Sinä jolla on lapsia, miten suhtaudut lapsia inhoaviin kavereihin?
Jos sinulla on ystäviä, jotka eivät siedä lapsia eivätkä halua olla koskaan missään tekemisissä lapsesi kanssa, onko se sinulle ihan ok? Mun on jotenkin vaikea hyväksyä, että jotkut kaverit ei halua nähdä enää sen jälkeen kun sain lapsen, vaikka tavallaan samalla ymmärrän sen, että kaikki ei voi pitää kaikista ihmisistä. Lapsista moni ei pidä, ihan syystäkin onhan ne meluisia ja sotkuisia. Otan silti asian jotenkin liian henkilökohtaisesti.
Kommentit (26)
Sehän on vaan hyvä ettei ole kiinnostunut lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään muiden lapsista pidä. Pidän vain omistani. En tyrkytä omiani mihinkään ja odotan sitä myös muilta
Oletko katkaissut välit ystäviin kun he saa lapsia? Et suostu menemään heidän kastajaisiin, syntymäpäiville tai minnekään missä voisit joutua olemaan lasten kanssa tekemisissä? Mikä niissä ystävien lapsissa on sellaista, että et siedä heitä ja tämän vuoksi joudut vähentämään ystävien kanssa vietettyä aikaa?
Ei ole kukaan ikinä pyytänyt minnekään ja hyvä niin kun en edes niiden nimiä tiedä. Jokin käsitys on määrästä. En tapaile ihmisiä jotka änkeää lapsensa mukaan häiritsemään. En kestä katsoa lapsia edes televisiosarjoissa rääkymässä ja tekemässä itseään tielle ja keskeyttämään kaiken typerillä jutuillaan jotka ei kiinnosta ketään. Sitten vielä ne vanhempien pakolliset lässytykset päälle jotta kakarasta ei tule psykopaatti kun ei saanut oikeanlaista huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä sinänsä ketään inhoa mutta ne tapaamiset kaverin kanssa on ihan yhtä tyhjän kanssa kun äidin jaloissa pyörii kaksi kitisevää takiaista, syliin-pois-syliin-pois ja äiti ei saa yhtäkään lausetta sanottua minulle loppuun kun lapsen kitinähuuto vaan yltyy mitä enemmän äiti yrittää komentaa tai olla huomioimatta sitä äiti äiti äiti mölinää. Eli ärsyttää se että lapset ei osaa edes puolta tuntia olla ilman äidin huomiota vaikka eri huoneessa.
Turhaan sinä lapsia tuosta paheksut. Minuakin ärsyttää vanhemmat jotka antaa lasten keskeyttää aikuisten puheen, ja itsellänikin on lapsia. Tuo käytös on ihan aikuisten aiheuttamaa, kun lasta ei opeteta odottamaan puheenvuoroa. Tosi pienikin oppisi tuon. Siihen on erilaisia tekniikoitakin joilla lapselle voi näyttää että hänet on huomattu ja hän saa puheenvuoron pian.
En paheksu ketään IHMISTÄ, vaan sitä tunnelmaa, joka tapaamisessa on. Oletkohan itse edes nähnyt ketään ihmistä jolla pieniä lapsia? Ei se nimittäin auta että jättää huomiotta, lapsen ääni vaan kovenee lopulta itkuksi saakka ja sitä tilannetta taas ei rauhota mikään. Ei ne aikuiset voi alkaa keskustelemaan myös huutamalla, jotta kuulisivat toisiaan sen lapsen huudon ylitse. Luuletko että lapset on sellaisia että ymmärtävät äidin keskustelevan nyt toisen kanssa, joten minäpä nyt lopetan tämän oman huudon? Ehei, lapset suorastaan raivostuu ja pillastuu kun eivät tule kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä sinänsä ketään inhoa mutta ne tapaamiset kaverin kanssa on ihan yhtä tyhjän kanssa kun äidin jaloissa pyörii kaksi kitisevää takiaista, syliin-pois-syliin-pois ja äiti ei saa yhtäkään lausetta sanottua minulle loppuun kun lapsen kitinähuuto vaan yltyy mitä enemmän äiti yrittää komentaa tai olla huomioimatta sitä äiti äiti äiti mölinää. Eli ärsyttää se että lapset ei osaa edes puolta tuntia olla ilman äidin huomiota vaikka eri huoneessa.
Sähän itse toimit juuri siten mistä syytät lasta. Et kestä sitä että huomio ei ole 100% sinussa.
Kun se huomio ei edes ole 50% minusssa, vaan alle ja toimiva kommunikaatio tapaamisessa vaatisi sen että se äidin huomio olisi yli 50% minussa.
Yleensä odottaa että sillä toisella olisi 100% huomio itsessään, koska sitä aikuista on tultu katsomaan ja kysymään sen kuulumisia ei mukulan joka roikkuu mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään muiden lapsista pidä. Pidän vain omistani. En tyrkytä omiani mihinkään ja odotan sitä myös muilta
Oletko katkaissut välit ystäviin kun he saa lapsia? Et suostu menemään heidän kastajaisiin, syntymäpäiville tai minnekään missä voisit joutua olemaan lasten kanssa tekemisissä? Mikä niissä ystävien lapsissa on sellaista, että et siedä heitä ja tämän vuoksi joudut vähentämään ystävien kanssa vietettyä aikaa?
Miksi menisin kastajaisiin kun en ole kummi? Synttäreille vien vain lapset.
En vain tykkää muista lapsista kun omistani. Toki toiset lapset on ihan ok mutta sitten on ne lapset joita en siedä ja ihan vain siksi koska ne vinkuvat ja vonkuvat, huutavat ja puhuvat päälle kun yrittää jutella aikuisten kanssa.
Kun se huomio ei edes ole 50% minusssa, vaan alle ja toimiva kommunikaatio tapaamisessa vaatisi sen että se äidin huomio olisi yli 50% minussa.