Kuvailkaa sukutapaamisianne? Pönötystä, kaaosta vai mitä?

Ryyppäämistä. Joo vältän sukutapaamisia parhaani mukaan, jopa hautajaiset päättyy viinan juomiseen kun ns. Parempi väki on lähtenyt.

Mukavaa ja rentoa. Suvun vanhimpia kunnioitetaan ja arvostetaan, lapset ja nuoret tuovat iloa ja ääntä juhliin. Tuoreet miniät ja vävyt otetaan ilolla mukaan sukuun. Ihania kohtaamisia! Onneksi on suku! Häitä, ristiäisiä, rippijuhlia, valmistujaisia. Toki myös hautajaisia ja muistotilaisuuksia. Naurua, itkua ja kaikkea siltä väliltä!

Aluksi pönötystä, mutta pikku hiljaa ihmiset rentoutuvat ja juttu lentää.

Tänään olisi mutta eipä kerkee paikalle. Toisaalta ei huvittaisikaan oikeastaan tavata ihmisiä joita viimeksi 10 vuotta sitten, vain sanoakseen että eipä tässä mittään. Toisaalta voisi olla paljonnia siaa mutta eipä sitä yhtäkkiä osaa vuosien yksinpuhelun jälkeen. Sitten se menisi vaan säistä ja työasioista puhumiseen ja arvailuunm mitä sietää kertoa paikalle saapumattomien kuulumisista ja miten tyhmältäympäripyöreä puhekin tuntuisi

Ei mitään epämiellyttävää. Hauskaa ja mukavaa porukkaa.

Ihan hauskoja ovat olleet meillä sukutapaamiset. Varsinkin toinen puoli sukua on leppoisaa ja hauskaa seuraa. Ei ole huonoja kokemuksia näistä.

Onneksi ei oo sukujuhlia 😅

Muuten menisin mutta kun aamulla oli seevetin pöllyinen kevyttukka joka hyppi silmille ja hieroin siihin oliiviöljyä puoli desiä että oppii olemaan mokoma,  ja nyt kun tahtoisin pestä ylimääräiset öljyt pois niin ei ole shampoota missään kun eilen heitin uuniin 3 pulloa oltuani varma että noita hiuksentappoleimiä en ole enää ikänä käyttävä. Joten  en kehtaa öljytukkana mennä messiin. Kattoo sitten kolmen vuoden päästä jos olisi paree mäihä sillon

Mun eno aina kättelee mikä on vähän hassua

Istutaan sohvilla tai ruokapöydän ääressä ja juodaan kahvia tai syödään ja vaihdetaan kuulumisia.

Kaikki on riidoissa toistensa kanssa, joten ei ole sukutapaamisia.

Lapsena meitä oli paljon samanikäisiä, joten nuo oli ihan kivoja tapahtumia.

Nykyään ei ole ollenkaan.

Aiemmin oli tapaamisia ja se oli ihanata! Lapset, mummot, vaarit ja keski-ikäiset kaikki höpöttämässä, nam. Nykyisellään kellään ei ole enää rahaa matkustaa tapaamisiin eli mullakin on sukulaisia joita en ole nähnyt esmes 20vuoteen. Kivaa olla köyhä, NOT!

Iloista yhdessä oloa.

Mukavaa yhdessäoloa.

Miksi ne pitää aina parhaseen työaikaan järjestää. Sadepäivännä kerkeisi rupattaa

No joo. Pidot vähenee, kun lapset kasvaa. Nuorisoa kiinnostaa enemmän jo muut menemiset. Aika aikaansa kutakin. Ei minuakaan sukutapaamiset enää hirveästi jaksa kiinnostaa. Alan pikku hiljaa olla suvun vanhin ja elämä kiertyy oman perheen ympärille. Jossain vaiheessa tulee sitten omien lasten elämänkumppanit ja lapsenlapset tähän mukaan. Vähän erityyppisiä sukujuhlia sitten. Alan pitämään vähän sellaista yksityisyyttä. Parisuhdeasiani ja lasteni asiat eivät enää kuulu lähisuvulle.

Etukäteisinhoan mahdollista itsensäesittelykierrosta niin siinä määrin että syntyy psyykkinen estotila joka fyysistyy. En tahdo kuulla itseäni puhumassa isolle joukolle itsestäni naqvigaattoriäänellä josta ei huo'u mitään tunteita

No meillä ei juurikaan ole sukutapaamisia ( häät ja hautajaiset) mutta perhetapaamisia vähintään kerran kk. 12-20 henkeä paikalla.

Paljon naurua, puhetta, hyvää ruokaa, tuntikausien herkuttelua, vanhojen juttujen muistelua, viiniä, jälkiruokaa, kakkuja.

Paljon ääntä, kivoja kohtaamisia.