Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia? Puoliso muuttui lapsensa synnyttyä (uusperhe)
30.08.2023 |
Teen aloituksen silläkin uhalla, että sontaa sataa niskaan, koska uusperhe. Mutta jospa joku osaisi kertoilla mahdollisia omia kokemuksiaan suunnilleen vastaavassa tilanteessa, niin saisi vähän perspektiiviä asioihin jatkokäsittelyä ajatellen.
Tilanne on siis se, että meillä on uusperhe, jossa vain minulla oli lapsia ennestään. Seurustelimme aluksi noin 9kk ihan vaan kahden kesken ennen kuin edes otin puolison puheeksi lasteni kanssa. Tämän jälkeen meni vielä hetki, että tapasivat. Kaikki meni hyvin ja aloimme hissukseen viettää aikaa yhdessä enemmän. Jossain vaiheessa sitten puoliso asui meillä aina, kun lapseni olivat minulla ja kahdestaan asuimme, kun lapset olivat toisen vanhemman luona. Asiat sujuivat hyvin, en odottanut puolisoni "rakastuvan" lapsiini, mutta tulivat toimeen ja tykkäsivät toisistaan ja teimme usein asioita yhdessä (lautapelejä, leikkipuistoilua, uimista, päiväretkiä, leffoja, kävelyjä, talvilajeja, lukemista jne). Meillä oli välillä haastavaa puolison epävarmuuksien ja mustasukkaisuuden vuoksi, mutta asiat muuttuivat kuitenkin parempaan suuntaan. Jälkiviisas voi tietysti tässä vaiheessa olla, mutta silloin hän osasi puhua ja kääntää kaiken hyväksi.
Tätä yhteiseloa oli jatkunut jo pitkästi yli vuoden verran, kun puolison oma asunto myytiin. Hän itse halusi laittaa sen myyntiin ja että etsisimme yhteisen kodin. Tuota reilun vuoden yhdessä asumista oli siis edeltänyt myös koko porukan tutustumisvaihe + meidän kahdenkeskinen seurusteluvaiheemme. Hän muutti osoitteensa virallisesti luokseni, mutta käytännössä juuri mikään ei tuossa kohtaa muuttunut, koska hänhän oli jo muutenkin asunut kanssamme.
Löysimme jonkin ajan kuluttua yhteisen kodin ja muutimme sinne. Edelleen hän tuli hyvin toimeen lasteni kanssa, mutta ehkä jotain pientä oli muuttunut näin jälkikäteen ajateltuna. Hän alkoi ottaa hiukan enemmän "käskyttäjän" roolia, mutta minusta se vaikutti ihan normaalilta. Aiemmin hän ei nimittäin oikein ollut uskaltanut käskyttää tai komentaa lapsiani, vaikka siihen olisi joskus ollut ihan aihetta ja myös minun siunaus.
Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle), yhteiset tekemiset olivat pikkuhiljaa jääneet pois ja kun yritin jotain ehdottaa, niin vastaus oli luokkaa "onko pakko?".
Vauvan synnyttyä tilanne paheni huomattavasti. Lapseni eivät saaneet oikein olla vauvan lähellä (kyse ei ole mistään täysin vahdittavista pikkulapsista, vaan kouluikäisistä), eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan. Kun puhutin häntä näistä jutuista useita useita kertoja, niin vastaus oli luokkaa "minä maksan heidän asumisestaan, he eivät maksa mitään". Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin.
(Jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (428)
Vierailija kirjoitti:
Eikö näin tapahdu hyvin usein? Että tilanne muuttuu, kunnlapseton saa oman lapsen.
Jonkin verran olen tuollaisia kokemuksia lukenut, kun olen näin jälkikäteen tilannetta hämmästelleenä päätynyt googlailemaan. En silti tiedä miten yleistä tämä on ja onko tilanne pysyvä, vai voiko muuttua jollain tavalla vielä?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et tuossa nyt pidä lastesi puolia, se vaikuttaa aivan varmasti koko teidän loppuelämän suhteeseen.
Vuosi jo katseltu ja lapset kärsii. Kyllä mä ottaisin lapseni ja nostaisin kytkintä, ellei se puoliso sitten ole valmis muuttamaan käytöstään heti.
Ei ne uusperhekuviot koskaan toimi. Miksi ihmiset ei usko tätä? Ei toimi yhtään kellään. Aina silti löytyy näitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka kuvittelevat voivansa saada mahdottoman toimimaan. Ja lapset: ne meidän, teidän ja heidän kärsii, kun aikuiset haluaa leikkiä kotista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näin tapahdu hyvin usein? Että tilanne muuttuu, kunnlapseton saa oman lapsen.
