Lue keskustelun säännöt.
Raastava suhde ja ero, vaikka molemmat rakastaa - miten tästä pääsee yli
26.08.2023 |
Tutustuin erääseen mieheen ja asiat loksahti nopeasti paikalleen ja tuli ensimmäistä kertaa elämässä tunne, että tässä se on, ihminen jota rakastan. En ollut koskaan ennen tiennyt edes, että tuollainen tunne voi olla totta, kuullut toki aiheesta joskus vuosien varrella.
Kompastuskiviltä ei tietenkään vältytty ja sellaiseksi on muodostunut luultavasti ADHD:n kytkyssä oleva satunnainen kilarointi, jonka yhteydessä mies on käyttänyt erokorttia ja muutaman päivän päästä katunut asiaa yli kaiken. Kertaluontoisesti tämmöisen kai kestäisi, mutta nyt tätä on tapahtunut useamman kerran ja lopputulos on se, että en kestä tuota asiaa katsella eli ero on tullut.
Harmittaa aivan helkatisti, koska molemmat on kokeneet jotakin sellaista, mitä ei ikinä ennen ja ollaan kuitenkin jo aikuisia, keski-ikäisiä ihmisiä. Miten tästä pääsee yli ja saa unohdettua, ilman tuota piirrettä olisin halunnut elää hänen kanssaan loppuikäni yhdessä.
Kommentit (51)
Ex oli epävakaa, tuo kuulostaa ihan häneltä. Joka riidan yhteydessä erokortti esiin,mitään kritiikkiä ei itse kestänyt mutta hänellä oli oikeus ilmaista mielipiteensä ja ilkeillä ja haukkua miten haluaa.
Ja kyllä, myöhemmin olen saanut tietää,että usein riitojen päätteeksi lähti panemaan muita koska "mehän oltiin erottu" hänen mielestään.
Jos itse olisin tuollaista tehnyt niin mies olisi syyttänyt mua pettämisestä, mutta hänellähän oli oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olet raivonnut kun mies on jäänyt kiinni eskortin käytöstä? On siis nusautellut vierasta naista/miestä?
Mutta ei ilmeisesti pidä pettämisenä koska maksaa eskortille.
Mulla menee puolet suvusta eri kirjaindiagnooseilla. ADHD veijareitakin löytyy.
Toden näkösesti ukkosi jatkaa tota peliä, eivät opi virheistään, sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä saattaa olla myös traumataustaa. Odottaminen on triggeröinyt jonkun hylkäämispelon ehkä? Ette tunne vielä tarpeeksi hyvin ja paljon tunteita pelissä. Hän saattaa rauhoittua suhteen edetessä tai sitten ei, voi jopa pahentua. Kannattaa kuitenkin luottaa intuitioon, joka sinulla tunteista huolimatta on käskenyt eroamaan.
Mulla on traumatausta hylkäämisistä enkä käyttäydy huonosti enkä kilaroi enkä uhkaile erolla. Vika on luonteessa. Tai jopa persoonan syvyydellä (klusteri B häiriöt).
Ihan ekaksi lakkaatte puhumasta tunteistanne toisillenne ja lakkaatte puhumasta mitään.
Elämä epävakaan kanssa on järkyttävää draamaa, kuten huomaat. Mies on kävelevä red flag.
Toipuessasi tao päähäsi, että hormoniryöpyt eivät tarkoita suurta rakkautta tai sitten tosiaan saa mitä tilaa, ei vakaata ja hyvää ihmissuhdetta.
Toiselta voi vaatia täydellisyyttä. Harmi vaan, että sitten pitää itsekin olla täydellinen. Tai sitten voi olla vaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ADHD puolison kanssa on draamaa, ja toinen joutuu kantamaan enemmän vastuuta. Toisen tunteet heittelevät on/off. En suosittele, on raskasta, jää aina vähemmälle. Parisuhde ei ole terapiasuhde.
Jos oikeasti rakastaisitte, ette olisi eroamassa. Kun kumpikaan ei tiedä Sanan merkitystä, niin ei hyvin voi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullu kilarointi ja erolla uhkailu eivät ole mitään ADHD-oireita. Just saying.
