Ikisinkkunaiset eivät ole valmiita tekemään minkäänlaisia kompromisseja parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vedät johtopäätöksen tämän palstan perusteella...? :D

Vauvapalstan naiset ovat mielestäni rehellisin näkökulma naisiin, joka on saatavilla. 

Jos haluaa saada täältä tietoa naisten näkemyksistä, täytyy vain hiukan analysoida sitä mitä lukee. Eli kun naiset purkautuvat tänne miesvihaisia tekstejään, niin jättää sen ylenmääräisen vihan pois ja poimii sieltä välistä vain sen mielipiteen ilman arvolatauksia. Sitten koittaa tekstejä lukiessaan löytää yleisimmin esiintyvät mielipiteet. Itse teen tätä koko ajan, mutta se nyt johtuu kyllä sinänsä siitä, että olen jossain vaiheessa tehnyt tällaista tekstien analysointia myös ammatissani. 

Joka tapauksessa, voin vahvistaa, että ap:n havainto on oikea. Yksi asia, jonka täällä voi havainnoida, on että ikisinkkunaiset ajattelevat olevansa varsinaisia palkintopokaaleja, ja että heidän ei tarvitse tehdä mitään, vaan miehen pitää madella heidän edessään ja joustaa, ja mielellään vielä leikkiä taikka esittää jotenkin, että en minä tässä ole mitään joustanut vaan päätin ihan omasta tahdosta, että tämä valinta joka sopii naiselle mutta pilaa minun elämäni, on erinomainen valinta, jota täysin itse halusin.

Samaan aiheeseen liittyvä havainto, joka voidaan tehdä tällä palstalla, on että suurin osa ikisinkkunaisista on joskus parikymppisenä joustanut jonkun hmmm... vähemmän kunnollisen miehen käsissä aivan hemmetisti, ja nyt sitä kostetaan sitten muille miehille äärimmäisellä joustamattomuudella ja itsekkyydellä näin aikuisiällä.

M42

Minusta näyttää siltä, että naiset haluavat elää elämäänsä omilla ehdoillaan. Ihan kuten miehet ovat aina tehneet. Miehillä se on onnistunut osana perhe-elämää, naisilla ei. Siksi moni nainen valitsee sinkkuuden. Kuka haluaa olla vain kumppanin helpon elämän mahdollistaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla mies rahoittaa? Maksamalla oman osansa yhteisistä menoista sen sijaan, että loisii naisen lompakolla?

Nainen yleensä kuluttaa kaikki rahansa vaatteiden ja kosmetiikan ostoon, jolloin mies joutuu sitten kustantamaan molempien elämisen.

Miksei miehille sitten kelpaa meikkaamaton ja nukkavieruissa vaatteissa viihtyvä nainen? Itse te sen valinnan teette, naisen ulkonäköön käyttämä rahamäärä selviää yhdellä vilkaisulla.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein avioliitossani kaikki kompromissit, mistä potkin itseäni nilkkoihin nyt jälkikäteen. Kompromisseja on hyvä tehdä, jos niitä tehdään molemmin puolin, kummankin hyvinvoinnin ja onnen nimissä. Yksipuoliset kompromissit katkeroittavat. Sen takia olen luultavimmin loppuelämäni ikisinkku.

Eri mieltä. Kompromisseja pitäisi parisuhteessa aktiivisesti välttää. Se, että kumpikin joutuu vuorotellen nielemään epätyydyttäviä puolivälin ratkaisuja, pilaa maun suhteesta hyvin nopeasti. Keksikää ratkaisu, joka innostaa molempia, tai toimikaa asiassa kumpikin omilla tavoillenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla mies rahoittaa? Maksamalla oman osansa yhteisistä menoista sen sijaan, että loisii naisen lompakolla?

Nainen yleensä kuluttaa kaikki rahansa vaatteiden ja kosmetiikan ostoon, jolloin mies joutuu sitten kustantamaan molempien elämisen.

Miksei miehille sitten kelpaa meikkaamaton ja nukkavieruissa vaatteissa viihtyvä nainen? Itse te sen valinnan teette, naisen ulkonäköön käyttämä rahamäärä selviää yhdellä vilkaisulla.