Jonkin verran olen tuollaisia kokemuksia lukenut, kun olen näin jälkikäteen tilannetta hämmästelleenä päätynyt googlailemaan. En silti tiedä miten yleistä tämä on ja onko tilanne pysyvä, vai voiko muuttua jollain tavalla vielä?
Ap.
Käytätkö tosiaan omia lapsiasi koekaniinina sille, voiko tilanne muuttua?
Sinun tehtävä vanhempana on ensisijaisesti suojella lapsiasi. Siinä olet epäonnistunut ja yhä aiot jatkaa.
Jo vuoden olet antanut puolison kohdella heitä kaltoin ja vielä mietiskelet, josko tilanne itsekseen muuttuisi. Oksettavaa. Missä on sinun vastuunotto lapsistasi???
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin puolisosi yrittäisi päästä lapsistasi eroon. Onko hänellä muutoin outoa käytöstä?
On hän muutenkin vähän omalaatuinen tai voisi sanoa erikoinen joissakin asioissa, mutta ei ole ollut lapsiin liittyen aiemmin. Kuten kerroin, tämä alkoi vasta yhteisen lapsen myötä.
Sama tunne minulle on tullut ja olen tästä jonkun kerran kysynytkin, että yrittääkö hän, että lapseni eivät haluaisi enää olla meillä ja luuleeko tosiaan, että voi tässä kohtaa alkaa leikkiä jotain meidän kolmen muodostamaa pikku perhettä. Ei kuulemma tietenkään yritä mitään sellaista.
En vaan pysty jotenkin ymmärtämään, että ihminen, joka nyt itsekin tietää mitä on vanhemman rakkaus lastaan kohtaan, voi olla niin kylmä ja julma "rakastamansa" ihmisen lapsille. Eipä taida oikeasti rakastaa minua edes, kun pystyy tuolla tavalla käyttäytymään toistuvasti.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet oikein kun ajattelet isompia lapsia, muija luiskaan
Skippasin varmasti jonkun kohdan. Ajattelin koko ajan että kyseessä oli mies. Sukupuolella ei kuitenkaan ole väliä, ongelma on korjattava jos perhe-elämää halutaan jatkaa.
Joo ei oikein auennut oliko kyse miehestä vai naisesta. Kannattaisi heti alkuun sanoa kumpi on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos et tuossa nyt pidä lastesi puolia, se vaikuttaa aivan varmasti koko teidän loppuelämän suhteeseen.
Vuosi jo katseltu ja lapset kärsii. Kyllä mä ottaisin lapseni ja nostaisin kytkintä, ellei se puoliso sitten ole valmis muuttamaan käytöstään heti.
Sitähän tässä ollaan tekemässä, ratkaisua. Siksi olemme menossa perheneuvolaan. Äkkiähän sen kyllä näkee tuleeko toinen sinne vain istumaan, että voi sanoa olleensa siellä, vai onko oikeasti halukas tekemään asialle jotain.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan kamalalta.
Minä muuttaisin pois lasten kanssa. Käykööt siellä teitä moikkaamassa silloin kun isommat lapsesi pois,jos vielä yhteiseloa haluat.
Kamalaa asua päivääkään lapsilla tuossa. Miltä tuntuukaan edes tulla tuonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et tuossa nyt pidä lastesi puolia, se vaikuttaa aivan varmasti koko teidän loppuelämän suhteeseen.
Vuosi jo katseltu ja lapset kärsii. Kyllä mä ottaisin lapseni ja nostaisin kytkintä, ellei se puoliso sitten ole valmis muuttamaan käytöstään heti.
Sitähän tässä ollaan tekemässä, ratkaisua. Siksi olemme menossa perheneuvolaan. Äkkiähän sen kyllä näkee tuleeko toinen sinne vain istumaan, että voi sanoa olleensa siellä, vai onko oikeasti halukas tekemään asialle jotain.
Ap.
Ennustan: Mikään ei muutu. Ei se perheneuvola kenenkään käytöstä muuta, jos henkilö ei itse näe ongelmaa. Hän tietää, mitä mieltä olet, mutta se ei vaikuta häneen mitenkään.
Perheneuvolassa hän kiistää, että mitään epänormaalia olisi tekeillä ja katsoo, että vika on sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näin tapahdu hyvin usein? Että tilanne muuttuu, kunnlapseton saa oman lapsen.
