Lue keskustelun säännöt.
Mistä te yksinäiset saatte nautintoa elämässä ja mikä auttaa teitä jaksamaan?
Kommentit (51)
Ostan seksiä kauniilta naisilta. Se auttaa jaksamaan enkä masennu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoin tänään autolla ja tajusin, että mikään ei tunnu enää miltään ja millään ei ole mitään väliä.
Aina yksin. Ihmiset ei halua olla tekemisissä kanssani. On tämä yhtä saatn. M38
Vierailija kirjoitti:
Ex puolison nykyinen tilanne lämittää mieltä yllättävän paljon, saa mitä tilasi.
Sehä se onkin hyä kombo, yksinäisyys ja ex puolison asioiden puiminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti: en mistään. Olen elossa vain koska en uskalla tehdä it saria, halvaantuisin kuitenkin. Toivon vaan että kuolen muuten mahdollisimman pian. Olen seuraa kaipaava ihminen, en mikään erakko luonne joka ei tarvitse ihmisiä, mutta ihmiset taas ei halua minun seuraani. Olen ollut yksinäinen enemmän tai vähemmän koko ikäni.
Hae samanhenkistä seuraa harrastuspiireistä, on olemassa myös vaikka lukupiirejä (näitä on virtuaalisestikin) ym.
Samanhenkistä seuraa it...aa ajattelevista? Ei kai sentään? Virtuaaliyhteisöt ovat mielestäni kaikkein huonoin vaihtoehto. Ihminen kaipaa toisten ihmisten seuraa, edes yhden ihmisen.
Ryhmäliikunta auttaa pysymään järjissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein mistään, alkavat keinot loppua näin päälle viisikymppisenä.
En tiedä miten selvien henkisesti ensi talvesta, en todellakaan enää tiedä.
Kaikki keinot on jo vuosikymmenien aikana käytetty.
Sinun pitää löytää sisäinen rauha. Mainitsen henkisen, joten talous ei ilmeisesti ole liian kurjistava. Silloin voit keskittyä nauttimaan hyvistä puolista ja hyvistä asioista. Toki saman voi tehdä, vaikka olisi ruoasta tyhjät kaapit, mutta silloin muista asioista nauttiminen ei ole niin helppoa. Yksinäisyys on omanlaisensa harha. Ole itse itsellesi parasta seuraa ja ennenkaikkea lakkaa kaipaamasta asioita, jotka ovat muiden ihmisten päätösten takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti: en mistään. Olen elossa vain koska en uskalla tehdä it saria, halvaantuisin kuitenkin. Toivon vaan että kuolen muuten mahdollisimman pian. Olen seuraa kaipaava ihminen, en mikään erakko luonne joka ei tarvitse ihmisiä, mutta ihmiset taas ei halua minun seuraani. Olen ollut yksinäinen enemmän tai vähemmän koko ikäni.
Hae samanhenkistä seuraa harrastuspiireistä, on olemassa myös vaikka lukupiirejä (näitä on virtuaalisestikin) ym.
Samanhenkistä seuraa it...aa ajattelevista? Ei kai sentään? Virtuaaliyhteisöt ovat mielestäni kaikkein huonoin vaihtoehto. Ihminen kaipaa toisten ihmisten seuraa, edes yhden ihmisen.
Joo, samanhenkistä seuraa oli kai viimeksi psyk osastolla alkukesästä mutta en minä tutustunut siellä kehenkään. Eikä se paikka toki minulle parisuhteeksi, perheeksi, ystäviksi jne muutu joten ei se mitään auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein mistään, alkavat keinot loppua näin päälle viisikymppisenä.
En tiedä miten selvien henkisesti ensi talvesta, en todellakaan enää tiedä.
Kaikki keinot on jo vuosikymmenien aikana käytetty.
Sinun pitää löytää sisäinen rauha. Mainitsen henkisen, joten talous ei ilmeisesti ole liian kurjistava. Silloin voit keskittyä nauttimaan hyvistä puolista ja hyvistä asioista. Toki saman voi tehdä, vaikka olisi ruoasta tyhjät kaapit, mutta silloin muista asioista nauttiminen ei ole niin helppoa. Yksinäisyys on omanlaisensa harha. Ole itse itsellesi parasta seuraa ja ennenkaikkea lakkaa kaipaamasta asioita, jotka ovat muiden ihmisten päätösten takana.
Mutta mitä jos kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnossa liikkuminen, ryhmäliikunta, lemmikit, AA, lukeminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein mistään, alkavat keinot loppua näin päälle viisikymppisenä.
En tiedä miten selvien henkisesti ensi talvesta, en todellakaan enää tiedä.
Kaikki keinot on jo vuosikymmenien aikana käytetty.
Sinun pitää löytää sisäinen rauha. Mainitsen henkisen, joten talous ei ilmeisesti ole liian kurjistava. Silloin voit keskittyä nauttimaan hyvistä puolista ja hyvistä asioista. Toki saman voi tehdä, vaikka olisi ruoasta tyhjät kaapit, mutta silloin muista asioista nauttiminen ei ole niin helppoa. Yksinäisyys on omanlaisensa harha. Ole itse itsellesi parasta seuraa ja ennenkaikkea lakkaa kaipaamasta asioita, jotka ovat muiden ihmisten päätösten takana.
