Kuka oikeesti auttaa niitä vanhempiaan?

Valitettavasti minä lapsista joudun auttamaan vaikka kaikki asuu samalla paikkakunnalla. Velvollisuudentuntoinen.

Oleellisempi kysymys on  - välitämmekö toisistamme. Kun meistä kaikista on vain vaivaa toisillemme. Terveisiä kaikille syystä tai toisesta vaivaisille.

Minä autan vanhempiani. Ja lapseni auttavat heitä myös. He ovat meille tärkeitä, en voisi nukkua yöllä jos tietäisin, että läheisillä ei olisi kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti minä lapsista joudun auttamaan vaikka kaikki asuu samalla paikkakunnalla. Velvollisuudentuntoinen.

Älä tee sitä. Mieti, suurin osa vanhuksista pärjää/ joutuu pärjäämään ilman lastensa apua. Olipa lapsia tai ei.

Ja tuohon edelliseen että vanhempani asuvat alle 5km päässä meistä. Pari kertaa viikossa käymme.

Sitähän on tutkittu että 75% vanhusten saamasta avusta ja hoivasta tulee läheisiltä ja vain 25% yhteiskunnalta.

Meillä ainakin autetaan molempien vanhempia. Ja autettiin isovanhempia. Autetaan myös iäkkäitä naapureitakin ja välillä nuorempiakin, jos apua tarvitsevat.

Eli: Käydään/käytetään kaupassa/lääkärissä/jne., korjaillaan paikkoja, soitellaan kuulumiset, autetaan asiat, joita eivät ilman apua osaisi.

Tällä tavoin nuorin sukupolvi on kasvanut siihen, että oppivat auttamaan.

Ja ei, meillä ei ole helpot vanhemmat. Toiselta puolelta olemme saaneet vähän apua, toiselta emme yhtään. Silti emme halua jatkaa kierrettä, vaan opettaa lapset siihen, että auttaminen kuuluu elämään.

Tarpeeseen lapsen on hankittu. Todella itsekästä heiltä muuttaa ulkomaille elämään omaa elämäänsä eikä olla käytettävinä tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän on tutkittu että 75% vanhusten saamasta avusta ja hoivasta tulee läheisiltä ja vain 25% yhteiskunnalta.

Silmämääräisesti kyllä ihan päinvastoin. Mietin omaa asuintaloani, 70-luvulla nuorina muuttaneet ovat nyt vanhuksia.

Monen hoivapalvelun autot kaupungin autojen lisäksi käy monta kertaa päivässä pihalla. Heille on varattu kaksi paikkaa vierasparkissa.

Taksit tuo ja vie näitä vanhoja, semmonen ryhmätaksi, joukkobussi, tuo ja vie ostosten kanssa vanhuksia.

Sä sit vaan päätit tosta noin vaan että kaikkien kritiikki on turhaa valittamista, ei poikkeuksia.

Sä unohdit sun narsismin esille ap.

Ei hätää, mulle unohtu eilen sepalus auki kaupassa, vaikka onhan se noloa olla vähä ihmishirviö.

Muutu.

Vierailija kirjoitti:

Sä sit vaan päätit tosta noin vaan että kaikkien kritiikki on turhaa valittamista, ei poikkeuksia.

Sä unohdit sun narsismin esille ap.

Ei hätää, mulle unohtu eilen sepalus auki kaupassa, vaikka onhan se noloa olla vähä ihmishirviö.

Muutu.

Harva niistä vanhemmistaan rai puolison vanhemmista mitään huolta kantaa. Riippumatta siitä minkälainen lastensa lapsuus on ollut.

Ja aina voi keksiä, en taatusti auta äitiäni, vuonna 1981 ei ollut sitetä kaapissa. Ja äiskä haukkui humalasta. Tai anoppia en auta, se antoi vuonna 2004 keksin lapselleni vaikka kielsin.

Autoin vanhempiani, mutta kyllä he saivat apua myös kaupungilta. Asuimme toistemme lähellä.

