Lue keskustelun säännöt.
Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään
Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan? Minulla on 3kk ikäinen vauva ja jatkuvasti anoppi tai oma äitini kyselee, josko vauva tulisi yökylään, jotta saisimme miehen kanssa 'omaa aikaa' ja voisimme mennä johonkin hotelliin tai kylpylään. Olenko ainoa, jonka mielestä pienen vauvan paikka on vanhempien luona, eikä yökyläilemässä vieraiden ihmisten kanssa. En voisi kuvitellakaan olevani yötä erossa vauvasta, jotta pääsisin johonkin hotelliin viettämään 'parisuhdeaikaa'. Tätä ei tunnuta millään ymmärtävän vaan saan jatkuvasti kuulla, että olen liian kiinni vauvassa ja pitäisi välillä lähteä juhlimaan tai viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Onko se outoa, että en kaipaa vauvavuonna mitään baarissa notkumista tai hotelliöitä miehen kanssa?
Kommentit (1177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idoottimaista väittää että lapsi traumatisoituu samantien kun on yötä mummilla. Mistä tulee edes ajatus että mummi on automaattisesti vieras ja outo?
Meillä vastasyntynyt asui isänsä kans mummin luona 2 viikkoa.Niin. ISÄNSÄ kanssa.
Luepa alkeet kiintymyssuhteesta.
Miten isä oli tutumpi kun mummi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ap neuroottiselta ihmiseltä ja tunnut olevan ainoa joka osaa lasta hoitaa. Ole onnellinen et on lapsesta kiinnostuneet isovanhemmat. En usko et olette miehesi kanssa yhdessä kovin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa ihmiset kiintymyssuhteesta. Vauvan kuuluu olla saman ihmisen kanssa ensimmäisen vuotena. Tulee kiintymyssuhdetrauma, jos liian aikaisin alkaa vieroittaa tai yökyläillä.
Vai kuuluu olla.
Entäpä ne lapset jotka joutuvat sairaalaan tai äiti joutuu sairaalaan?
Jep, lykkää 3kk vauva yökylään anopillesi ilman käyttöohjeita ja katso pyytääkö toisen kerran.
Oma äitini ei osannut edes lastenlastensa kakkavaippaa vaihtaa. Anoppini taas oli sitä mieltä että vauvoja täytyy huudattaa, jotta keuhkot vahvistuvat. Eikä märkiä/pukluisia vaatteita tarvinnut koko ajan vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa ihmiset kiintymyssuhteesta. Vauvan kuuluu olla saman ihmisen kanssa ensimmäisen vuotena. Tulee kiintymyssuhdetrauma, jos liian aikaisin alkaa vieroittaa tai yökyläillä.
Vai kuuluu olla.
Entäpä ne lapset jotka joutuvat sairaalaan tai äiti joutuu sairaalaan?
Isä.
Ja aika lailla eri asia se on sairastua kuin vain väkisin palvella sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mulla on miniä, joka ymmärtää miten tärkeää voi olla isovanhemman ja lapsen suhde. Ylipäänsä verkostot on hyvä pitää kunnossa, kaiken varalta.
Meillä on sovittu tietty määrä mummoaikaa ja ekan kerran oltiin kahdestaan, kun vekara oli 8 kk. Nyt jo iso teini ja edelleen meillä on todella lämpimät välit, hän ei vieroksu minua eikä vanhempia ihmisiä ja minä yritän ymmärtää teinien elämää.
"Sä oot cool" - onko parempaa rakkauden tunnustusta.
Nyt jo vanhus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa ihmiset kiintymyssuhteesta. Vauvan kuuluu olla saman ihmisen kanssa ensimmäisen vuotena. Tulee kiintymyssuhdetrauma, jos liian aikaisin alkaa vieroittaa tai yökyläillä.
"Nämä naiset ovat olleet äitejä jo 1950-luvulta alkaen.
– Maailma oli silloin niin erilainen! Sain jopa kotiin apua silloin kuin kotiuduimme, mitä nykyisin ei niinkään saa. Vauvaa pidettiin siihen aikaan kaksi kuukautta kotona, ei me mihinkään liikuttu, 80-vuotias Lea Lehti muistelee ja ihmettelee nykyisiä kaupungilla vauvojen kanssa kahvittelevia nuoria äitejä. Hän sai lapsensa 1950- ja -60-luvuilla ja oli kaupunkilainen uraäiti.
– Äitiyslomaa oli kaksi kuukautta. Kun lapsi oli sairas, itse piti järjestää hoitaja aina jostain. Ei lapsen sairauden tähden saanut töistä olla poissa. Kaikki avut, mitä tämän päivän nuorella äidillä on, kuten turvattu päivähoito, ei niistä ollut silloin mitään tietoa, Lea toteaa."
