Miespuolinen sinkkukaverini tuskailee kun on haastavaa löytää lapsetonta kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän siis olettaa heti alkuun, että tulee eroamaan. Mitä järkeä on lähteä parisuhteeseen, jos oletuksena on eroaminen? Kannattaa pysyä sinkkuna. 

Moni parisuhde päättyy eroon nykyään. Tässähän on ollut pitkiäkin keskusteluja avioehdoista ym. varautumisista eroon.

Eroon varautuminen on ihan ok, kun katsoo tilastoja, mutta se, että kuitenkin erotaan oletuksena on kummallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on näitä listoja nykyään. Kukaan ei oikein ole enää avoin rakkaudelle. Halutaan vaan löytää se listan kohdat täyttävä ihminen.

Jep. Kuinka montaa olen kuullut naisen suusta kuinka miehen pitää olla tumma, pitkä, urheilullinen, hyvätuloinen...

Niin kuinka monta kertaa olet kuullut? Veikkaan nollaa. Vai puhutaanko taas yläkoulun "naisista"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrettävää. Jos lapset on pieniä, niin kaverisi joutuu heidät kasvattamaan ja elättämään. Sitten ei kuitenkaan ole mitään oikeutta heihin erotilanteessa.

Lapset voi adoptoida niin sen jälkeen on.

Mutta jos biologinenkin isä on kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän siis olettaa heti alkuun, että tulee eroamaan. Mitä järkeä on lähteä parisuhteeseen, jos oletuksena on eroaminen? Kannattaa pysyä sinkkuna. 

Moni parisuhde päättyy eroon nykyään. Tässähän on ollut pitkiäkin keskusteluja avioehdoista ym. varautumisista eroon.

Eroon varautuminen on ihan ok, kun katsoo tilastoja, mutta se, että kuitenkin erotaan oletuksena on kummallinen. 

Eihän tuossakaan oletuksena erota. Ajatellaan vaan sitä että se olisi ikävä tilanne jos tapahtuisi. Ihan täysin sama asia kuin avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi väittää etteikö ne lapset mutkista seurustelua. Tinderissä tapasin kivan naisen jolla kaksi lasta ja treffien jälkeen vain totesin, että liian hankalaa heti alusta asti.

Ei ne lapset niin vaan hyväksy. Ne voivat ajaa sen tunkeilijan äkkiä pois alkamalla hankalaksi. 

Ei ole ihan helppoa alkaa asettumaan valmiiseen perheeseen. Ihan järkevää ettei ala yrittämäänkään. 

Mielestäni sitä ei tarvitse selitellä kenellekkään jos ei halua valmiiseen perheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi väittää etteikö ne lapset mutkista seurustelua. Tinderissä tapasin kivan naisen jolla kaksi lasta ja treffien jälkeen vain totesin, että liian hankalaa heti alusta asti.

Ymmärrän ja itselläni, olen siis nainen, on kaksi lasta, enkä edes harkitse miespoikia, joilla ei lapsia ole. Olen huomannut että miehestä tulee mies, vasta kun tämä on isä. 

Eli parempi kun lapsettomat pojat kiertävät meidät kaukaa. 

Näin käy niille miehille, jotka viettää sinkkuelämää ison osan aikuisiästään eivätkä osaa ajatella yhtään pidemmälle kun on niin kiva lennellä kukasta kukkaan. Sitten havahtuvat neljänkympin jälkeen siihen, että oma perhe oliskin aika kiva juttu. Omanikäiset naiset on kuitenkin jo toisella tai kolmannella kierroksella ja lapset jo tehty tai niitä ei edes haluta, joten ainoa keino saada perhe olisi ottaa vaimoksi joku 10-20 vuotta nuorempi, ja kaikki ei sellaista halua.

Tunnen yhden tällaisen miehen. Hän on aivan hyvä mies, hyvässä ammatissa jne., mutta ikää on jo n. 45v eikä halua ns. valmista pakettia perheekseen.

Ikää miehellä? Jos yli 40 niin ei se tuosta parane. Jos taas alle niin taitaa olla miehessä vikaa jos ei löydä lapsetonta.

Kyllä kaikki sen tajuaa että toisen lapset hankaloittaa elämää. Jos haluaa oikein helpon elämän niin sitten kannattaa olla menemättä töihin ja katsoa yksin sohvalla netflixiä.

Lapsettomilla miehillä on näissä keskusteluissa aina sellainen sävy, kuin he olisivat koviakin saaliita. Meillä 30-40 v kaveripiirissä pidetään miestä kummajaisena, jolla ei keski-iässä ole lapsia. Tai ainakin luotien koetaan olevan "tehottomia". Lisäksi olisi kammotavaa yhden aikuisen lapsen vanhempana seurustella poikasen kanssa, joka haluaisi vauvan. 

