Lue keskustelun säännöt.
Miehellä ei lainkaan ystäviä
31.08.2023 |
Kyseessä on jo 50-vuotias mies jolla ei ole lainkaan ystäviä. Ainoat joihin pitää yhteyttä on lähisuku.
Hänellä normaali aika vaivaton päivätyö, mutta ei harrastuksia. Tekee ainoastaan kotitöitä työnsä lisäksi. Ei ole introvertti eikä puhumaton.
Onko jotenkin hälyttävä merkki? Jotain muutakin erikoista käyttäytymisessä, mutta täysin varma en vielä ole. Ei ole päihdeongelmia.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Millainen sen kaverin pitää olla, jos sukulaiset eivät kelpaa? Ei minunkaan miehellä ole tiettyä kaveria tai kavereita, mutta on meillä sukulaisia ja ystäviä joiden kanssa ollaan tekemisissä. Työkavereita on paljon, joiden kanssa on tekemisissä työpäivän aikana. Ehkä hän ei jaksa enempää, vaan haluaa myös omaa aikaa olla kotona.
Häh, onpa sekavaa. Miehellä ei ole kavereita mutta on kuitenkin ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millainen itse olet. Jos olet sosiaalinen ja menevä niin ei tuo kotihiirimies ole sua varten.
Se taas riippuu täysin siitä, onko mies kotihiiri ihan tietoisesti ja mielellään vai onko hän ajautunut tuohon tilaan puolivahingossa ja ehkä itsekin haluaisi sosiaalisemman elämän.
Joo mutta on kyllä redflag jos kumppani joutuu hommaamaan sen sosiaalisen elämän tälle. Ei siitä tule kuin ongelmia.
Ajattele jos teillä olisi vaikka häät tai jotkut isommat juhlat. Keitä miehen puolelta tulisi? Äiti ja täti?
Sitten kun on kavereita niin sekin on ongelma kun ei olekaan naiselle aikaa :D
Se on normiluuseri, kuten nuo ketjun miehet kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun on kavereita niin sekin on ongelma kun ei olekaan naiselle aikaa :D
Sun ongelma on mustavalkoinen, teini-ikäisen tasoinen tunne-elämä.
Usein nuo on sellaisia aloitekyvyttömiä vässyköitä, perässävedettäviä. Tai viikonloppujuoppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on normiluuseri, kuten nuo ketjun miehet kaikki.
Päinvastoin. Mies on ghoustannut luuserikaverit.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa muuten mitään mutta parisuhteessa nuo kaverittomat miehet on aika raskaita.
Kaverittomuus parisuhteessa johtuu siitä, että vaiheessa 1 on pantu se mies valitsemaan sen parisuhteen tai niiden kavereiden välillä, ja vaiheessa 2 ihmetellään, kun ei ole yhtään kavereita sillä miehellä? Ei olekaan, koska ainoastaan sen parisuhteen toisen puoliskon hyväksymät kaverit tulisivat kysymykseen, eikä ne taas ole sen miehen kavereita, vaan sen naisen. Sitten jos se nainen ns. voimaantuu eli alkaa jakaa prsettään sen parisuhteen ulkopuolella ja aikaa myöten ulkoistuu siitä parisuhteesta, niin jäljelle jää se mies, jolla ei ole kavereita, ja on jo siinä iässä ettei ole niin väliksikään. 50 miehelle on hiukkasen iso kynnys lähteä taas seurustelemaan, jos on ollut pitkään parisuhteessa, eikä ole kauhean sosiaalinen. Samoin vielä suurempi kynnys on ystävystyä muitten miesten kanssa, koska viitekehys jonka varaan ne ystävyydet rakentuu, pitää luoda tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen sen kaverin pitää olla, jos sukulaiset eivät kelpaa? Ei minunkaan miehellä ole tiettyä kaveria tai kavereita, mutta on meillä sukulaisia ja ystäviä joiden kanssa ollaan tekemisissä. Työkavereita on paljon, joiden kanssa on tekemisissä työpäivän aikana. Ehkä hän ei jaksa enempää, vaan haluaa myös omaa aikaa olla kotona.
Häh, onpa sekavaa. Miehellä ei ole kavereita mutta on kuitenkin ystäviä?
Meillä on yhteisiä perheystäviä, mutta miehellä ei ole ketään kaverityyppiä, josta täällä puhutaan. Ei käytä alkoholia, ei harrasta kodin ulkopuolella mitään, työ hyvin aktiivista ja vuorovaikutteista työkavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista kai. Ei minullakaan ole ystäviä. Työkavereita joo, ei nähdä vapaa ajalla. Lasten harrastuksen kautta juttelen joskus muiden vanhempien kanssa ja sukulaisia tapaan joskus. Jotenkin vaan elämät eriytynyt, vielä parikymppisena oli useitakin.