Olen syntynyt 1950-luvulla. Mahtoiko minulle kehittyä "kiintymyssuhdetrauma", kun äidilläni oli äitiyslomaa vajaa pari kuukautta? Äitini on valitettavasti jo kuollut, joten en voi asiaa häneltä enää tiedustella. Hyvin olen kuitenkin mielestäni elämässäni pärjännyt "kiintymyssuhdetraumasta" huolimatta.
Hyvni monella 50-luvun lapsista on kiintymyssuhdetrauma - se on myös usein tällaisen vaikeiden isoäitien häiriökäytöksen taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki mummot "kinua" vauvaa (ei edes taaperoa) yökylään. Ei todellakaan.
oleppa kuule ihan onnellinen ... itselläni ei ollut tuota mahdollisuutta kun ei ketään kiinnostanut kun sen verran, että käytiin lyhyillä visiiteillä isovanhemmilla ja siten, että ollaan itse koko ajan paikalla eli ei ollu "omaa aikaa" joskus olisi kyllä kaivannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa ihmiset kiintymyssuhteesta. Vauvan kuuluu olla saman ihmisen kanssa ensimmäisen vuotena. Tulee kiintymyssuhdetrauma, jos liian aikaisin alkaa vieroittaa tai yökyläillä.
Vai kuuluu olla.
Entäpä ne lapset jotka joutuvat sairaalaan tai äiti joutuu sairaalaan?Isä.
Ja aika lailla eri asia se on sairastua kuin vain väkisin palvella sukulaisia.
Miten se on eri asia? Täällähän huudetaan että lapsi saa traumat heti kun ei ole vanhempiensa kanssa.
Mitä väkisin palvelua se on että tuttu ja turvallinen mummi hoitaa lasta?
En ymmärrä tätä että vain Suomessa ajatellaan että kukaan muu ei voi hoitaa lasta kun vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Jep, lykkää 3kk vauva yökylään anopillesi ilman käyttöohjeita ja katso pyytääkö toisen kerran.
Oma äitini ei osannut edes lastenlastensa kakkavaippaa vaihtaa. Anoppini taas oli sitä mieltä että vauvoja täytyy huudattaa, jotta keuhkot vahvistuvat. Eikä märkiä/pukluisia vaatteita tarvinnut koko ajan vaihtaa.
No meillä anoppi hoiti paremmin kun minä. Anoppi on monen lapsen äiti ja tehnyt pitkän työuran lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa ihmiset kiintymyssuhteesta. Vauvan kuuluu olla saman ihmisen kanssa ensimmäisen vuotena. Tulee kiintymyssuhdetrauma, jos liian aikaisin alkaa vieroittaa tai yökyläillä.
Vai kuuluu olla.
Entäpä ne lapset jotka joutuvat sairaalaan tai äiti joutuu sairaalaan?Isä.
Ja aika lailla eri asia se on sairastua kuin vain väkisin palvella sukulaisia.
Miten se on eri asia? Täällähän huudetaan että lapsi saa traumat heti kun ei ole vanhempiensa kanssa.
Mitä väkisin palvelua se on että tuttu ja turvallinen mummi hoitaa lasta?
En ymmärrä tätä että vain Suomessa ajatellaan että kukaan muu ei voi hoitaa lasta kun vanhemmat.
Traumoja, kyllä, mutta niitä ei ole aiheutettu tahallaan.
Ihme nillitystä, jos mummit tarjoaa apuaan. Sitten jos ei tarjoa niin sekin on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia ettei 3kk ikäinen ole yöhoidossa. Sen ikäinen on tosi pieni, ja on kyllä kumma jos ei parisuhde muutaman kuukauden vauva-arkea kestä ilman yön yli kestävää "parisuhdeaikaa"! Ei sillä että olisi väärin joskus jättääkin tuon ikäinen, jos kokee sen omalle hyvinvoinnille tärkeäksi, mutta ei tarvitse. Sanoisin kauniisti, että kiitos ei vielä, katsotaan sitten lähempänä 1v ikää kun ei ole enää yöimetyksiä. Jos isovanhemmat on järkeviä niin he ymmärtää kyllä. Meidän lapset ei olleet vauvoina hoidossa kuin max jokusen tunnin, mutta siitä reilu 1v eteenpäin on yökyläilleet ja hyvin on mennyt ja läheiset välit on heillä isovanhempiin. Ja parisuhdekin voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on miniä, joka ymmärtää miten tärkeää voi olla isovanhemman ja lapsen suhde. Ylipäänsä verkostot on hyvä pitää kunnossa, kaiken varalta.