Jos mies ei ensimmäisen megakilarin jälkeen ymmärrä hakea itselleen apua, niin ei sitä tapahdu myöhemminkään. Ja vaikka tapahtuisi, niin minkäänlainen muutos ei ole varma. Haluatko siis elää jatkuvasti varpaillasi ja pettyä yhä uudestaan? Suvussani on näitä ja samaa taipumusta ylilyöntireagointiin löytyy itseltänikin, mutta miehet ovat pahempia. Heillä ei ole kykyä minkäänlaiseen itsereflektointiin. Riidat ovat pahimmillaan hengenvaarallisia, kun loukatuksi kokemalla järki pimenee ja siinä mitään itsekontrollia enää ole. Ja loukkaantuminen voi tulla jo pienestä viattomasta huomautuksesta. Syitä on ainakin neurokirjolla olo, (siitä ehkä seuranneet) vaikeat itsetunnon kolhut, toistuvasti sosiaalisesti syrjälle ajautuminen, jatkuva huonommuuden tunne ja vaikeudet tunnistaa omia (saati toisen) tunteita ja ilmaista niitä ajoissa. Lisäksi huono ärsykkeiden ja paineen sietokyky ja tarve toimia aina omaehtoisesti yms. Ihan sama lopulta, onko kilaroinnin syynä esim. ADHD vai persoonallisuushäiriö, kun seuraukset muille melko samat. Ja luulen, että hoitamattomien neuropsykiatristen ongelmien kanssa pitkään eläminen kehittää aina jonkinasteen persoonallisuusvaurion, joka voi ilmetä huonoina ja väärin mitoitettuina minuuden suojakeinoina. Molemmat taustasyythän ovat jokatapauksessa tavallaan pysyviä. Tämmöistä perhe-elämää sivusta seuraten saa vuodesta toiseen pelätä, että milloin rytisee lopullisesti. Puoliso jotenkin tottunut. Hyssyttelee ja selittelee tilannekohtaisilla sivuseikoilla, jos asian yrittää ottaa puheeksi. Itse en ikinä suostuisi elämään vastaavassa paineessa enkä altistamaan lapsiani arvaamattomalle ilmapiirille. Suvun naiset ovatkin joko lähteneet tai jääneet katkeroituneina mahdollistamaan tätä mieslapsi-öykkäröintiä. Osaahan nämä mukavia ja reilujakin olla, mutta oman elämäsi tarpeinesi voit silti jättää narikkaan, jos tällaisen miehen kanssa jatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin hermostuisin, jos saman päivän aikana toinen myöhästyisi kaksi kertaa puoli tuntia. Tuntuisi siltä, ettei toinen arvosta minua eikä aikaani. Se nyt on eri asia, kannattaako erokorttia riidassa väläyttää. Kaikki eivät vaan ole oppineet riitelemään rakentavasti. Itse yrittäisin ajatella niin, että raivoaminen kertoo suurista tunteista. Ei yhdentekevän ihmisen kanssa riidellä. Itse en olisi eronnut noin vähällä, jos toinen siis muuten tuntuu oikealle.
Raivoaminen ei todellakaan kerro suurista tunteista. Se kertoo vihan hallinnan ongelmista, kyvyttömyydestä ymmärtää sitä, miten oma käytös vaikuttaa muihin sekä empatian puutteesta.
Miten hän itse suhtautuu kilarointiinsa? Onko pyytänyt anteeksi,hävennyt tms?
Millaisia nuo tilanteet ovat tarkalleen olleet? Oletko esim. pyytänyt tulemaan jonnekin, hän on lähtenyt heti ja joutunut odottamaan sinua sitten sen puoli tuntia? Eihän tuollainenkaan ihan täysipäistä ole ja hänelle voi tulla olo että et kunnioita häntä. Varsinkin jos se on toistuvaa.
Adhd voi tosiaan oireilla tunnesäätelyn ongelmillakin. Itse en katselisi tuollaista menoa jos osapuoli ei oma-aloitteisesti tekisi jotain muuttaakseen toimintaansa.