Hyvältä näyttäminen on taitolaji. Ei siihen paljoa rahaa vaadita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla mies rahoittaa? Maksamalla oman osansa yhteisistä menoista sen sijaan, että loisii naisen lompakolla?

Nainen yleensä kuluttaa kaikki rahansa vaatteiden ja kosmetiikan ostoon, jolloin mies joutuu sitten kustantamaan molempien elämisen.

Et taida tuntea kovin montaa naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla mies rahoittaa? Maksamalla oman osansa yhteisistä menoista sen sijaan, että loisii naisen lompakolla?

Nainen yleensä kuluttaa kaikki rahansa vaatteiden ja kosmetiikan ostoon, jolloin mies joutuu sitten kustantamaan molempien elämisen.

Et taida tuntea kovin montaa naista?

Todella harvoin on tullut vastaan nainen, joka käyttää rahaa järkevästi. Yleensä rahaa uppoaa naisilla vaatteiden ja kosmetiikan lisäksi uusiin huonekaluihin, auton korjauksiin ja lemmikkien lääkärilaskuihin ym. Äkkiä laskuja kertyy niin, ettei niitä kaikkia pysty maksamaan. Tässä vaiheessa mies tulee apuun taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama miehillä. Menin suhteeseen päälle kolmekymppinen miehen kanssa, joka ei ollut koskaan asunut yhdessä kumppanin kanssa ja suhteet pääasiassa kuukausien, ei vuosien mittaisia.

Oli vain hänen tapansa tehdä kotityöt, vaikka tietty positiivistahan se on että osaa niitä tehdä. Muutoinkin monessa asiassa aivan suoraan ihmetteli, miten kukaan voi elää muulla tavalla kuin hän itse on aina elänyt. Kompromissien teko tosi hankalaa, ja sen kerran kun jostain on tehnyt kompromissin käyttäytyy niinkuin olisi just luovuttanut munuaisensa.

Tämän takia ihmisten pitäisi pariutua jo parikymppisenä. Muuten sinkkuelämän tavat juurtuvat niin syvälle, että niistä on mahdotonta myöhemmin luopua.

Ei pidä paikkaansa. Normaali ihminen hyvillä sosiaalisilla taidoilla ymmärtää, että toisella voi olla erilaiset tavat ja on valmis joustamaan omista rutiineistaan. Tämän pitää toimia molempiin suuntiin. Eiköhän tuo kieli enemmän jostain asperger piirteistä, että on joku suuri uhraus häneltä, kun ruokaa laitetaankin eri tavalla, mihin hän on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama miehillä. Menin suhteeseen päälle kolmekymppinen miehen kanssa, joka ei ollut koskaan asunut yhdessä kumppanin kanssa ja suhteet pääasiassa kuukausien, ei vuosien mittaisia.

Oli vain hänen tapansa tehdä kotityöt, vaikka tietty positiivistahan se on että osaa niitä tehdä. Muutoinkin monessa asiassa aivan suoraan ihmetteli, miten kukaan voi elää muulla tavalla kuin hän itse on aina elänyt. Kompromissien teko tosi hankalaa, ja sen kerran kun jostain on tehnyt kompromissin käyttäytyy niinkuin olisi just luovuttanut munuaisensa.

Tämän takia ihmisten pitäisi pariutua jo parikymppisenä. Muuten sinkkuelämän tavat juurtuvat niin syvälle, että niistä on mahdotonta myöhemmin luopua.

Ei pidä paikkaansa. Normaali ihminen hyvillä sosiaalisilla taidoilla ymmärtää, että toisella voi olla erilaiset tavat ja on valmis joustamaan omista rutiineistaan. Tämän pitää toimia molempiin suuntiin. Eiköhän tuo kieli enemmän jostain asperger piirteistä, että on joku suuri uhraus häneltä, kun ruokaa laitetaankin eri tavalla, mihin hän on tottunut.

Vuosikausia kun ihminen tekee yksin kotonaan omat rutiininsa ja kun yhtäkkiä pitääkin ottaa toinen huomioon käytöksessä, se aiheuttaa stressiä. Moni yksin asuva ei edes huomaa maiskuttavansa ruokaa syödä ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vedät johtopäätöksen tämän palstan perusteella...? :D

Vauvapalstan naiset ovat mielestäni rehellisin näkökulma naisiin, joka on saatavilla. 

