Minusta ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia parisuhteisiin ja yksinäisyys on kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Toinen suuri valhe mitä ihmiset viljelee on "Sinun tulee olla onnellinen ensin yksinäsi ennenkuin voit alkaa parisuhteeseen. Rakasta itseäsi". Tuo on myös ihan p*skapuhetta. Joo, kiva tulla jos ei ole ketään,tyhjään kotiin, ja puhua seinille. Ei ole mitään tekemistä eikä voi viettää kenenkään kanssa iakaa.

Aika takertuvat setit. Et voi käydä missään, tai harrastaa mitään, jos sinulla ei ole kumppania? Käyttekö vessassakin samanaikaisesti? 

Mitä aloitusviestiin tulee, ihmiset sanovat tuota "nauti sinkkuudestasi, on OK olla sinkku" jne. Jotta sinulle ei tulisi paha mieli. Olisiko parempi, että alkaisivat kertomaan miten ihanaa on viikonloppuisin köyriä pari tuntia aamulla, ja että et tiedä, mistä jäät paitsi? 

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen olevani luonnostani taipuvainen haluamaan nimenomaan yksinoloa. Silti menin parikymppisenä yhteen mieheni kanssa, koska parisuhde ja yhdessä asuminen tuntui olevan se normi ja oletus, ja yksin olivat vain ne, jotka eivät ketään saaneet. Olin siinä vaiheessa asunut jo pari vuotta yksin lapsuudenkodista pois muutettuani ja nautin suuresti yksin asumisesta. Silti valitsin parisuhteen, koska tuntui, että niin kuuluu tehdä ja olin liian nuori ja epävarma tekemään niin kuin itse olisin halunnut.

No, onhan parisuhteessakin omat hyvät puolensa, enkä koe elämän tässä menneen hukkaan. Mutta jos nyt saisin tehdä nuoruuden valinnat uudestaan, niin ehdottomasti valitsisin toisin.

Parikymppisenä susiparisuhteeseen ympäristön oletettujen odotusten vuoksi, miettimättä, mitä itse tahtoo.

Mikä voisi mennä pieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa on parempi kuin sinkkuna.

Mutta sinkkuna on taas tuhat kertaa parempi olla kuin huonossa parisuhteessa, sellaisessa jossa tuntee olevansa olemassa vain toisen tarpeita varten ja itse ei koskaan saa sitä minkä vuoksi ylipäätään parisuhteeseen ryhtyi, eli rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.

Tämä se varmaan on niillä yksin elämistään hehkuttavilla palstan mammoillakin. Kertoo lähinnä heidän menneiden parisuhteittensa laadusta.

Niin, se mennyt parisuhde on kuitenkin voinut olla niin haavoittava että ei enää pysty luottamaan keneenkään niin että ryhtisi rakentamaan uutta parisuhdetta, vaikka sitä toisaalta kaipaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet tuollainen, moni muu on toisenlainen. Esimerkiksi minä viihdyn paremmin sinkkuna.

Juuri näin. Ap on näitä vähän heikommalla ÄO:lla varustettuja, jotka eivät ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.

Ihmiset elää kyllä nykyään itsepetoksessa ja koittavat viljellä itselleen kaikenlaisia valheita.

Just luen uutuuskirjaa Yksin,kiitos, missä selitellään kokonaisen kirjan verran verran taivaallista yksinolo on. Kun ne ahtaat normit, muiden odotukset ja muuta tätä tuttua paskaa..naisvihaa, kadoan itseni parisuhteessa jne jne.

Itseään ei tarvitse kadottaa parisuhteessa. KUn on kaksi erillistä ihmistä kyllä kummankin persoonalle löytyy tilaa ja toisaalta toinen auttaa/pakottaa näkemään itsestä niitäkin puolia, mitkä eivät ole kaunita tai kehittyneitä. 

Ei siinä, viihdyn kyllä yksin ja olen introvertti, mutta tuo yksinäisyden(kin) muuttaaminen poliittisesti voimauttavaksi (yök), tavoiteltavaksi ja khuuliksi on kyllä niin tympäisevää ettei tosikaan. Älkää oikeasti pliis viitsikö, feministit, työntää tätäkin uudeksi normiksi.

Huutikset naisvihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa on parempi kuin sinkkuna.

Mutta sinkkuna on taas tuhat kertaa parempi olla kuin huonossa parisuhteessa, sellaisessa jossa tuntee olevansa olemassa vain toisen tarpeita varten ja itse ei koskaan saa sitä minkä vuoksi ylipäätään parisuhteeseen ryhtyi, eli rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.

Tämä se varmaan on niillä yksin elämistään hehkuttavilla palstan mammoillakin. Kertoo lähinnä heidän menneiden parisuhteittensa laadusta.

Niin, se mennyt parisuhde on kuitenkin voinut olla niin haavoittava että ei enää pysty luottamaan keneenkään niin että ryhtisi rakentamaan uutta parisuhdetta, vaikka sitä toisaalta kaipaakin.

Itse kamppailen tämän asian kanssa, miten uskaltaa uuteen suhteeseen ja miten pitää huolta siitä, että ei kaada uuden kumppanin niskaan niitä ennakkoluuloja miehistä mitä on edellisen suhteen perusteella. Pelkään olevani liian nirso ja vaativa nykyään, vaikka samalla ymmärrän että on tarpeellista pitää kiinni niistä asioista mitkä itselle kokee suhteessa tärkeiksi.

Kuulostaa aivottomalta hehkuttaa, että "nauti yksin olosta", ihmiselle, joka on vuosikausia kärvistellyt yksin.

Ehkä se liittyy tähän itseriittoiseen ja luonnottomaan aikaan, jossa elämme. Mennään ikään kuin toiseen ääripäähän siitä, kun vanhemmat sukulaiset kyselivät, että "onko löytynyt ketään kivaa tyttöä/poikaa?"

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivottomalta hehkuttaa, että "nauti yksin olosta", ihmiselle, joka on vuosikausia kärvistellyt yksin.

Ehkä se liittyy tähän itseriittoiseen ja luonnottomaan aikaan, jossa elämme. Mennään ikään kuin toiseen ääripäähän siitä, kun vanhemmat sukulaiset kyselivät, että "onko löytynyt ketään kivaa tyttöä/poikaa?"

Olisiko parempi ylistää parisuhteen hekumaa? Tai sanoa, että kyllä sinäkin vielä jonkun löydät! 

Yksinäisyys on parasta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivottomalta hehkuttaa, että "nauti yksin olosta", ihmiselle, joka on vuosikausia kärvistellyt yksin.

Ehkä se liittyy tähän itseriittoiseen ja luonnottomaan aikaan, jossa elämme. Mennään ikään kuin toiseen ääripäähän siitä, kun vanhemmat sukulaiset kyselivät, että "onko löytynyt ketään kivaa tyttöä/poikaa?"

Olisiko parempi ylistää parisuhteen hekumaa? Tai sanoa, että kyllä sinäkin vielä jonkun löydät! 

On parempi olla sanomatta mitään. Kaikki ei halua parisuhdetta.