Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei jaksa lapsiperhearjen vaatimuksia?
27.08.2023 |
Miehelleni lapsiperhe-elämän hektisyys, arjen pyörittäminen ja lasten tarpeisiin vastaaminen on alkanut käymään liian rankaksi. Hän ei yksinkertaisesti jaksa kaikkia perhe- ja työelämästä tulevia vaatimuksia, vaan tarvitsisi paljon vapaa-aikaa niistä toipuakseen. Yritän hänelle mahdollisuuksien mukaan tarjota vapaa-aikaa, mutta oikeasti pikkulapsiarjen pyörittäminen on aikamoista työtä aamusta iltaan, johon kyllä useimmiten kolmen lapsen kanssa tarvitaan kaksi aikuista. Mieheni käy säännöllisesti harrastuksissa ym. mutta tarvitsisi päiviinsä muutenkin paljon lepoa. Tämä kaikki tapahtuisi minun kustannuksella eikä minulla ole mahdollisuuksia harrastaa tai levähtää juuri ollenkaan. Haluaisin kuitenkin mieheni voivan hyvin, sillä muuten hän on kovin kiukkuinen meille kaikille. En tiedä mitä tehdä!
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
No nyt vähän myöhäistä, no 20 vuotta niin helpottaa, mitäs läksitte?!
Älä viitsi! Lapsemme ovat ihania ja mies rakastaa perhettämme eikä kadu tätä itsekään yhtään. On vain uupunut. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onks kirkolla vielä sitä perheneuvontaa? Se on kuulemma ei-uskonnollista, ja olen kuullut siitä hyvää. Ja on ilmaistakin. Mitäs jos kävis semmoisessa muutaman kerran juttelemassa, että saisi pelisäännöt selväksi ennen kuin kukaan katkeroituu pahemmin?
Olen ehdottanut kaikenlaista keskusteluapua, mutta mies kieltäytyy. Kuulemma haluaa senkin vähän ajan käyttää mieluummin lepäämiseen ja sinänsä ymmärrän ajatuksen. Ap.
Voisko miehesi olla lapsuudessaan saanut rakkautta vain tekojen kautta?
Facebookissa joku aika sitten eräs mies avautui siitä, että joka päivä töistä tullessaan, hän käy ostamassa 3 isoa lonkeroa ja juo ne kotipihassa autossa ennenkuin menee kotiin sisään. Kuulemma ainoa tapa kestää sitä härdelliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi keskustelu?
Tätä tehdään jatkuvasti, mutta nyt kaipaan konkreettisia vinkkejä, miten auttaa miestäni? Ap.
Miksi miestä pitäisi auttaa, sinähän tässä apua tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähden lasten kanssa säännöllisesti mummolaan pitkäksi viikonlopuksi. Ehkä joka toinen kk. Mies saa silloin olla yksin. Viikonloppuisin toisena aamuna mies saa nukkua aamulla pitkään ja minä hoidan aamupalat ja ulkoilut. Toisena viikonloppuaamuna nukun itse pidempään, mutta herään suht ajoissa ja häivyn lasten kanssa ulos tai muille menoille. Ulkoilen lasten kanssa melkein joka ilta työpäivän jälkeen. Silloin mies tekee kotihommia ja on hiljaisuudessa. Itsellä riittää virtaa tuplasti enemmän kuin miehellä, joten jaksan enemmän touhuta lasten kanssa. Otan enemmän vastuuta kuormittavista hommista. Eniten miestä kuormittaa se, että pitää tehdä sata asiaa yhtä aikaa. Kun laitat ruokaa, yhdellä lapsella on kakkahätä, toinen vaatii huomiota, vihannekset pitää pilkkoa, tulee sotkua, astianpesukone täynnä puhtaita astioita 🤯 Yritän tätä säätämistä vähentää ja ennakoida. Itsellä pysyy monet langat samaan aikaan käsissä, joten otan palloa enemmän näissä. Mies on myös itse keksinyt monia ratkaisuja, ettei hommat kasaudu. Meilläkin tilataan ruokaostokset kotiin ja välillä otetaan hoitoapua. Molemmat ovat tinkineet harrastuksistaan ja menoistaan, mutta molemmille sitä on kuitenkin välillä järjestynyt.
Lopulta eniten auttoi aika. Nyt, kun lapset ovat isompia ja omatoimisempia, työnjako alkaa olla lastenhoidon osalta tasaisempaa. Mies alkoi myös syömään rautaa. Piristyi ihan silminnähden. Ollaan yhdessä sovittu, millä toimenpiteillä hänen arkeaan helpotetaan ja vastaavasti, miten itse saan omaa aikaa säännöllisesti. Piti nostaa kissa pöydälle. Tasan ei ole mennyt työnjako ainakaan pikkulapsiaikana, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että selvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt vähän myöhäistä, no 20 vuotta niin helpottaa, mitäs läksitte?!