Mutta mitä jos kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja rakkautta?
Kaipaatko miljardia lahjaksi jos tiedät, ettet voi saada sitä? Miksi kaivata asioita, joihin et voi yksin vaikuttaa? Kaipaa vain sellaisia asioita, jotka voit toteuttaa itsenäisesti. Jos joku kumppani myöhemmin pölähtää, ota hänet vastaan, mutta älä pilaa vuosia kaipaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein mistään, alkavat keinot loppua näin päälle viisikymppisenä.
En tiedä miten selvien henkisesti ensi talvesta, en todellakaan enää tiedä.
Kaikki keinot on jo vuosikymmenien aikana käytetty.
Uudet harrastukset, esim. kansalaisopistot, uuden kielen opettelu, taide, joogakurssit jne.
Mulle nää on vaan uusia paikkoja tulla henkisesti torjutuksi.
Millaista elämää olet viettänyt tähän asti? Tarkoitan että oletko todella tullut torjutuksi aina kun olet yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin? Missä olet yrittänyt tutustua?
En siis kyseenalaista, mietin vaan että voisinko jotenkin neuvoa.
Kaikenlaisesta suunnittelemisesta. Ja harrastuksista. Esim. korjaan vaatteita uudenlaisiksi, piirrän pikkumökkien ja talojen pohjapiirroksia omaksi ilokseni ja huvikseni ruutupaperille: "miten sijoittaisin ikkunat, kun aamuaurinko nousee tuolta ja laskee tänne" jne. Lisäksi olisi viimeinen aika saada remontti kotiin, siinä sitä pähkäilemistä vasta onkin. Askartelen kaikenlaista esim. vanhoista värikkäistä aikakauslehtien kuvista, kortteja, kirjeitä, päällystän pahvilaatikoita jne. Neulon ja virkkaan, jos on lankoja. Luen ja ratkon ristikoita ja kryptoja, sanahakuja yms. Aiemmin lenkkeilin koiran kanssa, kun oli koira. Patikoin ja samoilin metsässä.Ja pyöräilin, kun oli ehyt pyörä, se on kaikkein parasta, maisemat ja ajatukset vaihtuu ja kunto kohoaa. Akryylimaalaus. En ole koskaan pitänyt itseäni "yksinäisenä", sekin lienee joku "identiteetti". Aktiivisuus on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt että kerran kuussa , viimeinen sunnuntai , järjestän soppalounaan ja tarjoan omia sekä naapureita syömään ja juttelemaan.
Musiikki, omat rakkaat lemmikit, kävelylenkit, dokkarit, uusien asioiden opiskelu, YouTube, hyvä ruoka, herkut. Kyllä näitä löytyy.
Suunnittelen joka viikolle jotain pientä kivaa tekemistä, sellaista mitä tekisin ystävänkin kanssa (siis jos sellainen olisi). Eipähän jää ainakaan asioita kokematta sen takia että olen yksinäinen.
Toki on paljon mitä haluaisin tehdä mutta en uskalla esim. lähteä ulkomaille yksin tai lappiin vaeltamaan.
Nyt kun olen sinkku niin olen ajatellut alkaa deittailemaan ihan huvin vuoksi, voihan se olla että tapaa jonkun oikeasti mukavankin tyypin ja jos ei niin on ainakin hetkeksi seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti: en mistään. Olen elossa vain koska en uskalla tehdä it saria, halvaantuisin kuitenkin. Toivon vaan että kuolen muuten mahdollisimman pian. Olen seuraa kaipaava ihminen, en mikään erakko luonne joka ei tarvitse ihmisiä, mutta ihmiset taas ei halua minun seuraani. Olen ollut yksinäinen enemmän tai vähemmän koko ikäni.
Tuttua vaikkakin vielä lapsuudessa olikin ihmisiä ympärillä ja sitä tunnen kaipaavani vaan päivä päivältä enemmän, että elämässä olisi perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä sekä puolituttuja ihmisiä joiden kanssa vaihtaa pari sanaa ihan vaan kauppareissulla. Sellaista normaalia arjen yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta.
Yksinäisenä, lapsettomana ja ikisinkkuna on jotenkin ihan juureton ja kuin lastuna laineilla.
Tämä tosiaan voisi olla ihan mukavakin elämäntilanne jos olisi erakkoluontoinen tai edes tosi introvertti, mutta ei kyllä sovi perhekeskeiselle ja sosiaaliselle ihmiselle yhtään ja tuntuu, ettei tähän edes totu ikinä vaan pitää jotenkin väliaikaisena vain ja lähinnä vain ajattelee/odottaa sitä hetkeä kun se oikeasti omannäköinen elämä vihdoin alkaisi.
Tosin nyt pikkuhiljaa sitä alkaa tajuta, että ei tämä tästä miksikään tule muuttumaan ikinä ja se ajatus on muuten aivan uskomattoman ahdistava. Se on edelleen aina pakko saada äkkiä mielestä pois.
N46
Luonto, taide, lemmikit, ystävät, matkustelu, käsityöt, ulkoilu, jooga meditointi hyvä ruoka, viini ja olut... nyt ainakin. Ikää jo sen verran etten kaipaa parisuhdetta.
Samat sanat. Ankea, yksinäinen olo.