Jos haluaa saada täältä tietoa naisten näkemyksistä, täytyy vain hiukan analysoida sitä mitä lukee. Eli kun naiset purkautuvat tänne miesvihaisia tekstejään, niin jättää sen ylenmääräisen vihan pois ja poimii sieltä välistä vain sen mielipiteen ilman arvolatauksia. Sitten koittaa tekstejä lukiessaan löytää yleisimmin esiintyvät mielipiteet. Itse teen tätä koko ajan, mutta se nyt johtuu kyllä sinänsä siitä, että olen jossain vaiheessa tehnyt tällaista tekstien analysointia myös ammatissani. 

Joka tapauksessa, voin vahvistaa, että ap:n havainto on oikea. Yksi asia, jonka täällä voi havainnoida, on että ikisinkkunaiset ajattelevat olevansa varsinaisia palkintopokaaleja, ja että heidän ei tarvitse tehdä mitään, vaan miehen pitää madella heidän edessään ja joustaa, ja mielellään vielä leikkiä taikka esittää jotenkin, että en minä tässä ole mitään joustanut vaan päätin ihan omasta tahdosta, että tämä valinta joka sopii naiselle mutta pilaa minun elämäni, on erinomainen valinta, jota täysin itse halusin.

Samaan aiheeseen liittyvä havainto, joka voidaan tehdä tällä palstalla, on että suurin osa ikisinkkunaisista on joskus parikymppisenä joustanut jonkun hmmm... vähemmän kunnollisen miehen käsissä aivan hemmetisti, ja nyt sitä kostetaan sitten muille miehille äärimmäisellä joustamattomuudella ja itsekkyydellä näin aikuisiällä.

M42

hahhah :D 

Se, että olet analysoinut tekstejä (omien värittyneiden asenteidesi, mielipiteittesi ja alitajuisten malliesi läpi) ei ole tehnyt sinusta näköjään kyllä mitään asiantuntijaa tällaisissa parisuhde-, tasa-arvo-, ja yhteiskunnalissakin asioissa. Tekstien analysointi oikein vaatii kyllä vähän parempaa ymmärrystä, mitä sinulle on ilmeisesti kertynyt aiheesta. Ja onpa sulla nyt vähän turhan suuret luulot omista taidoistasi. Ymmärrys aiheesta ehkä voi vaatia muutenkin muutakin käsitystä ja ajatusta asiasta, kuin ihmisten pahan mielen purkausten lukemista vauvapalstalla (niiden ilmeisen värittyneiden lasien läpi)....

...Mies tulee nyt täällä jämäkästi kertomaan, kuinka asia on. Ilman mitään kunnollisia oikeita perusteluita. "Olen itse päätellyt vauvavapalstan jutuista ja siitä muodostanut käsitykseni." Blaah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein avioliitossani kaikki kompromissit, mistä potkin itseäni nilkkoihin nyt jälkikäteen. Kompromisseja on hyvä tehdä, jos niitä tehdään molemmin puolin, kummankin hyvinvoinnin ja onnen nimissä. Yksipuoliset kompromissit katkeroittavat. Sen takia olen luultavimmin loppuelämäni ikisinkku.

Eri mieltä. Kompromisseja pitäisi parisuhteessa aktiivisesti välttää. Se, että kumpikin joutuu vuorotellen nielemään epätyydyttäviä puolivälin ratkaisuja, pilaa maun suhteesta hyvin nopeasti. Keksikää ratkaisu, joka innostaa molempia, tai toimikaa asiassa kumpikin omilla tavoillenne.

