Mies ostaa lahjoja muille mieluummin kuin minulle

Mua on pitkään ärsyttänyt mieheni käyttäytyminen lahjojen suhteen.

Hän on valmis ostamaan perheenjäsenilleen lahjoja, muttei minulle.
Mä kysyn joka vuosi jo hyvissä ajoin (1-2 kk) ennen hänen synttäreitä ja joulua, että onko jotain toiveita.
Mies ei koskaan kysy minulta synttäriä tai joulua ennen lahjatoivetta, vaan joudun itse tyyliin viikkoa ennen oma-aloitteisesti kertomaan toiveeni. Ja kovaan ääneen kyllä kertoo, jos toiveeni on "ihan liian kallis". Perheenjäseniin lahjoihin hän kyllä laittaa useita, useita kymppejä, mutta mä en uskalla enää edes toivoa mitään muuta kuin halpaa. Koska jos esitän vain kalliin toiveen, niin paketista löytyy sen sijaan deodorantti, jotain huonoja luomivärejä ja hiusharja (joita en tarvitse).

Sitten on näitä tapauksia:

Hän toi minulle naistenpäiväkukat, kun vihjaisin, et olispa kiva saada. Muuten en varmaan olis saanut. Sitten kuulin myöhemmin, että hän oli vienyt samaisena naistenpäivänä työkaverilleen (naiselle) työpaikalle omana vapaapäivänään työkaverin lempilimsaa ja suklaata. Oma vaimo joutuu vihjailemaan ja työkaverille viedään hyvää hyvyyttään??

Mies lupasi mulle taannoin erään lahjan. Yhtenä päivänä oli mahdollisuus ostaa se lupaamansa lahja, kun olimme yhdessä siinä kaupassa, josta kyseisiä tuotteita saa. Heitin vähän "vitsillä", et "saanko nyt valita minkä vaan näistä?" Hän vaan naurahti ja voitte arvata, että ilman lahjaa sieltä lähdettiin. Samassa kaupassa vähän loukkaannuin, kun hän sitten sanoi "vitsi, tekis kyllä mieli ostaa faijalle tällainen lahjaksi". No ei ostanut, mutta aika suoraan sanottuna kettumaista olla ostamatta mulle lupaamaansa ja sitten perään toitottaa, miten "faija tykkäisi ja voisin hänelle ostaa".

Mistä tämä mielestänne kertoo? Olenko miehelle itsestäänselvyys?