Älä viitsi! Lapsemme ovat ihania ja mies rakastaa perhettämme eikä kadu tätä itsekään yhtään. On vain uupunut. Ap.
Miesseliselisössönsöö ja uudemman kerran mitäs läksitte? Kun tekee aikuisena valintoja on niistä myös vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähden lasten kanssa säännöllisesti mummolaan pitkäksi viikonlopuksi. Ehkä joka toinen kk. Mies saa silloin olla yksin. Viikonloppuisin toisena aamuna mies saa nukkua aamulla pitkään ja minä hoidan aamupalat ja ulkoilut. Toisena viikonloppuaamuna nukun itse pidempään, mutta herään suht ajoissa ja häivyn lasten kanssa ulos tai muille menoille. Ulkoilen lasten kanssa melkein joka ilta työpäivän jälkeen. Silloin mies tekee kotihommia ja on hiljaisuudessa. Itsellä riittää virtaa tuplasti enemmän kuin miehellä, joten jaksan enemmän touhuta lasten kanssa. Otan enemmän vastuuta kuormittavista hommista. Eniten miestä kuormittaa se, että pitää tehdä sata asiaa yhtä aikaa. Kun laitat ruokaa, yhdellä lapsella on kakkahätä, toinen vaatii huomiota, vihannekset pitää pilkkoa, tulee sotkua, astianpesukone täynnä puhtaita astioita 🤯 Yritän tätä säätämistä vähentää ja ennakoida. Itsellä pysyy monet langat samaan aikaan käsissä, joten otan palloa enemmän näissä. Mies on myös itse keksinyt monia ratkaisuja, ettei hommat kasaudu. Meilläkin tilataan ruokaostokset kotiin ja välillä otetaan hoitoapua. Molemmat ovat tinkineet harrastuksistaan ja menoistaan, mutta molemmille sitä on kuitenkin välillä järjestynyt.
Lopulta eniten auttoi aika. Nyt, kun lapset ovat isompia ja omatoimisempia, työnjako alkaa olla lastenhoidon osalta tasaisempaa. Mies alkoi myös syömään rautaa. Piristyi ihan silminnähden. Ollaan yhdessä sovittu, millä toimenpiteillä hänen arkeaan helpotetaan ja vastaavasti, miten itse saan omaa aikaa säännöllisesti. Piti nostaa kissa pöydälle. Tasan ei ole mennyt työnjako ainakaan pikkulapsiaikana, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että selvittiin.
Kiitos toiveikkaasti viestistä ja hyvistä vinkeistä. Etkö katkeroitunut yhtään miehellesi? Olet varmasti aivan ihana ihminen
Olen samassa tilanteessa kuin aloittajan mies, olen tosin äiti. En jaksa keskustella kenenkään kanssa asiasta, koska ei keskustelu muuta tilannetta mihinkään.
Viikonloppu yksin ei auta mitään, tarvitsisin ainakin kuukauden eron ns. elämästäni. Tämä ei ole mitenkään mahdollista, joten suoritan ja kärsin. En anna lasten kärsiä tilanteesta, johon eivät ole syyllisiä. Enää vain muutama vuosi niin ehkä vähän helpottaa, kun nuorin menee kouluun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on loistoesimerkki ja osoitus miksi lapsettomat (sinkku)(naiset) ovat onnellisimpia. Ap:lla "mies" on 4s lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tuliko yllätyksenä että ihmiset ja ihmisten voimavarat on erilaisia. Esim. introvertti väsyy lapsiperheen hälinästä ja siitä että oltava jatkuvasti menossa. Siinä ei tahdonvoima auta kun kyse on sisäänrakennetusta asiasta.
Mies "väsyy" siksi että kuvittelee että kaikki kotityö ja lapsista huolehtiminen kuuluu naiselle, ja että kun tarpeeksi kiukuttelee omalle perheelleen niin nainen taipuu ja ottaa koko taakan kannettavakseen. Tää on ikivanha kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samanlainen. Tarvitsen tosi paljon lepoa, hiljaisuutta ja omaa aikaa ihan vain toipuakseni arjen kuormituksesta. 80 % työaika on pelastus, mutta sekään ei ihan riitä. Jos joku ei näitä tarpeitani ymmärrä vaan huomauttelee tai kiusaa minua niistä, leikkaan hänet pois elämästäni. Yhtään enempää energiaa ei ole varaa tuollaisiin uhrata.
No silloin ei kannata hankkia lapsia. Itsekään en hanki, koska tiedän ettei huvita pyörittää lapsiperhearkea. "Olen introvertti joten puolison on paras hoitaa kaikki hommat sillä aikaa kun minä lepään" on aika kummallinen ajatus perhe-elämästä.