Valitettavasti oli raskas homma enkä koe selvinneeni siitä niin hyvin kuin olisin halunnut. Kumpikaan vanhemmista ei halunnut hoivakotiin vaan pillastui aina, kun otin asian puheeksi.

Samaan aikaan kävin töissä ja olisi pitänyt kasvattaa aikuiseksi oma lapsi.

Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Oma perhe olisi tarvinnut minua silloin enemmän kuin mihin pystyin.

Asut siis taloyhtiössä palveluiden äärellä? Meidän unelma on, että meidän vanhukset suostuisi muuttamaan "kylille". Mutta kun omasta kodista ei voi ketään pakottaa pois. Kotihoito kertoo, että sitten kun appiksille tarvitaan 3 tai 4 käyntiä/ päivä, yksi työntekijä saa lähteä ajamaan kohti samaan aikaan, kun edellinen työntekijä tekee lähtöä, sillä matkat ovat niin pitkät ja kelirikko aikaan etenkin hitaat. Sanovat myös, että asuinpaikka on vaarallinen koska ambulanssilla on niin hidas pääsy. Sinne kun lähtee katsotaan, miksi putki vuotaa, ulos ei pääse kun lumet on tippuneet katolta oven eteen, öljykattila pitää kummaa ääntä, niin saa varata koko päivän. 

Ilman tätä ongelmaa, mekin voitaisiin käydä lähinnä kahvittelemassa tällä hetkellä ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti minä lapsista joudun auttamaan vaikka kaikki asuu samalla paikkakunnalla. Velvollisuudentuntoinen.

Olet ihana!

Minun vanhempani ovat jo menneet (heistä ei tarvinnut huolehtia, kun sairaus vei ennen varsinaista vanhuutta), mutta anoppi asuu tässä lähellä.

MIehen kanssa viedään ruokaa kaksi krt viikossa ja huolehditaan esim. olemalla puhelimen päässä valmiudessa. Näin oli monta vuotta, kunnes sanoin miehelle, että eikös sun kolme sisarustakin voisi ottaa osaa? Kaksi asuu kauempana, mutta autot on ja äidin luona pystyy yöpymään vierashuoneessa. Rouvat ovat eläkkeellä. Toinen on kylläkin alkoholisti kai nykyään.

Yhden kanssa oli kova riita, mutta saatiin vuoroviikkosysteemi pelaamaan. Silti on miehelläni koko ajan vastuu päällä, kun tuo velipoika on paljon reissussa. Kiihtyvällä tahdilla ollaan käyty äitiä nostamassa ylös, oli yö tai päivä. Ei halua lähteä kotoaan, ehdotin jo, että otetaan hänet meille.

Onneksi saatiin nyt kaupungin kotihoitoa kaksi krt päivässä.

Tämä on raskasta aikaa, ja näköjään hyvin tunteetonta ja kylmää. Välinpitämättömiä riittää, mutta haukkana ollaan perinnön jaolla. Noista miehen sisaruksistakin tuo yksi pitää äitinsä kesämökkiä jo omina tiluksinaan.

Koita jaksaa, hyvää työtä teet!!! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä sit vaan päätit tosta noin vaan että kaikkien kritiikki on turhaa valittamista, ei poikkeuksia.

Sä unohdit sun narsismin esille ap.

Ei hätää, mulle unohtu eilen sepalus auki kaupassa, vaikka onhan se noloa olla vähä ihmishirviö.

Muutu.

Harva niistä vanhemmistaan rai puolison vanhemmista mitään huolta kantaa. Riippumatta siitä minkälainen lastensa lapsuus on ollut.

Ja aina voi keksiä, en taatusti auta äitiäni, vuonna 1981 ei ollut sitetä kaapissa. Ja äiskä haukkui humalasta. Tai anoppia en auta, se antoi vuonna 2004 keksin lapselleni vaikka kielsin.

Ooks sä useinkin näin pettyny sun mielikuvitusvihollisille?

Vierailija kirjoitti:

Autoin vanhempiani, mutta kyllä he saivat apua myös kaupungilta. Asuimme toistemme lähellä.

