Mies ostaa lahjoja muille mieluummin kuin minulle
Mua on pitkään ärsyttänyt mieheni käyttäytyminen lahjojen suhteen.
Hän on valmis ostamaan perheenjäsenilleen lahjoja, muttei minulle.
Mä kysyn joka vuosi jo hyvissä ajoin (1-2 kk) ennen hänen synttäreitä ja joulua, että onko jotain toiveita.
Mies ei koskaan kysy minulta synttäriä tai joulua ennen lahjatoivetta, vaan joudun itse tyyliin viikkoa ennen oma-aloitteisesti kertomaan toiveeni. Ja kovaan ääneen kyllä kertoo, jos toiveeni on "ihan liian kallis". Perheenjäseniin lahjoihin hän kyllä laittaa useita, useita kymppejä, mutta mä en uskalla enää edes toivoa mitään muuta kuin halpaa. Koska jos esitän vain kalliin toiveen, niin paketista löytyy sen sijaan deodorantti, jotain huonoja luomivärejä ja hiusharja (joita en tarvitse).
Sitten on näitä tapauksia:
Hän toi minulle naistenpäiväkukat, kun vihjaisin, et olispa kiva saada. Muuten en varmaan olis saanut. Sitten kuulin myöhemmin, että hän oli vienyt samaisena naistenpäivänä työkaverilleen (naiselle) työpaikalle omana vapaapäivänään työkaverin lempilimsaa ja suklaata. Oma vaimo joutuu vihjailemaan ja työkaverille viedään hyvää hyvyyttään??
Mies lupasi mulle taannoin erään lahjan. Yhtenä päivänä oli mahdollisuus ostaa se lupaamansa lahja, kun olimme yhdessä siinä kaupassa, josta kyseisiä tuotteita saa. Heitin vähän "vitsillä", et "saanko nyt valita minkä vaan näistä?" Hän vaan naurahti ja voitte arvata, että ilman lahjaa sieltä lähdettiin. Samassa kaupassa vähän loukkaannuin, kun hän sitten sanoi "vitsi, tekis kyllä mieli ostaa faijalle tällainen lahjaksi". No ei ostanut, mutta aika suoraan sanottuna kettumaista olla ostamatta mulle lupaamaansa ja sitten perään toitottaa, miten "faija tykkäisi ja voisin hänelle ostaa".
Mistä tämä mielestänne kertoo? Olenko miehelle itsestäänselvyys?
Kommentit (42)
Ehkä se on ärsyyntynyt tuohon että tilailet lahjoja kuin automaatista. Ehkäpä hän haluaisi suunnitella sen lahjan itse? Muut tuskin pyytävät mitään ja hän voi itse ideoida lahjat.
Jotkut miehet ovat sellaisia, että kavereille ja sukulaisille kyllä ollaan anteliaita, mutta puolisolle ei missään nimessä osteta mitään.
Christiiina kirjoitti:
Jotkut miehet ovat sellaisia, että kavereille ja sukulaisille kyllä ollaan anteliaita, mutta puolisolle ei missään nimessä osteta mitään.
Eli persoonallisuushäiriöisiä ja kiusaajia.
Ota ero ja blokkaa. Jotain itsekunnioitusta nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kuvottava äijä, narsistinen kiusaaja. Noitahan rumissa suomiäijissä riittää. Roikkuvapallinen demoni.
Alba hiljaa, lesboilta ei kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvottava äijä, narsistinen kiusaaja. Noitahan rumissa suomiäijissä riittää. Roikkuvapallinen demoni.
Alba hiljaa, lesboilta ei kysytä.
Johonkin inceliin osui ja upposi. 🤔 Eikö ylis ole vielä auennut?
Toimisin sinuna seuraavasti ja katsoisin miehesi reaktion: En puhuisi mitään miehelle lahjatoiveistani ja lahjan ostamisesta. En myöskään kyselisi etukäteen mitä hän toivoo lahjaksi, vaan jättäisin miehen lahjahankinnan täysin noteeraamatta ja ostamatta. En myöskään noteeraisi mitenkään sitä, kun hän miettii jollekin muulle lahjan ostamista (olisin kuin en kuulisikaan hänen lahjapuheitaan muille; keskittyisin ihan muihin asioihin silloin). Joululahjaksi hankkisin itse itselleni toivomani lahjan.
Muuttaisin siis sinuna oman käytöksen samanlaiseksi kuin mitä mies tekee sinulle, Enkä näyttäisisi missään nimessä pahaa mieltä miehen toimintaa kohtaan.
Joskus läheisen kannattaa 'maistaa omaa lääkettään', siis hänelle täytyy näyttää kuinka ikävästi hän toimii rakasta ihmistään kohtaan. Nykyisessä tilanteessahan sinä ikäänkuin joudut anelemaan, että oma puolisosi huomaisi sinut ja lahjatoiveesi.
