Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskaltaisitko asua yksin todella syrjässä jossa lähimpään naapuriin on
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta en voisi, koska puolisoni haluaisi muuttaa sinne myös. Ja sehän minulle passaisi.
Sama täällä. Toki yöllä pitäisin ovet lukossa ja valvontakameroita olisi useampi. Syrjässä on turvallista, jos kukaan ei sinne löydä. Nykyään vaan google mapsin satelliittikartat on pelottavan tarkkoja. Ne pitäisi ehkä kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta en voisi, koska puolisoni haluaisi muuttaa sinne myös. Ja sehän minulle passaisi.
Sama täällä. Toki yöllä pitäisin ovet lukossa ja valvontakameroita olisi useampi. Syrjässä on turvallista, jos kukaan ei sinne löydä. Nykyään vaan google mapsin satelliittikartat on pelottavan tarkkoja. Ne pitäisi ehkä kieltää.
Korjaan se on siis google earth ja on paljon tarkempi kuin ne vanhemmat.
Uskaltaisin, mutta en halua. Haluan kaikki palvelut lähelle ja se ei jossain hornan tuutissa onnistu.
Uskaltaisin. En voin harkita siinä vaiheessa kun lapset muuttavat omilleen. Pieninä on hyvä että heille löytyy sosiaalista kanssakäymistä omasta ikäluokasta. Itselle riittää että on puoliso. Täysin yksin tuskin jaksaisin kovin montaa vuotta, kun olen niin tottunut helppouteen taajamassa vs korvessa.
Syrjässä on ok, jos terveyspalvelut, posti/ matkahuolto ja kauppa, sekä huoltoasema löytyy noin 15-30km säteellä. Arjen suunnittelu tehdään vain eri lailla. Kauppaan ei yleensä lähdetä minkään yhden asian vuoksi. Jos on vaikka hammaslääkäri, niin samalle päivälle tulee sit kauppareissu, pyrkii tilaamaan netistä tuotteet ko. päivälle postiin (sellaiset ei kiireelliset) ym. Eli yksittäisestä hoidettavasta asiasta tulee asiointipäivä. Sen enemmän näin, mitä syrjempänä asuu.
Netti nyt nykyään toimii vähän missä vain ja viihdyn hyvin yksin omien harrastusten parissa.
Vierailija kirjoitti:
En.
Tai pitäisi olla hälytysjärjestelmä ja muutama rottweiler kaverina.Luottamus ihmisiin ei ole korkealla. Jos ei ole liikkeellä rikollisia, niin sitten pöpejä tai muuten outoja hiippareita. Eläimiä en pelkää.
Ja kaikki eivät ole kokeneet mitä on olla syksyllä tai talvella jossain syrjässä, ilman katuvalojen turvaa.
Mitä sillä hälytysjärjestelmällä tekee? Jos vartioliikkeeltä/ häkeltä menee vähintään puoli tuntia saada joku paikalle, sinä olet jo kilon kappaleina kellarissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää. Asuin noin, mutta mulle tuli stalkkeri. Mies jota en ollut koskaan tavannut,alkoi kiusaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää. Asuin noin, mutta mulle tuli stalkkeri. Mies jota en ollut koskaan tavannut,alkoi kiusaamaan.
Miten se tuntematonta kiusasi? Mistä löysi sut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse uskalluksesta, vaan siitä ettei ole halua muuttaa metsän keskelle yksin asumaan.
Täytyy olla poikkeus että pää kestää sitä että pimeinä iltoina ei näe lähimmän naapurin valoa. Sen verran sosiaalinen eläin ihminen on.
Minusta juuri toisinpäin. Täytyy olla todella poikkeus että ei kestä sitä ettei naapurin valot näy.
T. Korvessa 42v asunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallan asua. Lähimpään taloon tietä pitkin viitisen kilometriä, metsän läpi polkua pitkin noin kilometri. Kesällä kulkeminen on helppoa, mutta kelirikkoaikana ja talvella ei aina pääse henkilöautolla tietä kulkemaan. Minulla onkin auto talvet parkissa naapurin pihassa ja kuljen kodin ja auton väliä jollain maastokelpoisemmalla kulkupelillä.
Pimeään aikaan on pimeää, mutta mitäs pelättävää siinä on? Otsalamppu päässä näkee sen verran mitä tarvii.
Oven saa laitettua lukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää. Asuin noin, mutta mulle tuli stalkkeri. Mies jota en ollut koskaan tavannut,alkoi kiusaamaan.
Miten se tuntematonta kiusasi? Mistä löysi sut?
Koputteli ikkunaan, laittoi pornolehtiä postilaatikkoon, uhkaili tekstiviestein. Ihan sattumalta vissiin löysi. Kiusasi useampaa naista. Raiskauksista aina hetken aikaa ollut vankilassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.