Meillä on sovittu tietty määrä mummoaikaa ja ekan kerran oltiin kahdestaan, kun vekara oli 8 kk. Nyt jo iso teini ja edelleen meillä on todella lämpimät välit, hän ei vieroksu minua eikä vanhempia ihmisiä ja minä yritän ymmärtää teinien elämää.
"Sä oot cool" - onko parempaa rakkauden tunnustusta.
Sitä suhdetta voi kyllä kehitellä vauvan ja isovanhempien välille, vaikka ei antaisikaan pientä vauvaa yökylään. Läheiset välit on meidänkin muksujen ja heidän isovanhempien välillä, vaikka eivät ole koskaan olleet yökylässä.
Vierailija kirjoitti:
Ihme nillitystä, jos mummit tarjoaa apuaan. Sitten jos ei tarjoa niin sekin on väärin.
Saa toki tarjota, mutta miksi pitää kärttää väkisin pientä vauvaa yökylään? Sen sijaan voisi tarjoutua vaikka esim. pariksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa ihmiset kiintymyssuhteesta. Vauvan kuuluu olla saman ihmisen kanssa ensimmäisen vuotena. Tulee kiintymyssuhdetrauma, jos liian aikaisin alkaa vieroittaa tai yökyläillä.
Vai kuuluu olla.
Entäpä ne lapset jotka joutuvat sairaalaan tai äiti joutuu sairaalaan?Isä.
Ja aika lailla eri asia se on sairastua kuin vain väkisin palvella sukulaisia.
Miten se on eri asia? Täällähän huudetaan että lapsi saa traumat heti kun ei ole vanhempiensa kanssa.
Mitä väkisin palvelua se on että tuttu ja turvallinen mummi hoitaa lasta?
En ymmärrä tätä että vain Suomessa ajatellaan että kukaan muu ei voi hoitaa lasta kun vanhemmat.Traumoja, kyllä, mutta niitä ei ole aiheutettu tahallaan.
Joten miksi ei katkaista pahuuden kierrettä, kun se on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on miniä, joka ymmärtää miten tärkeää voi olla isovanhemman ja lapsen suhde. Ylipäänsä verkostot on hyvä pitää kunnossa, kaiken varalta.
Meillä on sovittu tietty määrä mummoaikaa ja ekan kerran oltiin kahdestaan, kun vekara oli 8 kk. Nyt jo iso teini ja edelleen meillä on todella lämpimät välit, hän ei vieroksu minua eikä vanhempia ihmisiä ja minä yritän ymmärtää teinien elämää.
"Sä oot cool" - onko parempaa rakkauden tunnustusta.
3kk ikäinen onkin aivan eri asia kuin 8kk. Ja olitteko kahdestaan yön yli vai vain muutaman tunnin? Eihän ap ole sanonut ettei vauva ikinä saisi mennä mummolaan, vaan ettei se ole vielä ajankohtaista, kun vauva on vielä niin pieni.
Mikään vauva ei olisi niin ihmeellinen, että sen hoitooni ottaisin saatika oikeen kinuaisin.
"Nämä naiset ovat olleet äitejä jo 1950-luvulta alkaen.
– Maailma oli silloin niin erilainen! Sain jopa kotiin apua silloin kuin kotiuduimme, mitä nykyisin ei niinkään saa. Vauvaa pidettiin siihen aikaan kaksi kuukautta kotona, ei me mihinkään liikuttu, 80-vuotias Lea Lehti muistelee ja ihmettelee nykyisiä kaupungilla vauvojen kanssa kahvittelevia nuoria äitejä. Hän sai lapsensa 1950- ja -60-luvuilla ja oli kaupunkilainen uraäiti.
– Äitiyslomaa oli kaksi kuukautta. Kun lapsi oli sairas, itse piti järjestää hoitaja aina jostain. Ei lapsen sairauden tähden saanut töistä olla poissa. Kaikki avut, mitä tämän päivän nuorella äidillä on, kuten turvattu päivähoito, ei niistä ollut silloin mitään tietoa, Lea toteaa."
Olen syntynyt 1950-luvulla. Mahtoiko minulle kehittyä "kiintymyssuhdetrauma", kun äidilläni oli äitiyslomaa vajaa pari kuukautta? Äitini on valitettavasti jo kuollut, joten en voi asiaa häneltä enää tiedustella. Hyvin olen kuitenkin mielestäni elämässäni pärjännyt "kiintymyssuhdetraumasta" huolimatta.