Lue keskustelun säännöt.
Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään
Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan? Minulla on 3kk ikäinen vauva ja jatkuvasti anoppi tai oma äitini kyselee, josko vauva tulisi yökylään, jotta saisimme miehen kanssa 'omaa aikaa' ja voisimme mennä johonkin hotelliin tai kylpylään. Olenko ainoa, jonka mielestä pienen vauvan paikka on vanhempien luona, eikä yökyläilemässä vieraiden ihmisten kanssa. En voisi kuvitellakaan olevani yötä erossa vauvasta, jotta pääsisin johonkin hotelliin viettämään 'parisuhdeaikaa'. Tätä ei tunnuta millään ymmärtävän vaan saan jatkuvasti kuulla, että olen liian kiinni vauvassa ja pitäisi välillä lähteä juhlimaan tai viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Onko se outoa, että en kaipaa vauvavuonna mitään baarissa notkumista tai hotelliöitä miehen kanssa?
Kommentit (1177)
Minusta on suorastaan TÖRKEÄÄ uhkailla vanhempia, että mummot eivät kiintyisi lapsenlapsiinsa, elleivät saa tahtoaan läpi heti ensikuukausista lähtien.
Ei kai tuollaisilla mummoilla ikinä mitään teekään, jotka jakaa omituisia pisteitä sen mukaan, paljonko lastenlasten vanhemmat taipuu mutkalle heidän kanssaan?
Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat nyt nuoria äitejä, enkä todellakaan ole tuollaisia heille vaatinut. Sen tietävät, että meille voi tulla mm. juurikin nukkumaan tai muuten hemmoteltavaksi, jos haluaa, puolisot myös.
Ja muuten autan toki kaikessa, mutta vain niin kuin pyydetään ja vain kun pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmiset paasaa, että ero tulee ja ukko menee vieraisiin, jos vauvaa ei laiteta yöhoitoon. Miksi vanhemmat eivät osaa/halua hoitaa parisuhdetta siinä perhearjen lomassa? Ei ihme, että liitto nitisee liitoksistaan, jos aina odotetaan sitä lapsivapaata ennen kuin kosketaan toiseen.
Meillä ei ole lapset olleet koskaan yöhoidossa viiden vuoden aikana. Osataan helliä ja hoitaa suhdetta niinä hetkinä, kun lapset nukkuvat tai touhuavat keskenään yms. Veikkaan, että meillä on enemmän hellyyttä ja seksiä, kuin näillä, jotka työntävät lapsensa hoitoon ja menevät hotelliin panemaan silloin tällöin.
Juu, meilläkin oli seksiä jopa läpi teinivuosien. Ei siitä lasten takia luovuttu. Kas kun kukaan ei ole teille tullut kertomaan että lapset saavat traumoja edes arvatessaan vanhemmilla olevan seksielämää. Suomessa perhe pyörii lapsen ympärillä, ei ihme, että syntyvyys on lattianrajassa.
Aloittaja tekee niinkuin itse parhaaksi näkee.
Mummot ehtivät kyllä varmasti ottamaan yökylään. Minulle kelpaisi että mummot hoitaisivat 4 vuotiasta vaikka yli yhden yön joka viikko! Kumma kun eivät jaksa.
Jos niin haluavat olla osana vauvan elämä, niin mummot voivat tulla teille kotiin, siivota, valmistaa ruokaa ja viihdyttää vauvaa kun käyt suihkussa tai lenkillä.
Sekin on ihan ok, että viet vauvan päiväunien ajaksi isovanhemmille ja käyt itse vaikka kahvilassa (menee 1h).
Itse en enää muista, kuinka vanhana lapsi oli ensimmäisen kerran yökylässä. Imetin 1v8kk niin varmaan siinä 2 ikävuoden kieppeillä. Ja aivan riittävästi on siitä lähtien tullut yökyläilyjä.
Ei vauvoja yökylään. Äiti tietää milloin oma lapsi on siihen valmis. Sitten joskus vauvavuoden jälkeen, eikä useimmiten ihan heti silloinkaan.
En lukenut kaikkia viestejä, mutta totean, että itsellä yli 20 vuotta lapsiperhearkea takana. Sinulla ilmeisesti 3 kuukautta.
En tiedä millainen suhde sinulla on omiin ja appi vanhempiin. Jatkossa auttaa, jos et koe heitä 'vieraiksi', vaan omaan perheeseen kuuluviksi. (Sillä oletuksella, että ovat täysipäisiä ihmisiä.) Lapsiperhe jää kovin usein Suomessa ihan yksin. Mikäli apua tarjotaan, se kannattaa ottaa vastaan. Jos on tunne, että nyt on liian aikaista, niin sekin suoraan keskustella. Mikäli isovanhemmat vuoden kyselevät vauvaa turhaan yökylään, voi kyselyt pian loppua ja suhteisiin tulla ensimmäinen juova.