Miehesi käytös on selvää kiusaamista ja vallankäyttöä sinua kohtaan; täysin ala-arvoista käytöstä omaa puolisoa ja lastensa äitiä kohtaan. Varsinkin tämä: Puhuu sinulle muiden ihmisten lahjoista (ja ostaa myös niitä), mutta ei lainkaan kysy sinun lahjatoiveita tai hanki lahjoja sinulle ilman pyytämistäsi. Käy jopa vapaapäivänään ilahduttamassa lahjalla työkaveriaan!
Huhhuh... Minä olisin kerännyt kimpsut ja kampsut, jos olisi alkanut työkaverinaisia lahjoa minun sijastani. Kertoo ihan täydestä kunnioituksen ja rakkauden puutteesta. Miksi ihmeessä olet edes ajautunut tuollaiseen suhteeseen? Tuskin on ainoat ongelmat...
Christiiina kirjoitti:
Jotkut miehet ovat sellaisia, että kavereille ja sukulaisille kyllä ollaan anteliaita, mutta puolisolle ei missään nimessä osteta mitään.
Jep. Tunnekylmiä mulkkkuja. Just näitä, joista ei koskaan uskoisi millaisia hirviöitä ovat kumppanilleen, kun ovat muille niin ihania...
Vierailija kirjoitti:
Toimisin sinuna seuraavasti ja katsoisin miehesi reaktion: En puhuisi mitään miehelle lahjatoiveistani ja lahjan ostamisesta. En myöskään kyselisi etukäteen mitä hän toivoo lahjaksi, vaan jättäisin miehen lahjahankinnan täysin noteeraamatta ja ostamatta. En myöskään noteeraisi mitenkään sitä, kun hän miettii jollekin muulle lahjan ostamista (olisin kuin en kuulisikaan hänen lahjapuheitaan muille; keskittyisin ihan muihin asioihin silloin). Joululahjaksi hankkisin itse itselleni toivomani lahjan.
Muuttaisin siis sinuna oman käytöksen samanlaiseksi kuin mitä mies tekee sinulle, Enkä näyttäisisi missään nimessä pahaa mieltä miehen toimintaa kohtaan.
Joskus läheisen kannattaa 'maistaa omaa lääkettään', siis hänelle täytyy näyttää kuinka ikävästi hän toimii rakasta ihmistään kohtaan. Nykyisessä tilanteessahan sinä ikäänkuin joudut anelemaan, että oma puolisosi huomaisi sinut ja lahjatoiveesi.
Miehesi käytös on selvää kiusaamista ja vallankäyttöä sinua kohtaan; täysin ala-arvoista käytöstä omaa puolisoa ja lastensa äitiä kohtaan. Varsinkin tämä: Puhuu sinulle muiden ihmisten lahjoista (ja ostaa myös niitä), mutta ei lainkaan kysy sinun lahjatoiveita tai hanki lahjoja sinulle ilman pyytämistäsi. Käy jopa vapaapäivänään ilahduttamassa lahjalla työkaveriaan!
Millä vuosikymmenellä me vieläkin eletään? Ei naisen tarvitse sietää huonoa käytöstä. Symppiksenä ihmisenä antaisin ehdoksi omakustanteisen BetterHelpiin menemiseen minkä käynneistä mies näyttäisi todisteet. Ellei todisteita rupeaisi viikkojen sisällä näkymään -> häipyisin. Mikäli sulla itsellään ilmenee ongelmia rajojen vetämisen suhteen suosittelen sulle samaa. Käykää kuitenkin eri terapeutilla, eri aikoina. Käyntejä saa jatkaa vaikka suhde päättyisikin.
Exäkin sitten yritti ostaa ja lahjoa autolla yms, kun olin hakenut eroa. Silloinhan se oli enää vain ällöttävää.
Ex-mieheni harrasti tätä myös. Voi olla vaikka sama tyyppi. Ihan lapsenomaisesti hihkui kuinka ostaa isälleen ja siskolleen joululahjaksi sitä ja tätä. Kavereilleen oli aina avuksi. Minä en saanut koskaan mitään. 2 vuotta oltiin yhdessä ja kerran taisi kuitata ravintolalaskun syntymäpäivänäni. Minä tyhmänä ostin hänelle kalliin kellon, peliohjaimen ym., joita kehtasi ruinata. Aina jotenkin pystyi manipuloimaan milloin missäkin asiassa.