Tässä hyvä esimerkki potentiaalisesta yksinäisestä vanhuudesta. Kun lapset muuttaneet omilleen ja eläkepäivät koittaa, niin voi olla aika hiljaista.
Älkää ihmiset rakentako elämäänne jonkin väliaikaisen, kuten lapsiperhe, varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on taas ongelma?
Tässä ei ole muuta ongelmaa kuin ap:n laaja ystäväverkosto, jonka kanssa hän viettää runsaasti aikaa. Tuontyyppisiä 24/7 menossa olevia miehiäkin on, toivottavasti ap löytää sellaisen. Itse en sellaista haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista kai. Ei minullakaan ole ystäviä. Työkavereita joo, ei nähdä vapaa ajalla. Lasten harrastuksen kautta juttelen joskus muiden vanhempien kanssa ja sukulaisia tapaan joskus. Jotenkin vaan elämät eriytynyt, vielä parikymppisena oli useitakin.
Tässä hyvä esimerkki potentiaalisesta yksinäisestä vanhuudesta. Kun lapset muuttaneet omilleen ja eläkepäivät koittaa, niin voi olla aika hiljaista.
Älkää ihmiset rakentako elämäänne jonkin väliaikaisen, kuten lapsiperhe, varaan.
Entä jos ihminen rakentaa elämänsä oman itsensä varaan. Onko pakko olla muka-kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista kai. Ei minullakaan ole ystäviä. Työkavereita joo, ei nähdä vapaa ajalla. Lasten harrastuksen kautta juttelen joskus muiden vanhempien kanssa ja sukulaisia tapaan joskus. Jotenkin vaan elämät eriytynyt, vielä parikymppisena oli useitakin.
Tässä hyvä esimerkki potentiaalisesta yksinäisestä vanhuudesta. Kun lapset muuttaneet omilleen ja eläkepäivät koittaa, niin voi olla aika hiljaista.
Älkää ihmiset rakentako elämäänne jonkin väliaikaisen, kuten lapsiperhe, varaan.
Älkää rakentako myöskään ystävien. Ikisinkku lapseton tätini oli lopulta niin huonossa kunnossa ettei jaksanut kyläillä tai ottaa vieraita vastaan. Iso osa ystäväpiirissä oli myös kuollut. Sitten alkoi puhelut sisaren lapsille, joihin ei ollut aikaisemmin juuri missään yhteydessä... oli outoja ja raskaita tenttauspuheluita, joissa tivataan äitini (hänen siskonsa) menoja... missä se on kun ei vastaa puhelimeen.... no en todellakaan tiedä... asun 300 km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista kai. Ei minullakaan ole ystäviä. Työkavereita joo, ei nähdä vapaa ajalla. Lasten harrastuksen kautta juttelen joskus muiden vanhempien kanssa ja sukulaisia tapaan joskus. Jotenkin vaan elämät eriytynyt, vielä parikymppisena oli useitakin.
Tässä hyvä esimerkki potentiaalisesta yksinäisestä vanhuudesta. Kun lapset muuttaneet omilleen ja eläkepäivät koittaa, niin voi olla aika hiljaista.
Älkää ihmiset rakentako elämäänne jonkin väliaikaisen, kuten lapsiperhe, varaan.
Hiljaista on. Kyllä. N eläkeiässä.
Minäkin olen 44-vuotias mies eikä mulla ole ollut yhtään ainoata kaveria moneen vuoteen. Päivät kuluu yksin seiniä tuijotellen ja nettiä selaten, vaan minkäs sille voi kun ei kykene ihmissuhteita muodostamaan vaikka haluaisi.
Ei ole ongelma. Kaverit voi olla riesaksi asti.
Mä olen juuri tällainen. Kuvaus sopii ikää lukuun ottamatta, ja työnikin on kyllä vaativaa. En tiedä, miksi ole tällainen enkä kyllä sitäkään, miksi pitäisi olla ehdottomasti toisenlainen. N39
Aikuiset keski-ikäiset ihmiset ei tarvi kavereita, teinit ja nuoret niitä tarvii kun ovat vielä pentuja ja haluavat hengata yhdessä.
Ei pidä. Jokaisella pitää olla myös läheisiä ihmisiä, joille voi puhua jos on ongelmia parisuhteessa. Muuten voi pahimmassa tapauksessa joutua henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi ja toinen voi manipuloida kuvittelemaan, että uhri ansaitsee saamansa kohtelun. Ystäviä tarvitaan myös silloin, jos suhde päättyy.
Minua mietityttäisi, että mitä ap:n mainitsema mies siis tekee vapaa-aikanaan. Ei kai kenelläkään koko vapaa-aika mene kotitöihin, etenkään yksinasuvalla. Eli jotain muutakin siellä nyt on, joko masennusta (mies vain nukkuu vapaa-aikansa) tai riippuvuuksia (päihde-, netti-, poke- tms).