Jonkin verran olen tuollaisia kokemuksia lukenut, kun olen näin jälkikäteen tilannetta hämmästelleenä päätynyt googlailemaan. En silti tiedä miten yleistä tämä on ja onko tilanne pysyvä, vai voiko muuttua jollain tavalla vielä?
Ap.
Käytätkö tosiaan omia lapsiasi koekaniinina sille, voiko tilanne muuttua?
Sinun tehtävä vanhempana on ensisijaisesti suojella lapsiasi. Siinä olet epäonnistunut ja yhä aiot jatkaa.
Jo vuoden olet antanut puolison kohdella heitä kaltoin ja vielä mietiskelet, josko tilanne itsekseen muuttuisi. Oksettavaa. Missä on sinun vastuunotto lapsistasi???
En käytä ja siis missä sanottiin, että odotan josko tilanne vielä itsekseen muuttuisi? Ammattilaisen käsiinhän tässä ollaan menossa asap. Odottelemme aikaa johonkin väliin ja olemme sanoneet, että tilanne on kiireellinen.
Vastuuni on isompien LISÄKSI myös pienimmästä lapsesta, jonka perhe hajoaisi myös eron myötä. Joten tietysti haluan vielä saada tilanteelle ammattiavun ja näkökulman ennen lopullista päätöstä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet oikein kun ajattelet isompia lapsia, muija luiskaan
Skippasin varmasti jonkun kohdan. Ajattelin koko ajan että kyseessä oli mies. Sukupuolella ei kuitenkaan ole väliä, ongelma on korjattava jos perhe-elämää halutaan jatkaa.
Joo ei oikein auennut oliko kyse miehestä vai naisesta. Kannattaisi heti alkuun sanoa kumpi on kyseessä.
Miten se vaikuttaisi itse ongelmaan?
Toivottavasti lapset saavat olla rauhassa tuollaiselta käytökseltä toisessa kodissaan. Kamala tilanne jos sielläkin olisi uusioperhe ja tuntisivat olonsa molempien vanhempien luona "kakkosluokan kansalaisiksi". Hirveä tilanne, ymmärrän että haluat tehdä kaikkesi myös uusimman lapsen osalta, etkä heti hajottaa hänen perhettään. Toivottavasti saat apua perheneuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näin tapahdu hyvin usein? Että tilanne muuttuu, kunnlapseton saa oman lapsen.
Jonkin verran olen tuollaisia kokemuksia lukenut, kun olen näin jälkikäteen tilannetta hämmästelleenä päätynyt googlailemaan. En silti tiedä miten yleistä tämä on ja onko tilanne pysyvä, vai voiko muuttua jollain tavalla vielä?
Ap.
Käytätkö tosiaan omia lapsiasi koekaniinina sille, voiko tilanne muuttua?
Sinun tehtävä vanhempana on ensisijaisesti suojella lapsiasi. Siinä olet epäonnistunut ja yhä aiot jatkaa.
Jo vuoden olet antanut puolison kohdella heitä kaltoin ja vielä mietiskelet, josko tilanne itsekseen muuttuisi. Oksettavaa. Missä on sinun vastuunotto lapsistasi???
En käytä ja siis missä sanottiin, että odotan josko tilanne vielä itsekseen muuttuisi? Ammattilaisen käsiinhän tässä ollaan menossa asap. Odottelemme aikaa johonkin väliin ja olemme sanoneet, että tilanne on kiireellinen.
Vastuuni on isompien LISÄKSI myös pienimmästä lapsesta, jonka perhe hajoaisi myös eron myötä. Joten tietysti haluan vielä saada tilanteelle ammattiavun ja näkökulman ennen lopullista päätöstä.Ap.
Perheessä, jossa kahta lasta kiusataan ja jotka kärsivät joka päivä ei ole myöskään kuopuksen hyvä olla. Se kiusaaminen heijastuu koko perheen ilmapiiriin. Jo vauva vaistoaa kireyden.
Miten edes yrität perustella yhdellä lapsella kahden muun lapsen pitkään jatkuneen huonon kohtelun? Ihan kuin se olisi tekosyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näin tapahdu hyvin usein? Että tilanne muuttuu, kunnlapseton saa oman lapsen.