Siinä kohtaa kun imetys loppuu (noin 6 kk?), on hyvä hetki lapsen myös olla isovanhemmilla yötä. Ei tarvitse lähteä hotelliin tai kylpylään, mutta katsella toista syvälle silmiin ja puhua missä kumpikin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että vähän vaikeaa uskoa, että sekä oma äiti että anoppi anelisivat 3kk vauvaa yökylään.
Eli en usko aloittajaa.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, mutta totean, että itsellä yli 20 vuotta lapsiperhearkea takana. Sinulla ilmeisesti 3 kuukautta.
En tiedä millainen suhde sinulla on omiin ja appi vanhempiin. Jatkossa auttaa, jos et koe heitä 'vieraiksi', vaan omaan perheeseen kuuluviksi. (Sillä oletuksella, että ovat täysipäisiä ihmisiä.) Lapsiperhe jää kovin usein Suomessa ihan yksin. Mikäli apua tarjotaan, se kannattaa ottaa vastaan. Jos on tunne, että nyt on liian aikaista, niin sekin suoraan keskustella. Mikäli isovanhemmat vuoden kyselevät vauvaa turhaan yökylään, voi kyselyt pian loppua ja suhteisiin tulla ensimmäinen juova.
Siinä kohtaa kun imetys loppuu (noin 6 kk?), on hyvä hetki lapsen myös olla isovanhemmilla yötä. Ei tarvitse lähteä hotelliin tai kylpylään, mutta katsella toista syvälle silmiin ja puhua missä kumpikin menee.
Niin, ihminen kokee miten kokee, eikähän ne appivanhemmat ap:lle mitään läheisiä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kälyni kärtti myös esikoistamme hoitoon. Laittoi viestiä jo ennen kuin vauva oli saanut nimeäkään, että hän ottaa mielellään hoitoon. Vastasin, että kiitos, mutta ei olla hoitoon aateltu laittaa tän ikästä vielä ollenkaan.
Siitä kuukauden kuluttua pyysi vauvaa hänelle yöksi.
Näihin hoitopyyntöihin oli lisätty yleensä jotain, että "saisitte omaa aikaa"
Tuntui, että apua tarjottiin jotenkin niin, että taustalla oli kuitenkin joku oman tarpeen tyydytys. Halu jotenkin omia se vauva. Kuulostaa ihan friikiltä, mutta kyllä sitä jotkut sukulaiset teki. Jotenkin kärttivät vauvaa syliin ja itselleen, ihan parin viikon ikäistä veivät väkisin äidin sylistä. Menee joku ihme vaihde päälle.
Vinkki! Jos haluatte auttaa vauvaperhettä, auttakaa jotenkin niin, mikä ei liity siihen vauvaan. Tarjoutukaa vaikka siivoamaan tai käymään kaupassa. Inhosin sitä, kun joku tuli kylään ja päätti että auttaa mua niin, että vänkäsi vauvaa syliinsä ja oli "mä voin pitää, mee sä vaikka nukkumaan!" Tarkoitus on hyvä, mutta ei. Enkä silloin kehdannut nuorena ja kokemattomana vetää rajoja.
Vauvan kuuluu olla äidin ja isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, mutta totean, että itsellä yli 20 vuotta lapsiperhearkea takana. Sinulla ilmeisesti 3 kuukautta.
En tiedä millainen suhde sinulla on omiin ja appi vanhempiin. Jatkossa auttaa, jos et koe heitä 'vieraiksi', vaan omaan perheeseen kuuluviksi. (Sillä oletuksella, että ovat täysipäisiä ihmisiä.) Lapsiperhe jää kovin usein Suomessa ihan yksin. Mikäli apua tarjotaan, se kannattaa ottaa vastaan. Jos on tunne, että nyt on liian aikaista, niin sekin suoraan keskustella. Mikäli isovanhemmat vuoden kyselevät vauvaa turhaan yökylään, voi kyselyt pian loppua ja suhteisiin tulla ensimmäinen juova.
Siinä kohtaa kun imetys loppuu (noin 6 kk?), on hyvä hetki lapsen myös olla isovanhemmilla yötä. Ei tarvitse lähteä hotelliin tai kylpylään, mutta katsella toista syvälle silmiin ja puhua missä kumpikin menee.
Minusta suhteeseen tulee ensimmäinen juopa siinä vaiheessa, että ensimmäistä eitä ei uskota, vaan intetään ja intetään. Ja siinä vaiheessa knu alkaa tuo uhkailu vaihe (en auta koskaan jos nyt en saa tahtoani läpi) tuollaisessa suhteessa ei mitään vaalittavaa olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idoottimaista väittää että lapsi traumatisoituu samantien kun on yötä mummilla. Mistä tulee edes ajatus että mummi on automaattisesti vieras ja outo?
Meillä vastasyntynyt asui isänsä kans mummin luona 2 viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun imetys loppuu (noin 6 kk?), on hyvä hetki lapsen myös olla isovanhemmilla yötä. Ei tarvitse lähteä hotelliin tai kylpylään, mutta katsella toista syvälle silmiin ja puhua missä kumpikin menee.