Kun minä parikymppisenä seurustelin puoli vuotta samanikäisen miehen kanssa, oli elokuussa hänen omat synttärit ja ostin hänelle lahjan. Sitten siitä parin viikon kuluttua hänen veljen lapsen 2v syntttärit, ja poikaystävä kävi Stockan leluosastolla ostamassa lapselle leluja n. 20-30€ arvosta. Sitten kun minulla oli muutaman viikon kuluttua omat synttärit, olin vihjannut, että olisi kiva saada Nominationin rannekoru, joka maksoi siihen aikaa. N, 30€. Pari päivää ennen mun synttäreitä poikaystävä ilmoitti, että jättää minut. En tiedä, oliko se sattumaa, että hänestä alkoi juuri ennen minun synttäreitäni tuntua siltä, ettei halua jatkaa seurustelua, vai ajattelitko hän, että nyt kannattaa lopettaa seurustelu, niin ei tarvitse ostaa synttärilahjaa ja säästää nekin rahat.
Vierailija kirjoitti:
Exäkin sitten yritti ostaa ja lahjoa autolla yms, kun olin hakenut eroa. Silloinhan se oli enää vain ällöttävää.
Jo se ensimmäinen kerta, kun joudut mainitsemaan, että sinulla on merkkipäivä, on red flag. Selitykset, että hänelle ne eivät oikein merkitse mitään, ovat juurikin niitä, että _sinä_ et merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäkin sitten yritti ostaa ja lahjoa autolla yms, kun olin hakenut eroa. Silloinhan se oli enää vain ällöttävää.
Jo se ensimmäinen kerta, kun joudut mainitsemaan, että sinulla on merkkipäivä, on red flag. Selitykset, että hänelle ne eivät oikein merkitse mitään, ovat juurikin niitä, että _sinä_ et merkitse mitään.
En tietenkään siitä syystä eronnut etten saanut tarpeeksi lahjoja vaan siihen oli muut painavammat syyt.
Oletko puhunut miehellesi samat asiat kuin tässä? Jos et, niin puhu. Kyllä lahja yleensä koetaan arvostuksen ja kunnioituksen osoituksena. Puhu, että tämä asia loukkaa sinua.
Jos miehesi ei arvosta ja kunnioita sinua, niin se monesti näkyy muissakin asioissa. Hän voi olla myös pihi. Ulkopuolisille ostaa sen vuoksi kalliimpia lahjoja, koska ei ilkeä näyttää pihiyttään heille.
Tartuin ketjuun, koska kerran jouduin outoon tilanteeseen tuttavaperheen miehen kanssa. Hän oli juurikin erittäin pihi (vaimonsa oli kyllä myös), mutta alkoi ostaa minulle kalliita lahjoja jopa nimipäiväksi. Se oli varoitus siitä mitä tuleman piti eli hän oli ihastunut tai rakastunut minuun (hyi olkoon!). Eli kyllä lahjoilla merkitystä on. Sinun miehesi saattaa olla sosiaalisesti erittäin taitamaton tai sitten hän ei arvosta sinua riittävästi.
Exäni oli juuri tuollainen ja oli aito narsisti, suhde päättyi lopulta lähtööni turvakotiin. Muille osteli, kodin seinien sisällä oli helvetti, josta kukaan muu ei tiennyt mitään. Pitkään kuulin, että miksi niin hyvän miehen jätit. Osalle totuus miehestä valkeni sitten myöhemmin.
Narsistille ihan kaikki kaikessa on kulissit ulospäin. Ei arvosta sinua, ajattelee sinun olevan hänen omaisuuttaan ja nalkissa suhteessa, ja että sinua voi kohdella miten tahansa. Suhteen jälkeen alkoi miehen harjoittama vaino, johon laittoi myös uuden kumppaninsa osallistumaan.
Aah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku, niin ei tarvitse ressata jonninjoutavista kissanristiäisistä sekuntiakaan!
Meillä vähintään yhtä paha tilanne. Mies on itse keksinyt, että vähintään 50 eurolla pitää ostaa kaikille joululahjat - jopa äitinsä miesystävän suvulle! Tämä tarkoittaa yhteensä 500euroa per joulu vain hänen puolelleen sukua. Ostaa myös minun vanhemmilleni lahjat samalla hinnalla.
Minä en saa mitää. Saan kukat silloin tällöin äitienpäivänä jos itse käsken miehen ostaa. Edes kortti en ikinä saa. Alkuaikoina osti kaikkea koko ajan ja hukutti hellyydenosoituksilla. Minusta tämä kertoo siitä, että olen itsestäänselvyys, johon ei tarvitse panostaa.
Kuulostaa tutulta. Ratkaisin ongelman niin että en noteeraa miestä juhlapäivinä mitenkään. Vielä vähemmän pyydän mitään vaan ostan mitä haluan kun haluan. Paljon helpompaa kuin tuhlata lahjoihin jotka eivät onnistu tai eivät ole yllätyksiä.