Jonkin verran olen tuollaisia kokemuksia lukenut, kun olen näin jälkikäteen tilannetta hämmästelleenä päätynyt googlailemaan. En silti tiedä miten yleistä tämä on ja onko tilanne pysyvä, vai voiko muuttua jollain tavalla vielä?
Ap.
Käytätkö tosiaan omia lapsiasi koekaniinina sille, voiko tilanne muuttua?
Sinun tehtävä vanhempana on ensisijaisesti suojella lapsiasi. Siinä olet epäonnistunut ja yhä aiot jatkaa.
Jo vuoden olet antanut puolison kohdella heitä kaltoin ja vielä mietiskelet, josko tilanne itsekseen muuttuisi. Oksettavaa. Missä on sinun vastuunotto lapsistasi???
En käytä ja siis missä sanottiin, että odotan josko tilanne vielä itsekseen muuttuisi? Ammattilaisen käsiinhän tässä ollaan menossa asap. Odottelemme aikaa johonkin väliin ja olemme sanoneet, että tilanne on kiireellinen.
Vastuuni on isompien LISÄKSI myös pienimmästä lapsesta, jonka perhe hajoaisi myös eron myötä. Joten tietysti haluan vielä saada tilanteelle ammattiavun ja näkökulman ennen lopullista päätöstä.Ap.
Olette sanoneet, että asia on kiireellinen? Siis se kiusaajapuolisoko pitää kiusaamistaan kiireellisenä asiana? Menee vaan oudommaksi tämä juttu.
Jos puolison mielestä asia on kiireellinen, miksi hän ei lopeta lasten mollaamista, haukkumista ja henkistä v äkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten toiset sai tekstistä sen kuvan, että kyseinen puoliso on nainen ja toiset pitävät miehenä. Itse ajattelin, että ap on nainen ja puoliso mies.
Tosin onko sillä nyt niin väliäkään tänä päivänä..
Musta oli selvää, että aloittaja on mies. Ei kukaan mies ole kiinnostunut kaveeraamaan vieraiden lasten kanssa.
Lapsille voisi pyytää kuraattorilta aikaa, että he saisivat puhua ulkopuoliselle omasta kokemuksestaan tässä tilanteessa. Ryhdy miettimään isompiakin liikkeitä, ellei tilanne parane. Tiedosta, että olet riskissä, että tuo muuttuu ajan kanssa normaaliksi myös sinunkin mielestä, kun hiljalleen turrut ja sopeudut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin puolisosi yrittäisi päästä lapsistasi eroon. Onko hänellä muutoin outoa käytöstä?
On hän muutenkin vähän omalaatuinen tai voisi sanoa erikoinen joissakin asioissa, mutta ei ole ollut lapsiin liittyen aiemmin. Kuten kerroin, tämä alkoi vasta yhteisen lapsen myötä.
Sama tunne minulle on tullut ja olen tästä jonkun kerran kysynytkin, että yrittääkö hän, että lapseni eivät haluaisi enää olla meillä ja luuleeko tosiaan, että voi tässä kohtaa alkaa leikkiä jotain meidän kolmen muodostamaa pikku perhettä. Ei kuulemma tietenkään yritä mitään sellaista.
En vaan pysty jotenkin ymmärtämään, että ihminen, joka nyt itsekin tietää mitä on vanhemman rakkaus lastaan kohtaan, voi olla niin kylmä ja julma "rakastamansa" ihmisen lapsille. Eipä taida oikeasti rakastaa minua edes, kun pystyy tuolla tavalla käyttäytymään toistuvasti.
Ap.
Eivät kaikki koe tätä rakkautta samalla tavalla ja sitä on hyvin vaikea käsittää. Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa itse. Kun asiat ovat turvallisella alustalla niin on aika näyttää ne todelliset kasvot.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voisi pyytää kuraattorilta aikaa, että he saisivat puhua ulkopuoliselle omasta kokemuksestaan tässä tilanteessa. Ryhdy miettimään isompiakin liikkeitä, ellei tilanne parane. Tiedosta, että olet riskissä, että tuo muuttuu ajan kanssa normaaliksi myös sinunkin mielestä, kun hiljalleen turrut ja sopeudut.
Ap on jo sopeutunut. Puoliso ei koskaan sano mitään positiivista kenestäkään, kirjoittaa ap. Miten ihmeessä kukaan haluaa olla moisen energiasyöpön lähelläkään ellei ole itse henkisesti lamaantunut?
Alue: Aihe vapaa
https://kaksplus.fi/perhe-elama/esikoinen-voi-tuntua-arsyttavalta-vauva…