Mies joka ei osaa keskustella, lopulta pitää aina mykkäkoulua
Miten sellaisen kanssa voi tulla toimeen? Jos on siis riidelty, niin joko vähättelee koko riitaa, eli kaikkea mitä olen tuonut esille, kaikkea joka minua oikeasti painaa tai sitten loukkaantuu ja on mykkäkoulussa vaikka maailman tappiin jos en itse jotenkin pakota häntä lopettamaan murjottamista.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Sillä on tunnelukkoja.
Tuskin suostuu niitäkään käsittelemään.
No can do.
Mitä tunnelukkoja?
Aina sama vollotus.
Te naiset itse valitsette näitä miehiä.
Tämä on nähty tuhanteen kertaan. Kun nainen tulee pesänrakennusikään, halutaan jämerä mies, eikä välitetä siitä vaikkei mies ole todellakaan mikään tunteiden tulkki.
Sitten myöhemmin halutaankin että mies puhuisi tunteista ja miestä kiinnostaisi muukin kuin putkiaivolle sopivat asiat. Mutta ei miestä kiinnostanut ennenkään.
Nainen on kuin autonostaja joka haluaa pakettiauton, ja sitten itkee että miksei siinä ole mukavaa takapenkkiä.
Mykkäkoulu on kiristämistä. Jos on käyttäytynyt toistuvasti samalla tavalla, ei selkeästi ole tunne-elämältään aikuisen tasolla joten ei kykene muuhun tai muuttamaan käytöstään. Kannattaa miettiä haluatko lapsille opettaa että tuollaista käytöstä tulee vaan sietää. Valitettavasti näitä prinssimiehiä on maamme täynnä.
ap, nyt oikeasti...
Miksi olet miehen kanssa jota sun on pakko päästä haukkumaan tällä miesvihapalstalla? Mitäs jos kokeilisit elää vaikka yksin? Olisiko liikaa vaadittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakottamalla tarkoitan sitä, että jonkun ajan kuluttua olen niin kuin en huomaisikaan hänen murjottamista. Juttelen lapsille normaalisti jne. Hän siis ei juuri juttele lapsillekaan silloin. Se on sietämätöntä. T. Ap
Mulla oli joskus miesystävä, joka oli oikein ylitsevuotavan seurallinen, puhelias ja ystävällinen Muita kohtaan aina silloin, kun meillä keskenämme oli ollut riitaa.
Tämä se vasta sietämätöntä olikin.
Exä siitä pian tulikin.En toimi noin, mies kyllä joskus toimii. Ensin loukkaa minua pahasti ja sitten käyttäytyy tuolla tavalla. Se on tosi ahdistavaa. Itse tarkoitan tosiaan pakottamisella sitä että kun on kulunut jo monta tuntia ja lapsetkin ihmettelee mikä isää vaivaa, alan ehkä jostain arkiasioista juttelemaan normaalisti ja jos lapsi hakee huomiotani, pyydän häntä vaikka hakemaan jonkun pelin ja kysymään pelaisko isi hänen kanssaan tms. T. Ap
Hei Ap!
Minun mieheni on aivan samanlainen kuin sinulla. Meillä myös kaksi lasta. On raivostuttavaa, kun hän ei mykkäkoulussaan puhu juurikaan lapsille tai innostu heidän jutuistaan. Tekee aina mieli lyödä miestäni korville tuolloin ja kunnolla!
Joka tapauksessa en itse ymmärrä tuollaista käytöstä ollenkaan. Olen oppinut kymmenessä vuodessa sietämään ja toisaalta ymmärtämään, että se on hänen tapansa. Yleensä näistä keskustellaan myöhemmin, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Mies itse tietää toimivansa lapselllsesti. Ei vaan osaa muuttaa käytöstään. Alussa luulin tekevän sen jotenkin minua kohtaan tahallaan, mutta ei se sitä ole. On joku ihme tunnelukko.
Näissä tilanteissa yritän muistaa, että on asioita joita itse teen ja mieheni joutuu ne nielemään. Minä nielen tämän. Muutoin parisuhde on kuitenkin erinomainen!
