Minulla on aina parempi mieli kun mies on poissa

Jos on parempi olla ilman, ehkä on parempi ilman. Voi olla joku vähän positiivisempi mies jossain, vaikka kaikki käyvät läpi asioita.

Se on valinta. Joko hyväksyy nykyisen tilanteen, eikä haaveile muusta. Tai sitten tekee muutoksen ja elää omannäköistä elämää. Itse valitsin jälkimmäisen, se sopii itselleni ja myös ex- puolisolleni paljon paremmin. Kamuja olemme eron jälkeenkin.

Aloita salasuhde kiltin ja kunnollisen miehen kanssa.

Kesälomat lähenee.. Enkä tiedä mitä ajatella. Mies lähti tänään työmatkalle, hyvin harvoin näitä hänellä on, ehkä yksi vuodessa. Nyt on viikon poissa, ja vaikka olen kolmen lapsen kanssa täällä niin tuntuu, että tämä rauha ja tila olla omana itsenäni läsnä, saa korvat soimaan. 

Miten ihmeessä miehen läsnäolo on niin vallitsevaa? Erittäin kiva ihminen ja kohtelee minua kuin kuningatarta. Mutta tuntuu, että tukahdun siihen intensiteettiin..

Vierailija kirjoitti:

Kesälomat lähenee.. Enkä tiedä mitä ajatella. Mies lähti tänään työmatkalle, hyvin harvoin näitä hänellä on, ehkä yksi vuodessa. Nyt on viikon poissa, ja vaikka olen kolmen lapsen kanssa täällä niin tuntuu, että tämä rauha ja tila olla omana itsenäni läsnä, saa korvat soimaan. 

Miten ihmeessä miehen läsnäolo on niin vallitsevaa? Erittäin kiva ihminen ja kohtelee minua kuin kuningatarta. Mutta tuntuu, että tukahdun siihen intensiteettiin..

Itse näkisin asian niin, että jos kuitenkin on halua olla yhdessä, niin silloin ongelma on liiallinen yhdessäolo. Molemmilla olisi hyvä olla omaa aikaa ja tilaa. Liiallinen yhdessä nyhjäys ei ole hyväksi.

Epäreilua kenelle? Kai se mieskin voi hakea eroa jos haluaa. Jokainen miettii tällaiset ratkaisut omalta kannaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talviasuttava mökki on kätevä keino asumiseroon ilman avioeroa. Nähnyt ihan omassa lähipiirissä.

 

Miksi hyvässä ja kahden aikuisen, jotka ovat keskinäisessä parisuhteessa muutoinkaan pitäisi asua yhdessä saman katon alla? - Ymmärrän  yhteisasumisen paremmin tilanteissa, joissa on yhteisiä nuoria lapsia tai yhteinen nuori lapsi mutta mielestäni kaksi aikuista voi hyvin elää ja olla parisuhteessa, vaikka kummallakin olisi oma asuntonsa.

Toki tällainen järjestely saattaa vaatia vähän enempi rahaa/ varallisuutta mutta kuluisi sitä rahaa, ainakin yhtä paljon silloinkin jos molemmat olsivat tahoillaan sinkkuja. 

Uskovaine mies 

 

Uskovaine mies nimimerkillä on usein yllättävän usein fiksuja juttuja. Kiva nähdä tällaisiakin uskovaisia.

Kuullostaa kyllä vahvasti siltä että tuo "uskovainen" mies elää synnissä, siis harjoittaa haureutta. Voihan sitä kutsua "parisuhteeksi" mutta ei se sitä miksikään muuta Jumalan edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesälomat lähenee.. Enkä tiedä mitä ajatella. Mies lähti tänään työmatkalle, hyvin harvoin näitä hänellä on, ehkä yksi vuodessa. Nyt on viikon poissa, ja vaikka olen kolmen lapsen kanssa täällä niin tuntuu, että tämä rauha ja tila olla omana itsenäni läsnä, saa korvat soimaan. 

Miten ihmeessä miehen läsnäolo on niin vallitsevaa? Erittäin kiva ihminen ja kohtelee minua kuin kuningatarta. Mutta tuntuu, että tukahdun siihen intensiteettiin..

Itse näkisin asian niin, että jos kuitenkin on halua olla yhdessä, niin silloin ongelma on liiallinen yhdessäolo. Molemmilla olisi hyvä olla omaa aikaa ja tilaa. Liiallinen yhdessä nyhjäys ei ole hyväksi.

Toisaalta liika erillään olo johtaa hyvin helposti eroon myös. Mistä sen sitten tietää milloinkin, että mikä on sopiva määrä yhdessä oloa.. Ja kuinka hyvin kukin osaa tunnistaa, että mistä lievä ahdistus kotona sitten johtuu. 

Näissä on hirveästi muuten eroja pariskuntien välillä. Osa ei viihdy yhtään erillään, toiset hädin tuskin moikkaavat oven suussa kun on reissut, harrastukset, työt, ystävät ja muut menot kaikki erikseen. 

Luulen, että tuollainen parisuhde, jossa asiat on hyvin, mutta toinen on liikaakin saatavilla on sinänsä aika "positiivinen ongelma", jota en lähtisi problematisoimaan liikaa. Nykyään on tapana laittaa isot ja suuret asiat somessa samalle vakavuuden viivalle..  

Suo siellä, vetelä täällä. 

Eroa jos puoliso on alkoholisti/nisti, väkivaltainen, rikollinen, peliriippuvainen, työn vieroksuja tai sarjapettäjä.

Muussa tapauksessa älä eroa, vaan hakeudu pariterapiaan. 

Mulla oli noin 20v jälkeen täysi kyllästyminen puolisoon. Olin aivan kypsä eroamaan. Moni ystäväkin erosi siihen aikaan ja sinkkuelämä houkutti.. 

No en sitten saanut aikaiseksi ja vaihe meni viidessä vuodessa ohi. Nyt olen superkiitollinen etten eronnut silloin. Nyt lapset on teinejä ja tämä vaihe kiva kokea kaksin. 

Eronneille ystävillä usealla uusperhekuviot puksuttaa, ja täytyy sanoa että ihan hirveältä vaikuttaa se elämä. Siinä ei kunnon parisuhdetta ylläpidetä kun ympärillä viuhuu eksät, ex-anopit, sun/mun/yhteiset lapset ja sukulaiset.. On yhtä draamaa ja elarikiistaa hyvätuloisillakin. Lapsethan siinä härdellissä kärsii.