Ajopelko joka haittaa elämää
Sain ajokortin v. 2014. Ajelin ensimmäisen vuoden ihan hyvin mielin. Sitten sain lapsen v. 2015 ja sen jälkeen vauva kyydissä ajaminen pelotti. Lopetin ajamisen, siitä tuli mörkö. Elämä rajoittui aika paljon ja huomasin, että olisi pakko saada rohkeutta taas ajaa. Kävin v. 2021 muutamalla ajotunnilla, jotta sain vähän varmuutta ajoon. Olen nyt pari vuotta ajellut omia reittejäni, pidemmät matkat tykkään edelleen mennä bussilla tai junalla.
Ajaminen ei ole enää niin iso mörkö, mutta huomaan yhden asian ahdistavan. En haluaisi kyyditä ketään vieraampia ihmisiä. Nytkin lapseni kaverin vanhemmat haluaisi , että kuskaamme lapsia vuorotellen harrastuksiin. Nyt se mörkö nostaa taas päätään. Tuntuu, etten pysty siihen ja pelkään ihan hirveästi.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Liikemne ja varsinkin autoilu on miesten jutsku
Joo, oikeinkirjoittaminen taas ei ole miesten jutska.
Ääliö, miehet on huolimattomia ja riskialttiita kuskeja. Siksi niiden vakuutusmaksunkin pitäisi olla paljon korkeampi kuin naisten.
Alat ajaa joka päivä ja lopetat sen inisemisen.
Mua pelottaa vihaiset kanssa-ajajat, keskarin näyttäjät yms.
Kaikkein ahdistavinta on, kun joku Audi , Bemari , Tesla tms ajaa ihan perässä kiinni vaikka itse ajaa rajoitusten mukaan
Mulla auttoi ajopelkoon se, että sain työpaikan mihin kuuluu olennaisena osana ajaminen ympäri kaupunkia. En ole koskaan omistanut autoa ja paha ulosajo pian kortin saatuani katkaisi ajamisen pitkäksi aikaa. En edelleen nauti ajamisesta, mutta on se jo huomattavasti varmempaa kuin aloittaessani tuossa työssä. (tiedän, turha kommentti)
Ap, missäpäin asut?
Tarvitsetko tukea autoiluun?
Terve pelko on ihan aiheellistakin ja monella kaaharilla on itsesuojeluvaisto täysin kadoksissa. Kaikenlaista voi kuitenkin tapahtua vaikka pyöräilessäkin. Tai leipäveitsi voi lipsahtaa valtimoon.
Vierailija kirjoitti:
Terve pelko on ihan aiheellistakin ja monella kaaharilla on itsesuojeluvaisto täysin kadoksissa. Kaikenlaista voi kuitenkin tapahtua vaikka pyöräilessäkin. Tai leipäveitsi voi lipsahtaa valtimoon.
Siksi en aja pyörällä, joskus pyörryttää jos hartia jumissa tai lääke. Puskaan ajaisi? Ja leipäveitsiä ei ole, vain yksi pieni pyöreäpäinen vihannesveitsi ja leipäveitsi pyöreillä kuvioilla. Lisäksi yhtä ikkunaa ei voi avata ettei lennä ikkunasta ikkunanpesun aikana.
Hyvinhän tuo vaikuttaa menevän. Kelpo idea käydä noita ajotunteja, varmasti sait niistä lisävarmuutta. Ja ajamaan tottuu vain ajamalla, eli pelko väistyy pikkuhiljaa kun vaan lähdet rattiin.
Jos vieraiden lasten kuskaaminen tuntuu nyt ylivoimaiselta, niin älä vielä suostu siihen, vaan vasta sitten kun olet kerännyt ajokokemusta lisää ja olosi on varmempi. Ei kaikkea ole pakko tehdä heti nyt.
Hyvän kuskin merkki on se, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä ota liikenteessä turhia riskejä kaahaamalla, kiilaamalla tai toisten perässä roikkumalla.
Sinä pärjäät mitä mainioimmin, jatka samaan malliin!
Ei ole pakko suostua yhtään kenenkään kuskiksi.
Ei sun tarvii suostua