Se on todella ongelma, jos komproimissin teko tuntuu aina siltä, että "joutuu nielemään epätyydyttäviä puolivälin ratkaisuja". Se kertoo siitä, että ihmisen on vaikea joustaa, hän ei hyvillä mielin pysty sellaiseen, vaan on aika itsekäs. Häntä ei "innosta" tehdä välillä toisellekin mieliksi. Tiesitkö, että siitä voi tulla ihan hyväin mieli itselleenkin, että tekee välillä sellaisen kompromissin, mikä on ns. enemmän toiselle mieliksi. Toki tämänkaltaisen jouston tulee toimia molempiin suuntiin. Sellainen ei tietenkään onnistu , jos toinen tai molemmat ovat kovin itsekkäitä, eikä toisen huomioonottaminen ei ole luonnollinen osa elämää ja arkea, vaan jokin erillinen pakkopulla.

Lisäksi kompromissin on tarkoitus olla se ratkaisu, joka on molemmille hyvä. Esim. perhe-elämässä nyt se ei vain kylläonnistu, että esim toit huvittaa valtava määrä omaa harrasteaikaa tai että ratkaisun pitäisi aina kovasti "innostaa".  Yleensä tällaisella ajattelulla se on sen joustavamman ja enemmän yhteistä hyvää ajattelevan osapuolen selkänahasta kaikki sitten pois.

Mies joka sanoin minulle suhteen alussa kuten sinä kirjoitit, osoittautui sellaiseksi, että hän teki niinkuin halusi ja minä joustin, ihan mielelläni jonkin aikaa, mutta joustoa ei tullut takaisinpäin. Häntä rasitti ja ärsytti valtavasti joka kerta, kun hänen olisi pitänyt ottaa minut ihan minimissäänkin huomioon.

Ei hyvä parisuhde ole mahdollinen, jos haluaa toimia aina vaan itsekkäästi, eikä toisen tarpeiden ja toiveiden huomioiminen onnistu joustavasti, vaan se ottaa päähän ja ärsyttää joka kerta ja tuntuu loputtoman vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama miehillä. Menin suhteeseen päälle kolmekymppinen miehen kanssa, joka ei ollut koskaan asunut yhdessä kumppanin kanssa ja suhteet pääasiassa kuukausien, ei vuosien mittaisia.

Oli vain hänen tapansa tehdä kotityöt, vaikka tietty positiivistahan se on että osaa niitä tehdä. Muutoinkin monessa asiassa aivan suoraan ihmetteli, miten kukaan voi elää muulla tavalla kuin hän itse on aina elänyt. Kompromissien teko tosi hankalaa, ja sen kerran kun jostain on tehnyt kompromissin käyttäytyy niinkuin olisi just luovuttanut munuaisensa.

Tämän takia ihmisten pitäisi pariutua jo parikymppisenä. Muuten sinkkuelämän tavat juurtuvat niin syvälle, että niistä on mahdotonta myöhemmin luopua.

Ei pidä paikkaansa. Normaali ihminen hyvillä sosiaalisilla taidoilla ymmärtää, että toisella voi olla erilaiset tavat ja on valmis joustamaan omista rutiineistaan. Tämän pitää toimia molempiin suuntiin. Eiköhän tuo kieli enemmän jostain asperger piirteistä, että on joku suuri uhraus häneltä, kun ruokaa laitetaankin eri tavalla, mihin hän on tottunut.

Vuosikausia kun ihminen tekee yksin kotonaan omat rutiininsa ja kun yhtäkkiä pitääkin ottaa toinen huomioon käytöksessä, se aiheuttaa stressiä. Moni yksin asuva ei edes huomaa maiskuttavansa ruokaa syödä ym.

Ongelma on siinä ettei miehiltä ole oikein ikinä odotettu muuta kuin tienaamista nythän sekin tuntuu olevan ylivoimainen vaatimus. Vieläkin näkee nimenomaan naisten ottavan vetovastuun perheen hyvinvoinnista. Osa naisista tyytyy kynsin ja hampain kehityskelpoiseen mieheen joka toivon mukaan nousee vuosien mittaan ylös (usein ei)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein avioliitossani kaikki kompromissit, mistä potkin itseäni nilkkoihin nyt jälkikäteen. Kompromisseja on hyvä tehdä, jos niitä tehdään molemmin puolin, kummankin hyvinvoinnin ja onnen nimissä. Yksipuoliset kompromissit katkeroittavat. Sen takia olen luultavimmin loppuelämäni ikisinkku.