Lapsettomien määrä kasvaa koko ajan, eiköhän löydy lapseton hänellekin.

Ei lapsetonta miestä mulle, kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi väittää etteikö ne lapset mutkista seurustelua. Tinderissä tapasin kivan naisen jolla kaksi lasta ja treffien jälkeen vain totesin, että liian hankalaa heti alusta asti.

Ymmärrän ja itselläni, olen siis nainen, on kaksi lasta, enkä edes harkitse miespoikia, joilla ei lapsia ole. Olen huomannut että miehestä tulee mies, vasta kun tämä on isä. 

Eli parempi kun lapsettomat pojat kiertävät meidät kaukaa. 

Pojasta tulee mies vasta kun on elatusmaksut. 🤣 Sinäkin olet jostain pojasta tehnyt miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Ikää miehellä? Jos yli 40 niin ei se tuosta parane. Jos taas alle niin taitaa olla miehessä vikaa jos ei löydä lapsetonta.

Hän on 37v. On ollut pitkässä suhteessa josta erosi. Ei lapsia koska puoliso ei voinut saada.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetonta miestä mulle, kiitos. 

Huvittaa jo etukäteen, miten teini hermostuksissaan saisi kunnon raivarit lapsettomalle miehelle. Mies varmaan tärisisi pelosta, mutta osaisi suhtautua oikein, jos olisi itse kokenut teini-iän kasvattajana. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla miehillä on näissä keskusteluissa aina sellainen sävy, kuin he olisivat koviakin saaliita. Meillä 30-40 v kaveripiirissä pidetään miestä kummajaisena, jolla ei keski-iässä ole lapsia. Tai ainakin luotien koetaan olevan "tehottomia". Lisäksi olisi kammotavaa yhden aikuisen lapsen vanhempana seurustella poikasen kanssa, joka haluaisi vauvan. 

Tässäpä esimerkki vihaisesta ja katkerasta lapsellisesta.

Ei lapsettomassa ainakaan mitään vikaa ole ja samalla tavalla väärät, vikoja täynnä olevat ihmiset lisääntyy. Ei kannattaisi leimata ja yleistää.

Mutta oletkin katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetonta miestä mulle, kiitos. 

Huvittaa jo etukäteen, miten teini hermostuksissaan saisi kunnon raivarit lapsettomalle miehelle. Mies varmaan tärisisi pelosta, mutta osaisi suhtautua oikein, jos olisi itse kokenut teini-iän kasvattajana. 

 

Hyvin kasvatettu ja tasapainoinen lapsi sulla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrettävää. Jos lapset on pieniä, niin kaverisi joutuu heidät kasvattamaan ja elättämään. Sitten ei kuitenkaan ole mitään oikeutta heihin erotilanteessa.

Lapset voi adoptoida niin sen jälkeen on.

Mutta jos biologinenkin isä on kuvioissa?

Oheishuoltajuus. Minulla oli oheishuoltajuus exän lapseen. Tytön äiti asui kaukana ja oli käytännöllisempää kun minulla oli ne huoltajan oikeudet. Lapsi jäi myös erossa minulle asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi väittää etteikö ne lapset mutkista seurustelua. Tinderissä tapasin kivan naisen jolla kaksi lasta ja treffien jälkeen vain totesin, että liian hankalaa heti alusta asti.

Ymmärrän ja itselläni, olen siis nainen, on kaksi lasta, enkä edes harkitse miespoikia, joilla ei lapsia ole. Olen huomannut että miehestä tulee mies, vasta kun tämä on isä. 

Eli parempi kun lapsettomat pojat kiertävät meidät kaukaa. 

Pojasta tulee mies vasta kun on elatusmaksut. 🤣 Sinäkin olet jostain pojasta tehnyt miehen. 

Ex-mieheni kuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla miehillä on näissä keskusteluissa aina sellainen sävy, kuin he olisivat koviakin saaliita. Meillä 30-40 v kaveripiirissä pidetään miestä kummajaisena, jolla ei keski-iässä ole lapsia. Tai ainakin luotien koetaan olevan "tehottomia". Lisäksi olisi kammotavaa yhden aikuisen lapsen vanhempana seurustella poikasen kanssa, joka haluaisi vauvan. 

Onpa teillä ikäviä ennakkoluuloja. Olen lapseton keski-ikäinen nainen enkä koe olevani "tyttönen" tai "kummajainen" sen takia. Ehkä teidän kannattaisi vähän laajentaa kaveripiiriä muihinkin kuin äiteihin ja isiin että huomaisitte että ihan täysikasvuisia aikuisia ihmisiä me lapsettomatkin ollaan sukupuolesta riippumatta. Ja lapsettomuuden syitä voi olla muitakin kuin yleinen friikkiys.