaan. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä.
Ap
Märinä turhasta voi olla hänen tapansa käsitellä pikkuannoksina säikähdystä. Ehkä hän ei kestä hahmottaa kokonaisuutta, ja tuolla hän saa hermostunutta energiaansa purettua varaventtiilin kautta. Rohkaise häntä kääntämään tilanne voitoksi ja vastuuttamaan lapsiaan seuraavan askeleen kohti aikuisuutta.
Tosi hyvä suhtautuminen! Kiva tietysti, että sukulaisella on yleisesti hyvä elämä, mutta tietysti hänellekin on kurjaa, kun yhtäkkiä arkeen tuleekin iso muutos ja varsinkin kun rakas ihminen on kipeänä. Ja milläs muullakaan sitä kurjuutta voisi käsitellä, kuin valittamalla läheisilleen? No okei, voisihan sitä vaikka ryypätä, mutta minusta toisiin ihmisiin tukeutuminen ja henkinen purkautuminen on paljon terveempi vaihtoehto :D
Ja tuo, että tässä nimenomaan tarjoutuu mahdollisuus aikuistuttaa omia lapsiaan, niin sehän on vain hyvä asia. Tai siis, sellaisena empaattinen ihminen voisi tämän hänelle esittää. Että "tosi ikävää että puolisosi on nyt puolikuntoisena, mutta ehkä tämä lopulta kääntyy joksikin vieläkin paremmaksi"!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tälle tutulle on todennäköisesti ihan aito first world problem, vaikka itsekin 6kk vanhan lapsen äitinä teen aivan samat asiat aivan yksin, toki töissä en vielä ole, mutta vapaan loputtua palattava on asap. Ei osattu kuvitellakaan, että jäisi leskeksi yks kaks ja kun avoliittoakin oli vielä niin vähän takana leskeksi jäätyäni, niin eipä ole apujakaan elämään tulossa. Talvi voi olla kovaa kyytiä.
Otan osaa. Onnittelut vauvasta, kaikesta huolimatta. Olet luultavasti voimakkaampi kuin tiedätkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt on tarjoutunut hyvä tilaisuus opettaa lapset tekemään hommia. Toki hän sen varmaan sössii.
Vierailija kirjoitti:
Tutullani oli vähän vastaava tilanne jokin aika sitten. Lähinnä oli vihainen miehelleen, joka oli onnistunut telomaan kroppansa pahasti harrastuksensa parissa ja joutui pariksi kuukaudeksi saikulle eikä kyennyt kotitöihin. Tuttu ei tainnut tajuta, kuinka onnekas oli, ettei miehellään lähtenyt tuossa tilanteessa henki...
Hän ylipäätään elänyt etuoikeutettua elämää kun mies on osallistunut johonkin. Kaikki puolisoni mitä minulla on ollut olisi voineet vaikka neliraajahalvaantua loppuelämäkseen ja se ei olisi mitenkään vaikuttanut minun taakkaani kotitöistä ja arjen pyörittämisestä. Tosin olisi halvaantuneena ehtinyt pettämään vähemmän ja sotkemaan paikkoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tälle tutulle on todennäköisesti ihan aito first world problem, vaikka itsekin 6kk vanhan lapsen äitinä teen aivan samat asiat aivan yksin, toki töissä en vielä ole, mutta vapaan loputtua palattava on asap. Ei osattu kuvitellakaan, että jäisi leskeksi yks kaks ja kun avoliittoakin oli vielä niin vähän takana leskeksi jäätyäni, niin eipä ole apujakaan elämään tulossa. Talvi voi olla kovaa kyytiä.
Usein sitä kuulee jankutettavan siitä miksi mennä naimisiin, ihan turhaa. Mutta tällaisten tilanteiden takia se voi yhtäkkiä ollakin erittäin arvokasta.. Tai että muutoin on paperityöt tehtynä. Ikävässä tilanteessa yksi murhe vähemmän..