Eri mieltä. Kompromisseja pitäisi parisuhteessa aktiivisesti välttää. Se, että kumpikin joutuu vuorotellen nielemään epätyydyttäviä puolivälin ratkaisuja, pilaa maun suhteesta hyvin nopeasti. Keksikää ratkaisu, joka innostaa molempia, tai toimikaa asiassa kumpikin omilla tavoillenne.

Se on todella ongelma, jos komproimissin teko tuntuu aina siltä, että "joutuu nielemään epätyydyttäviä puolivälin ratkaisuja". Se kertoo siitä, että ihmisen on vaikea joustaa, hän ei hyvillä mielin pysty sellaiseen, vaan on aika itsekäs. Häntä ei "innosta" tehdä välillä toisellekin mieliksi. Tiesitkö, että siitä voi tulla ihan hyväin mieli itselleenkin, että tekee välillä sellaisen kompromissin, mikä on ns. enemmän toiselle mieliksi. Toki tämänkaltaisen jouston tulee toimia molempiin suuntiin. Sellainen ei tietenkään onnistu , jos toinen tai molemmat ovat kovin itsekkäitä, eikä toisen huomioonottaminen ei ole luonnollinen osa elämää ja arkea, vaan jokin erillinen pakkopulla.

Lisäksi kompromissin on tarkoitus olla se ratkaisu, joka on molemmille hyvä. Esim. perhe-elämässä nyt se ei vain kylläonnistu, että esim toit huvittaa valtava määrä omaa harrasteaikaa tai että ratkaisun pitäisi aina kovasti "innostaa".  Yleensä tällaisella ajattelulla se on sen joustavamman ja enemmän yhteistä hyvää ajattelevan osapuolen selkänahasta kaikki sitten pois.

Mies joka sanoin minulle suhteen alussa kuten sinä kirjoitit, osoittautui sellaiseksi, että hän teki niinkuin halusi ja minä joustin, ihan mielelläni jonkin aikaa, mutta joustoa ei tullut takaisinpäin. Häntä rasitti ja ärsytti valtavasti joka kerta, kun hänen olisi pitänyt ottaa minut ihan minimissäänkin huomioon.

Ei hyvä parisuhde ole mahdollinen, jos haluaa toimia aina vaan itsekkäästi, eikä toisen tarpeiden ja toiveiden huomioiminen onnistu joustavasti, vaan se ottaa päähän ja ärsyttää joka kerta ja tuntuu loputtoman vaikealta.

Joo joo. Ajattele Jumalaa joka ilta kun annat puolikuivaan lompsaan. Moni nainen väsyy tuon asenteen takia.

No en mä (ikisinkkunaisena) ainakaan olettais että mies kustantaisi mulle yhtään mitään. Ihan itse käyn töissä ja maksan elämiseni. N34 ei koskaan suhteessa kun ei kelpaa miehille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla mies rahoittaa? Maksamalla oman osansa yhteisistä menoista sen sijaan, että loisii naisen lompakolla?

Nainen yleensä kuluttaa kaikki rahansa vaatteiden ja kosmetiikan ostoon, jolloin mies joutuu sitten kustantamaan molempien elämisen.

Et taida tuntea kovin montaa naista?

Todella harvoin on tullut vastaan nainen, joka käyttää rahaa järkevästi. Yleensä rahaa uppoaa naisilla vaatteiden ja kosmetiikan lisäksi uusiin huonekaluihin, auton korjauksiin ja lemmikkien lääkärilaskuihin ym. Äkkiä laskuja kertyy niin, ettei niitä kaikkia pysty maksamaan. Tässä vaiheessa mies tulee apuun taloudellisesti.

BYÄÄÄ naisten ostokset väärin ja miesten oikein (porno, videopelit, autot elentroniikka!)

Vierailija kirjoitti:

Todella harvoin on tullut vastaan nainen, joka käyttää rahaa järkevästi. Yleensä rahaa uppoaa naisilla vaatteiden ja kosmetiikan lisäksi uusiin huonekaluihin, auton korjauksiin ja lemmikkien lääkärilaskuihin ym. Äkkiä laskuja kertyy niin, ettei niitä kaikkia pysty maksamaan. Tässä vaiheessa mies tulee apuun taloudellisesti.