Valitettavasti oli raskas homma enkä koe selvinneeni siitä niin hyvin kuin olisin halunnut. Kumpikaan vanhemmista ei halunnut hoivakotiin vaan pillastui aina, kun otin asian puheeksi.

Samaan aikaan kävin töissä ja olisi pitänyt kasvattaa aikuiseksi oma lapsi.

Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Oma perhe olisi tarvinnut minua silloin enemmän kuin mihin pystyin.

Hoivakotiin ei mennä, sinne päästään kun on täysin avuton. Kunnalliseen.

Itse olen iloinen että 78 v en tarvitse apua kaupungilta enkä lapsilta. Ei ees 90 v sisareni.

Joskus ihmettelen miten autettavia tämän narinan mukaan on jo kolmikymppisten vanhenmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä sit vaan päätit tosta noin vaan että kaikkien kritiikki on turhaa valittamista, ei poikkeuksia.

Sä unohdit sun narsismin esille ap.

Ei hätää, mulle unohtu eilen sepalus auki kaupassa, vaikka onhan se noloa olla vähä ihmishirviö.

Muutu.

Harva niistä vanhemmistaan rai puolison vanhemmista mitään huolta kantaa. Riippumatta siitä minkälainen lastensa lapsuus on ollut.

Ja aina voi keksiä, en taatusti auta äitiäni, vuonna 1981 ei ollut sitetä kaapissa. Ja äiskä haukkui humalasta. Tai anoppia en auta, se antoi vuonna 2004 keksin lapselleni vaikka kielsin.

Niin, toi on se perinteinen mihi vedotaan, olkiukkoja jostain pikku jutuista ja sit teeskentelet ettet yhtään tiedä miks oikeasti lapset ei siedä enää, sieltä jää aina mainitsematta se väkivalta, manipulointi, valehtelu, päihteet ja hyväksikäyttö, en tiedä mikä noista koskee sua mutta tän kaiken narsistisuudesta päätellen tod näk melkein kaikki.

Muutu.

Vanhempani eivät vielä tarvitse apua, eivät ole edes eläkkeellä vielä.

Omat lapseni olen jo kasvattanut niin että tarvitsevat lähinnä henkistä ja rahallista tukea, ei enää kuskaamista, ruuanlaittoa, pyykkäystä ym pikkulapsiperheen juttuja.

Isovanhemmat tarvitsevat apua mutta meitä on tässä jo 3 polvea jälkeläisiä joille auttamisen taakka jakautuu.

Lapset kun tehdään nuorena niin ei ole niitä ruuhkavuosia että hoidetaan yksin työt, pikkulapset ja vanhukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä sit vaan päätit tosta noin vaan että kaikkien kritiikki on turhaa valittamista, ei poikkeuksia.

Sä unohdit sun narsismin esille ap.

Ei hätää, mulle unohtu eilen sepalus auki kaupassa, vaikka onhan se noloa olla vähä ihmishirviö.

Muutu.

Harva niistä vanhemmistaan rai puolison vanhemmista mitään huolta kantaa. Riippumatta siitä minkälainen lastensa lapsuus on ollut.

Ja aina voi keksiä, en taatusti auta äitiäni, vuonna 1981 ei ollut sitetä kaapissa. Ja äiskä haukkui humalasta. Tai anoppia en auta, se antoi vuonna 2004 keksin lapselleni vaikka kielsin.

Mitä sä hourailet, noi vanhukset jotka on hylätty on poikkeuksia, kyllä kaikki yhden moisen tietää mut harva useampaa ja ihan kaikki tietää kans miks ne on yksin ja se ei todellakaan ollut yks keksi vuonna 2004. :'D

Meillä mies auttaa vanhempiaan jatkuvasti, mutta omat vanhempani eivät vielä apua tarvitse.

Itse olen jättäytynyt apoivanhempien auttamisesta lähes kokonaan pois, koska omassakin elämässä jaksamista.

Anoppi ei ikinä ole auttanut meitä vaan haukkunut perusteettomasti eli minun puolestani saa elää rauhassa.