Tai pitäisi olla hälytysjärjestelmä ja muutama rottweiler kaverina.Luottamus ihmisiin ei ole korkealla. Jos ei ole liikkeellä rikollisia, niin sitten pöpejä tai muuten outoja hiippareita. Eläimiä en pelkää.
Ja kaikki eivät ole kokeneet mitä on olla syksyllä tai talvella jossain syrjässä, ilman katuvalojen turvaa.
Mitä sillä hälytysjärjestelmällä tekee? Jos vartioliikkeeltä/ häkeltä menee vähintään puoli tuntia saada joku paikalle, sinä olet jo kilon kappaleina kellarissa
Kuinka nopeasti kaupungissa tai edes taajamassa muun sivilisaation ja katuvalojen keskellä saa nykyään apua?
Olen asunut kymmenessä maailman suurkaupungissa ja sitten nyt viimeiset viisi vuotta maaseudulla Suomessa isovanhempieni maatilalla. Täällä maatilalla ei ole ikinä tapahtunut mitään vaarallista, kaupungeissa taas on. Olen 152 cm pitkä ja painan 40 kg, joten kaupungeissa olen ollut ongelmissa tämän takia.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon vaarallisempaa asua kaupungissa kuin metsässä.
No, ei kyllä. Mut se johtuu siitä, ettei kummassakaan ole vaarallista.
Jostakin kummasta syystä olen alkanut kaupungissa tsekkaamaan että millaista väkeä takanani liikkuu.
Jokunen vuosi sitten tuota ilmiötä ei minulla ainakaan esiintynyt vaan jotenkin luotin enemmän ihmisten hyviin käytöstapoihin. En enään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.
Tai pitäisi olla hälytysjärjestelmä ja muutama rottweiler kaverina.Luottamus ihmisiin ei ole korkealla. Jos ei ole liikkeellä rikollisia, niin sitten pöpejä tai muuten outoja hiippareita. Eläimiä en pelkää.
Ja kaikki eivät ole kokeneet mitä on olla syksyllä tai talvella jossain syrjässä, ilman katuvalojen turvaa.
Mitä sillä hälytysjärjestelmällä tekee? Jos vartioliikkeeltä/ häkeltä menee vähintään puoli tuntia saada joku paikalle, sinä olet jo kilon kappaleina kellarissa
Kuinka nopeasti kaupungissa tai edes taajamassa muun sivilisaation ja katuvalojen keskellä saa nykyään apua?
Ei saa lainkaan. Serkkuni, 27-vuotias nainen, menehtyi allergiseen kohtaukseen Turun keskustassa. Kukaan ei tullut auttamaan, vaikka oli näkyvä paikka keskellä keskustaa. Hän siis söin vahingossa suklaapatukkaa, jossa olikin pähkinää päässyt mukaan, vaikkei pitänyt olla. Yksikään ihminen ei tullut auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää. Asuin noin, mutta mulle tuli stalkkeri. Mies jota en ollut koskaan tavannut,alkoi kiusaamaan.
Miten se tuntematonta kiusasi? Mistä löysi sut?
Koputteli ikkunaan, laittoi pornolehtiä postilaatikkoon, uhkaili tekstiviestein. Ihan sattumalta vissiin löysi. Kiusasi useampaa naista. Raiskauksista aina hetken aikaa ollut vankilassa
Oliko Timo Siiri joka häiriköi yksinäisiä maaseudun naisia jossain pohjois-pohjanmaalla jopa taloihin sisään murtautuen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.
Tai pitäisi olla hälytysjärjestelmä ja muutama rottweiler kaverina.Luottamus ihmisiin ei ole korkealla. Jos ei ole liikkeellä rikollisia, niin sitten pöpejä tai muuten outoja hiippareita. Eläimiä en pelkää.
Ja kaikki eivät ole kokeneet mitä on olla syksyllä tai talvella jossain syrjässä, ilman katuvalojen turvaa.
Mitä sillä hälytysjärjestelmällä tekee? Jos vartioliikkeeltä/ häkeltä menee vähintään puoli tuntia saada joku paikalle, sinä olet jo kilon kappaleina kellarissa
Kuinka nopeasti kaupungissa tai edes taajamassa muun sivilisaation ja katuvalojen keskellä saa nykyään apua?
Riippuu vähän ehkä siitä millainen hätäkeskuspäivystäjä sattuu vastaamaan. Voi olla ettei laita mitään apua. Ei se mikään tilauskeskus enään ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun. Lisätään yhtälöön vielä kohtuullisen vilkas maantie täällä metsän keskellä. Joskus sieltä tulee koputtelijoita oven taakse, yölläkin.
Apua, mulla menis hermo tuohon yökoputteluun...
Alue: Aihe vapaa
Maalla asuvista suomalaisista suuri osa on niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka nousivat ylävirtaan niin pitkään, että jokea pitkin ei enää tullut vuoltuja lastuja merkkinä muista asukkaista. Sellainen tarina on kerrottu kotikyläni ensimmäisestä asukkaasta.