Onko mies niin reppana, ettei uskalla kieltäytyä naisen elämän rahoittamisesta?

Totta muilta osin, paitsi että rahoittajaa en etsi. Tienaan omat rahani ihan itse.

T. Ikisinkkunainen

Vierailija kirjoitti:

Harvoin ovat pitkän tauon jälkeen valmiita nielemään.

Mikä siinä nielemisessä kiihottaa sinua niin paljon? Onko taustalla jonkinlainen nöyryyttämisen halu, koska sperma on tunnetusti pahanmakuista?

Vierailija kirjoitti:

Totta muilta osin, paitsi että rahoittajaa en etsi. Tienaan omat rahani ihan itse.

T. Ikisinkkunainen

Jos olisit parisuhteessa, sinulle todennäköisesti tulisi kiusaus kuluttaa vieläkin enemmän rahaa vaatteisiin, huonekaluihin, lemmikkien lääkärilaskuihin ym. ja sitten valittaisit miehellesi hitsi kun ei ole rahaa (= maksa mun kahvila- ja ravintolalaskut).

Miesten näkymys parisuhteesta on sellainen, että mies jatkaa täysin samanlaista elämäntyyliä kuin ollessaan sinkkuja, mutta nainen joutuu toimimaan kodinhoitajana, sietämään alkoholisoituvaa miestä ja lopulta elättämään tämän kun miehelle iskee masennus. Tällaiseen johtopäätökseen olen tullut luettuani tätä palstaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaankin sitä ikäluokkaa, jossa naiset ovat oppineet äitiensä ja muiden itseään vanhempien naistuttavien virheistä, eivätkä halua toistaa niitä.

Mun ikäluokka 50+ ja valtaosa itseäni 10-15v nuoremmatkin naiset ovat lähes kaikki parisuhteessa kotiorjan, lastenhoitajan ja makkariviihdyttäjän roolissa. Sen lisäksi, että näissäkin ikäluokissa naiset osallistuvat perheen elatukseen täysimääräisesti kokopäivätyötä tekemällä. Kotityöt, lastenhoito, yhteydenpito lasten kouluun/ päivähoitoon, sukulaisikn, sekä kaikki perheasioiden organisoiminen on näissä ja vanhemmissa ikäluokissa 80% naisen vastuulla. Todella harva asuu ison pihan ok-talossa tai maaseudulla, jossa miehillä olisi "miesten töitä". Autot huolletaan ja renkaat vaihdetaan rahalla.

Miksi nuirten naisten pitäisi tehdä kompromisseja, ja ryhtyä orjaksi, saamatta siitä mitään, yleensä seksikin on surkeaa, kun siinäkin 80% miehistä ajattelee vain itseään.

En allekirjoita, vaikka kuulun 50+ ikäluokkaan. Ja mitä ystäviäni katson, niin ei päde heihinkään. Meillä mies tekee enemmän kotitöitä, minä teen ruoan. Kumpikin huolehtii omat sukulaisensa, ei tulisi mieleenkään ottaa vastuuta yhteydenpidosta, muistamisesta jouluna/merkkipäivinä tms. Mukaan heitä tapaamaan lähden joskus mutta puhutaan noin yhdestä kerrasta vuodessa. Lapsia ei ole, mitään sen kummempia perheasioiden organisointeja ei ole, kumpikin organisoi omat asiansa, yhteiset kulut (asuminen, ruoka, yhteinen auto) maksetaan puoliksi, muuten ei ole millään tapaa toiselle velvollisia omasta rahankäytöstä. Pihatöistä mies tykkää leikata ruohon päältäajettavalla ruohonleikkurilla, minä hoidan kasvihuoneen, perennat ja juuresmaan. Hedelmäpuut ja marjapensaat leikataan yhdessä. Lumityöt tekee paikallinen yrittäjä, autot huolletaan ja renkaat vaihdetaan rahalla.

Seitsemän vuotta ehdin olla sinkkuna edellisen suhteen jälkeen ennen kuin tämän miehen tapasin, mutta kannatti olla. Kovin suuriin kompromisseihin en tosiaan olisi enkä ole suostunut.