18-vuotias ei vieläkään pidä huonettaan siistinä. Mitä tapahtuu kun muuttaa omilleen?

Tapahtuu niin että sinun asuntosi pysyy puhtaana kun hän ei enää sotke siellä.

Anna aikuisen ihmisen olla rauhassa, turhaan mietit tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitten enää ole sinun ongelmasi?

On se vähän koska saattaa muuttaa lähisukulaisen omistamaan yksiöön, jos jää tälle seudulle opiskelemaan 🤔

Ap

Mitä sitten, ei kai se sukulainen hänen kans asu? Ei kai jälkeläisesi sentään pissi nurkkiin ja töherrä graffiteja seiniin, tai vaikka tekisikin niin ei täysi-ikäisen toilailu ole enää sun ongelma. Oma vikansa jos lentää kämpästä sotkujensa takia.

Sillähän ei ole enää mitään merkitystä sinulle sen jälkeen kun piltti on muuttanut. Jos haluaa elää läävässä niin omahan on asiansa. Kyllä elämä opettaa.

Vieläkin olen sotkuinen, lattiat ym. pinnat ovat kyllä puhtaita, siitä huolehdin, mutta vaatteita tai astioita voi välillä olla sikinsokin taloa. Ei niin pahasti kuin teininä, kyllä täällä lattia näkyy ja tavarat on aina järjesteltävissä paikoilleen ehkä vartissa, mutta mikään supersiisti en ole, jolla kaikki pitäisi aina olla tiptop.

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Vierailija kirjoitti:

No on täällä vähän kaaos mutta kyllä mä yleensä saan alle kahessa minuutissa siivottuu niin että kehtaa päästää kaverit sisään. On vaan sotkusta, vaatteita kaikkialla mut ei ikinä likasta. Äiti valitti ihan samasta kun sinä.

Mutta eikö ole vähän hankala siivota jos vaatteita kaikkialla? Vai kasaatko ne yhteen paikkaan kerran viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Sun kannattaisi jo viimein vähän muokata tätä. Ei ne tytöt ikinä niiden haisevien ja viritettyjen pärinämopojen kyytiin ole halunneet. Tytöillä on omat siistit mopot ja mönkkärit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla siisti? T. 55v ja pommikämppä

Koska se on ällöä. Oma tupa.oma lupa.  Niin kauan , kun asutaan vanhempien kodissa, mennään niillä säännöillä.

En ollut mikään siisti teini mutta mitä nyt täältä olen lukenut, niin en kyllä myöskään pahimmasta päästä. En edelleenkään ole mikään siisteysintoilija mutta ihan perussiistiä meillä on. Etenkin sen jälkeen, kun ostettiin tiskikone.

Itse opin siistiksi vasta kun muutin omaan kämppään. Kotona riitti kun oli tarpeeksi kauan siivoamatta niin äiti siivosi. Omassa kodissa piti ottaa itse vastuuta.

Se on jotenkin jännä, että kotona voi elää kuin pelkossa, mutta omassa kodissa ollaan sit suhteellisen siististi. Mun 19v oli kesän kotona, ja huone koko ajan ihan kuin sikolätti. Kun olen viime talven mittaan käynyt hänen luonaan, niin hän jopa marmattaa minulle, jos olen jättänyt pressopannun siivoamatta kahvikeiton jälkeen 😂

Mitä se apta kaivelee etenkään sitten kun samassa asunnossa ei enää asu? En käsitä tätä. Mä en ikinä ole osannut ylläpitosiivousta, en lapsena enkä nyt kolmevitosena. Jos oikeasti siivoan niin teen sen kunnolla. Roskat osaan viedä ja tiskit tiskata, ei täällä haise tai ole likaista. Sotkuista kyllä ja vien tavaroita paikoilleen ja vaatteita pyykkikoriin sitä mukaa kun alkavat häiritä. Pölyt yms pikkuhärhät lattialla lakaisen tarpeen mukaan. Hyvin olen pärjännyt. Muutakin tekemistä kuin niuhottaa siisteydestä päivittäin, huomenna täällä on kuitenkin taas saman näköistä joten riittää että sen tekee harvemmin niin aikaa jää muuhunkin.