Tsemppiä!Kiitos viestistä. Hyvä jos teidän suhde on muuton erinomainen, itse en voi sanoa samaa. Ja mies on myös laittanut mykkäkoulutkin minun syyksi. Eikä oikeastaan näe käytöksessään varmaan kauheasti mitään väärää. Pitkään hänellä oli sellainen asenne, että ansaitsen huonoa kohtelua, koska olin jotenkin niin kamala kun kehtasin häneltä vaatia osallistumista jne. Nykyään olen asettanut paljon jyrkemmin rajoja, kun pahimmasta pikkulapsivaiheesta olen selvinnyt ja minulla on enemmän jaksamista, enkä enää ole niin pois tolaltaan miehen käytöksestä. Mutta en kyllä kunnioitakaan miestä. Hän kovasti ihmettelee miksi ollaan tällaisessa pisteessä parisuhteessa, että mietin eroa. Ap
eli muutat sääntöjä ja vaaimuksiasi kun sait haluamasi (eli lapset)
klassikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on tunnelukkoja.
Tuskin suostuu niitäkään käsittelemään.
No can do.Mitä tunnelukkoja?
Kuukeli kertoo.
Voisin todella huonosti tuollaisessa parisuhteessa. Hirvittävä ajatuskin, että kumppani kohtelisi noin. Miksi ihmeessä suostut tuollaiseen? Lopeta se miehen kusipäisyyden ymmärtäminen ja tee selväksi, että et siedä huonoa kohtelua.
Ai että mä nautin kun lapset ovat jo maailmalla ja minä saan olla yksin omassa rauhassa. Ex erehtyi tekemään vielä iltatähden vanhoilla päivillään.
SIALTA VOISI KATKOA KAIKKI SORMET YKSI KERRALLAAN. LOPPUU SAMALLA SE RUNKKAAMINEN
Vierailija kirjoitti:
Tämmöinen on narsissi. Jätä se.
EIKÖ SITÄ VOISI TAPPAA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakottamalla tarkoitan sitä, että jonkun ajan kuluttua olen niin kuin en huomaisikaan hänen murjottamista. Juttelen lapsille normaalisti jne. Hän siis ei juuri juttele lapsillekaan silloin. Se on sietämätöntä. T. Ap
Mulla oli joskus miesystävä, joka oli oikein ylitsevuotavan seurallinen, puhelias ja ystävällinen Muita kohtaan aina silloin, kun meillä keskenämme oli ollut riitaa.
Tämä se vasta sietämätöntä olikin.
Exä siitä pian tulikin.En toimi noin, mies kyllä joskus toimii. Ensin loukkaa minua pahasti ja sitten käyttäytyy tuolla tavalla. Se on tosi ahdistavaa. Itse tarkoitan tosiaan pakottamisella sitä että kun on kulunut jo monta tuntia ja lapsetkin ihmettelee mikä isää vaivaa, alan ehkä jostain arkiasioista juttelemaan normaalisti ja jos lapsi hakee huomiotani, pyydän häntä vaikka hakemaan jonkun pelin ja kysymään pelaisko isi hänen kanssaan tms. T. Ap
Hei Ap!
Minun mieheni on aivan samanlainen kuin sinulla. Meillä myös kaksi lasta. On raivostuttavaa, kun hän ei mykkäkoulussaan puhu juurikaan lapsille tai innostu heidän jutuistaan. Tekee aina mieli lyödä miestäni korville tuolloin ja kunnolla!
Joka tapauksessa en itse ymmärrä tuollaista käytöstä ollenkaan. Olen oppinut kymmenessä vuodessa sietämään ja toisaalta ymmärtämään, että se on hänen tapansa. Yleensä näistä keskustellaan myöhemmin, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Mies itse tietää toimivansa lapselllsesti. Ei vaan osaa muuttaa käytöstään. Alussa luulin tekevän sen jotenkin minua kohtaan tahallaan, mutta ei se sitä ole. On joku ihme tunnelukko.
Näissä tilanteissa yritän muistaa, että on asioita joita itse teen ja mieheni joutuu ne nielemään. Minä nielen tämän. Muutoin parisuhde on kuitenkin erinomainen!
Tsemppiä!
Mikä tunnelukko?
Miksi teit kaksi (?) lasta?