Sinulla on selkeästi kuva, että hänen elämänsä on helppoa ja täydellistä, eli hän ei ole koskaan sinulle aiemmin avautunut mistään. Et oikeasti siis tiedä mitä hän kokee elämässään, jostain syystä hän on päättänyt sinulle olla puhumatta, ja näemmä aivan syystä. Sinuna kertoisin tämän viestin hänelle, niin voit olla aivan varma, ettei tule uskoutumaan sinulle ikinä mistään ja saa sinut poistettua somestaan. Lisäksi tulee mieleen tuosta lauseesat "muilla on oikeitakin ongelmia", että taidat tarkoittaa itseäsi. Veikkaan että teidän suhde on ollut tähän mennessä vain sitä, että sitä valitat hänelle omista asioista ja nyt kun sukulaisesi ensimmäistä kertaa kehtasi purkautua väsymyksestään, sinä olet loukkaantunut kun hän saa huomiota, sinä et. Yksi somepäivitys ei kerro mitään, etkä sinä ole herra tai neiti kaikkitietävä. Hyvä että osaa hakea apua ajoissa, siinä ei ole mitään hävettävää. Ystäville saa jakaa elämäntilannettaan ja tunteitaan, myös niitä negatiivisia. Sinulta ei ole pyydetty mitään (ehkä ihan tarkoituksella), eikä hänen saama apua ole sinulta mitenkään pois. On täysin ok olla väsynyt ja kokea kuormitusta, vaikka se ei juuri sinun mielestäsi olekaan maailman raskainta. Nyt ulos ja lenkille, opettele hieman empatiaa ja vähennä katkeruuttasi, niin sinullakin olisi huomattavasti helpompi olla. Sitten ei tarvitsisi jakaa valitusta somepäivityksistä keskustelupalstalle, vaan voisit senkin ajan tehdä jotain oikeasti mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on selkeästi kuva, että hänen elämänsä on helppoa ja täydellistä, eli hän ei ole koskaan sinulle aiemmin avautunut mistään. Et oikeasti siis tiedä mitä hän kokee elämässään, jostain syystä hän on päättänyt sinulle olla puhumatta, ja näemmä aivan syystä. Sinuna kertoisin tämän viestin hänelle, niin voit olla aivan varma, ettei tule uskoutumaan sinulle ikinä mistään ja saa sinut poistettua somestaan. Lisäksi tulee mieleen tuosta lauseesat "muilla on oikeitakin ongelmia", että taidat tarkoittaa itseäsi. Veikkaan että teidän suhde on ollut tähän mennessä vain sitä, että sitä valitat hänelle omista asioista ja nyt kun sukulaisesi ensimmäistä kertaa kehtasi purkautua väsymyksestään, sinä olet loukkaantunut kun hän saa huomiota, sinä et. Yksi somepäivitys ei kerro mitään, etkä sinä ole herra tai neiti kaikkitietävä. Hyvä että osaa hakea apua ajoissa, siinä ei ole mitään hävettävää. Ystäville saa jakaa elämäntilannettaan ja tunteitaan, myös niitä negatiivisia. Sinulta ei ole pyydetty mitään (ehkä ihan tarkoituksella), eikä hänen saama apua ole sinulta mitenkään pois. On täysin ok olla väsynyt ja kokea kuormitusta, vaikka se ei juuri sinun mielestäsi olekaan maailman raskainta. Nyt ulos ja lenkille, opettele hieman empatiaa ja vähennä katkeruuttasi, niin sinullakin olisi huomattavasti helpompi olla. Sitten ei tarvitsisi jakaa valitusta somepäivityksistä keskustelupalstalle, vaan voisit senkin ajan tehdä jotain oikeasti mukavaa.
jäkäjäkä
Aina löytyy pienistä ja turhista asioista valittavia ihmisiä. Osa on vielä sellaisia, etteivät tiedä oikeasti isoista vastoinkäymisistä mitään. Ja kun tuossa yllä joku sanoi, ettei toisten elämästä voi tietää, niin kyllä läheisten kohdalla tietää. Joku kaukaisempi tuttu on eri asia.
No sinä valitat siitä, että joku sukulaisesi valittaa somessa. :D