Höhö, jokainen äiti imettää niin kauan kuin haluaa. 6 kk ikäiselle toki pitää ryhtyä tarjoamaan jo kiinteää ruokaa (yleisimmin annetaan soseita). Mutta imetys jatkuu tästä vielä niin kauan kuin äiti haluaa ja äidinmaito on vauva ensisijainen ruoka ekan vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Idoottimaista väittää että lapsi traumatisoituu samantien kun on yötä mummilla. Mistä tulee edes ajatus että mummi on automaattisesti vieras ja outo?
Meillä vastasyntynyt asui isänsä kans mummin luona 2 viikkoa.
Niin. ISÄNSÄ kanssa.
Luepa alkeet kiintymyssuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on käsittämätöntä, että näin monen mielestä pieni imeväisikäinen pitäisi erottaa tuntikausiksi tai jopa yöksi ulkopuolisten hoitoon, jotta vanhemmat pääsisivät viettämään parisuhdeaikaa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.
Ap
Puolivuotiaan äiti täällä. Luin noi ekan sivun vastaukset. Jättäkää nyt rauhaan, en itsekään jättäisi yökylään alle vuoden ikäistä. Enkä sillonkaan vielä, ellei jotain pakottavaa tarvetta olisi. En vaan halua, eikä sitä tarvitse sen enempää perustella.
Ja ihan p*skapuhetta että "älä sitten valita kun eivät myöhemminkään ota" no jos eivät hyväksy päätöstä siitä, että parin kuukauden ikäisen paikka ei ole yökylässä niin on erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se parisuhdeaika muka pitää viettää jossain hotellissa? Kyllä siihen suhteeseen kuuluu paljon muutakin. Jopa muutama minuutti kun saa olla toisen lähellä ja sanoa kauniita asioita sekä tuntea toisen kosketus. Puhua tunteista ja huomioida toinen toisensa. Ja kun siltä tuntuu myös rakastella voi kotonakin, ei toisessa huoneessa nkkuva vauva ole este sille. Pienistä hetkistä syntyy suuri onni. Itsellä kolme ihanaa lasta ja ilman hotelliöitä.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että näiden mummojen pitää saada vauva aina omaan kotiin, pois äitinsä luota, hoitoon?
Jotkut ihan järkevänkin oloiset ihmiset menevät ihan sekaisin vauvoista. Haluavat itselleen sen vauvan ilman että sen vauvan tyhmä äiti saa päättää millon ottaa sen omaan syliinsä... ja kun se anoppi ainakin tietää paremmin miksi se itkee.
Lukekaa ihmiset kiintymyssuhteesta. Vauvan kuuluu olla saman ihmisen kanssa ensimmäisen vuotena. Tulee kiintymyssuhdetrauma, jos liian aikaisin alkaa vieroittaa tai yökyläillä.
Kaikessa avun tarjoamisessa lähtökohtana on avun tarvitsijan, ei auttajan tarpeiden tyydytys. Ei ole auttamista lainkaan tarjota "apua", jota ei todellisuudessa tarvita.
Vinkki ihan kaikille, jotka haluavat auttaa ketä tahansa: kysy, millaista apua henkilö tarvitsee. Kuuntele, älä tyrkytä omia näkemyksiäsi.
Meillä vauva oli korkeintaan pari tuntia tuon ikäisenä hoidossa. Jos mulla oli sellaisia asioita hoidettavana, etten voinut ottaa mukaan. Tai sitten illasta, jos miehen kanssa käytiin joskus harvoin syömässä. . Ekan kerran yökylässä oli vasta 4v..
Vierailija kirjoitti:
Minusta on suorastaan TÖRKEÄÄ uhkailla vanhempia, että mummot eivät kiintyisi lapsenlapsiinsa, elleivät saa tahtoaan läpi heti ensikuukausista lähtien.
Ei kai tuollaisilla mummoilla ikinä mitään teekään, jotka jakaa omituisia pisteitä sen mukaan, paljonko lastenlasten vanhemmat taipuu mutkalle heidän kanssaan?
Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat nyt nuoria äitejä, enkä todellakaan ole tuollaisia heille vaatinut. Sen tietävät, että meille voi tulla mm. juurikin nukkumaan tai muuten hemmoteltavaksi, jos haluaa, puolisot myös.
Ja muuten autan toki kaikessa, mutta vain niin kuin pyydetään ja vain kun pyydetään.
Meillä ei miehen äiti ollut oikein tekemisissä lasten kanssa ennen kuin olivat reilun vuoden. Jotenkin vierasti vauvoja. Hyvin on ehtinyt kiintymyssuhteet syntyä myöhemminkin..
Tätä olin itsekin tulossa sanomaan.
Nimim ei koskaan olleet yökylässä, nyt jo esiteinejä... kyllä ne mummot voi odottaa että lapsi on vähän isompi. Ihana se on vielä vuoden vanhanakin.