Lue keskustelun säännöt.
Oletko aikuinen tytär, joka jäi kotiseudulle asumaan?
28.08.2023 |
Tämä on se yhtälö, jonka ansiosta todennäköisesti tulet pahimman mahdollisen hyväksikäytön uhriksi, kun vanhemmat tulevat raihnaisiksi. Kaikki odotukset kohdistuvat sinuun ja kaukana asuvat sisarukset vain soittelevat työlistaa. Sinä olet sitten se "läheinen luottohenkilö", jolle vanhus ärisee ja kiukkuaa kun asiat eivät ole hänen mieleensä ja kaukana asuvat ja harvoin käyvät lapset saavat nähdä hymyilevät ja sopuisat seniorit, joilla ei ole mitään ikävää sanottavaa.
Tulin vain kertomaan varoitukseksi muille, keillä on mahdollisuus itsensä pelastaa.
Kommentit (25)
No mihin suosittelisit muuttoa pois Helsingistä? Sisarukset asuu Espoossa ja Kirkkonummella, minä ja vanhemmat pääkaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat kuolivat jo ennen aikojaan. Minä nautin perintömetsistä, talosta ja parin hehtaarin pihasta.
Joo, paitsi mun molemmat vanhemmat on kuollut minun ollessa lapsi.
Me molemmat sisarukset asumme samalla paikkakunnalla kuin äitimme.
Vierailija kirjoitti:
No mihin suosittelisit muuttoa pois Helsingistä? Sisarukset asuu Espoossa ja Kirkkonummella, minä ja vanhemmat pääkaupungissa.
Mihin vain kauemmas kuin sisarukset. Se on ainoa kriteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolivat jo ennen aikojaan. Minä nautin perintömetsistä, talosta ja parin hehtaarin pihasta.
Sitten muutto ei ole psyykkisen terveytesi kannalta välttämätön.
Ei nyt aina tarvitse uhriuttaa itseään. Monesti on ollut raskasta kun välittää jostain läheisestä joka tarvitsee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolivat jo ennen aikojaan. Minä nautin perintömetsistä, talosta ja parin hehtaarin pihasta.
Ja siis minua ihan hävettää sanoa, että onneksi vanhemmat ovat jo kuolleet, kun kuuntelen miten työkaverini hoitaa vanhempiensa asioita.
Kyllä, mutta kaikki sisarukset asumme samalla paikkakunnalla yhtä lukuun ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäisin, että sisarusten soitot vielä menisi, mutta kun kotihoito soittaa sitä to do-listaa, niin se käy hermoille. Ja vanhempien omat soitot "käys nyt joutessas hakemassa sitä ja tätä.. kattos nyt nuoremmuuttas mitä siinä ja tuossa on vialla.."
Asumme puolen kilometrin päässä vanhemmistani ja tämä asumisratkaisu on ollut hyvä jo 20 vuoden ajan. Vanhempani hoitivat välillä lapsiamme ja me hoidamme sitten heitä, kun tarvista on. Teen sen erittäin mielelläni ja siskoni on muittamassa lähelle myös pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun muuttaa kauas, tarvitsee sietää vaan rahan kinuamiset eläkeläisiltä, jotka istuvat 150 neliön omakotitaloissaan ja mökkeilevät järvenrantamökeissään samalla, kun se tytär kyhjöttää kuppaisessa kaksiossa miehen ja vauvan kanssa, maksaa opintolainaansa ja laskee pennosia.
Mutta näinhän sen on tarkoitus mennäkin. Ne joilla on, repii elintasonsa niiden selkänahasta joilla ei ole?
Jäin. Omat lapset juuri aikuisuuden kynnyksellä, vanhemmat ei vielä edes eläkkeellä, appivanhemmat ja omat isovanhemmat reippaita jotka tarvitsevat lähinnä kyytiä kauppaan tai teknistä tukea puhelimen kanssa. Kaikki auttaa toisiaan siinä missä tarvitaan/osataan.
Kukaan ei ala kenenkään omaishoitajaksi, näin on sovittu, ettei kukaan uhraa omaa elämäänsä ja on sitten tarvittaessa helpompi saada kotihoito tai laitospaikka.
Sisarukset ja serkut asuu kaukana, heistä on satunnaista apua. Toisaalta apu täältä kotiseudulta heillepäin on myös yhtä satunnaista, kyllä pienten lasten kanssa isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut olisivat avuksi. Itse olen niin kiitollinen kaikesta tuesta mitä on saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun muuttaa kauas, tarvitsee sietää vaan rahan kinuamiset eläkeläisiltä, jotka istuvat 150 neliön omakotitaloissaan ja mökkeilevät järvenrantamökeissään samalla, kun se tytär kyhjöttää kuppaisessa kaksiossa miehen ja vauvan kanssa, maksaa opintolainaansa ja laskee pennosia.
Mutta näinhän sen on tarkoitus mennäkin. Ne joilla on, repii elintasonsa niiden selkänahasta joilla ei ole?
Harvalla opiskelijalla varmaan on vanhemmat vanhuksia. Tai pyytävät rahaa.
Täällähän vasta oli keskustelu, aikuiset lapset kertoivat paljon saavat rahaa tai tavaraa vanhemmiltaan ja vanhukset siitä, miten auttavat aikuisia hyväpalkkaisiakin lapsiaan isoilla summilla, tai auton ostamalla tms
Vierailija kirjoitti:
Asumme puolen kilometrin päässä vanhemmistani ja tämä asumisratkaisu on ollut hyvä jo 20 vuoden ajan. Vanhempani hoitivat välillä lapsiamme ja me hoidamme sitten heitä, kun tarvista on. Teen sen erittäin mielelläni ja siskoni on muittamassa lähelle myös pian.
Niinhän sinä nyt sanot. Varoitanpa vaan että se ei ehkä ole sellaista herttaista auttelua kun nyt kuvittelet. Moni vanhus muuttuu takertuvaksi ja persoonaltaan itsekkäämmäksi kuin osaisi kuvitellakaan. Vaikka ei edes ole varsinaista muistisairautta. Ja tilanne saattaa pahimmillaan kestää vuosikymmeniä.
Tunnistan ap:n ongelman omalla kohdallani.
Sisareni asuu naapurikaupungissa ja käyt kotikunnassa vain pari kertaa vuodessa. Yleensä sisko kyläilee pikaisesti äidin luona ja marmattaa minulle miksi ei ole kakkuja ja pullaa äidin luona HÄNELLE kahvin kanssa.
Minä saan hoitaa muistisairaan äidin kauppareissut, pankkiasiat, lääkärikäynnit...
Olen kotiseudulle jääneen aikuisen pojan vaimo. Sama lopputulos.
Minä olen se joka asuu kauempana ja osallistuu vähemmän paikanpäällä. Autan kyllä esim pankkiasioissa ja käydessä teen jotain avuksi. Kyllä siitä saa kuulla että emme muuttaneet muun perheen perässä kun he alkoivat keräytyä lähekkäin.
Aloitus on kyllä aivan totta. Itsellä tosin ei päde, koska olen ainoa lapsi.
Todellakin totta . Lisäksi muiden vieraillessa joutuu olemaan keittiössä tarjottavia valmistelevassa eli yksi lapsi on palvelijan asemassa .