No siis onhan tuo teidän lapsentekotahti ollut aivan jäätävä. 4 vuodessa kolme lasta. Ei ihme että mies väsyy, se on ihan normaalia. Kuka tahansa väsyisi. Ymmärrän haaveen 3 lapsesta mutta se, että niitä täytyy väsätä 1,5v-2v ikäerolla 3 kpl on ihan sulaa hulluutta. Olisitte odottaneet kolmannen lapsen kanssa pari vuotta, elämä olisi paljon helpompaa nyt kun vanhin olisi vaikka ekalla luokalla. Meillä naapurissa vastaava perhe kuin te, äiti marisee koko ajan instagramissa miten on raskasta ja vaikeaa. Mutta valitettavasti ei heru kyllä sääliä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja pelaa korttinsa tässä elämässään valitsemallaan tavalla.
Tuo teidän perhekuvio tuskin hyvin päättyy, teillä on raskaita vuosia vielä paljon edessä tuolla kokoonpanolla ja jos miehesi nyt jo aivan loppu niin ei hyvä heilu. Kohta löytää mies jonkun lohduttajan työpaikalta tai baarireissulta ja tietää miten siinä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lapset mukaan ja lähde pidemmäksi aikaa vanhempiesi (tai miehesi vanhempien) luokse ja anna miehen levätä. Kun olet kerran äitiyslomalla voit olla vaikka viikonkin pois. Onnistuisko tämä?
Saisiko mies ihan sairaslomaa työterveyden kautta? Selittäisitte juurta jaksaen tilanteen
Ja isommat lapset osapäivähoitoon esim klo 9-14
Sanot vain, että eletään päivä kerrallaan. Toteutatte myös sitä. Usein väsymys tulee siitä, kun ajatellaan, että tässä koko elämä on tällaista puurtamista. Yksi päivä on helppo mieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tuliko yllätyksenä että ihmiset ja ihmisten voimavarat on erilaisia. Esim. introvertti väsyy lapsiperheen hälinästä ja siitä että oltava jatkuvasti menossa. Siinä ei tahdonvoima auta kun kyse on sisäänrakennetusta asiasta.
Mies "väsyy" siksi että kuvittelee että kaikki kotityö ja lapsista huolehtiminen kuuluu naiselle, ja että kun tarpeeksi kiukuttelee omalle perheelleen niin nainen taipuu ja ottaa koko taakan kannettavakseen. Tää on ikivanha kuvio.
Sata yläpeukkua tälle! Jostain syystä edelleen merkittävä osa miehistä kuvittelee, että lasten ja kodinhoito on naiselle jotenkin sisäänrakennettua. Aikanaan tappelin exän kanssa omasta ajasta, sillä hänen mielestään äidin elämä nyt vain on vaikeampaa ja äidin nyt kuului työssäkäynnin ohessa pyörittää yksin perhettä. Kertoi kyllä rakkauden määrästä sekin, että kun itse olin uupumispisteessä, exällä ei käynyt mielessäkään, että olisi ottanut aktiivisempaa roolia. Kun tajusin tilanteen, ehdotin, josko otettaisiin siivooja edes kerran kuussa. Olisin saanut omalla rahalla ostaa siivousta, koska siivoaminen nyt on sellaista mitä voi itsekin tehdä. Siis minä voin tehdä itse. Eron jälkeen on ollut niin paljon helpompaa , kun tiedän, että exän on pakko hoitaa joka toinen viikko lapsiaan ja kotini on juuri sellaisessa kunnossa, kuin itse haluan sen pitää. Ex nimittäin myös tykkäsi valittaa sotkuisuudesta, vaikka ei itse asialle mitään tehnytkään.
Vierailija kirjoitti:
En ole teollisuuden. Kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen mieslapsi. Hän kyllä tekee ja tekee, mutta uupuu ja kärsii. Ei jaksaisi puoliakaan siitä, mitä minä jaksan, mutta tekee kyllä puolet. Vaikka toki harrastaa enemmän. Ap.
Taitaa ap olla taas niitä supertehoilijoita, joilla on ihan naurettavat vaatimukset arjen suhteen.
Kyllä täytyy ihmetellä tätä, miten koko muu perhe joutuu joustamaan aikuisen miehen erityisherkkyyksien ja väsymisten kanssa, kun äijän oma, itse hankittu perhe käykin niin hermon päälle. Eikö naiset ikinä kasva tästä paapojan roolista ulos? Ap on pukannut maailmaan kolme lasta neljän vuoden sisään ja miestä uuvuttaa???!!? Aika kasvaa aikuiseksi hänelläkin.
Mies on aika introvertti kyllä. Ap.