Surettaa nuo anoppiketjut, huoli jo etukäteen

Mitä tommosia etukäteen stressata? Hyvässä lykyssä saatte peräkammarinpojan joka ei koskaan muuta kotoota eikä löydä puolisoa!

Saatte pitää "teidän pojan" aina siinä hamaan tappiin saakka.

Mulla on ainakin mukava anoppi.

No jos niitä anoppiketjuja lukee vähän tarkemmin, niin huomaa, ettei niissä puhuta mitenkään kaikista anopeista yleisesti, vaan ihan tietynlaisista. Mulla on ihana anoppi, meillä molemmilla on hyvät välit molempien vanhempiin. Hyvinkin läheinen yhteydenpito on mahdollista, kun vanhemmat muistavat, että he eivät päätä aikuistuneen lapsensa tai hänen perheensä asioista. Voidaan kyläillä tiheästikin, voidaan puhua asioista avoimesti, auttaa puolin ja toisin, jopa kommentoida ja neuvoa toistensa asioissa, kunhan muistetaan, kenellä on päätösvalta. Kun tietää, että vanhemmat eivät päsmäröi vaan hyväksyvät erilaisetkin ratkaisut, heidän mielipidettään asioista kysyy ihan mielellään :)

Riippuu anopista. Minun äitini on hankala anoppi, koska hän yrittää puuttua asioihimme. Aikoinaan mm. arvosteli entisen avovaimoni siivousta ja ruuanlaittoa. Samoin se aikoinaan yritti jakaa neuvojaan nykyiselle vaimolleni, joka saman tien otti etäisyyttä äitiini. Sisareni mies sanoo kaikkeen äitini neuvomiseen jep jep ja jatkaa kuin ei olisi mitään kuullutkaan.

Miniän kanssa siis pysyy väleissä, kun ei yritä liikaa puuttua poikansa ja miniänsä elämään.

Ei kai sentään. Eikös monet pojat vietä äidin kanssa aikaa aikuisenakin, käyvät kotona ja vaikka matka ulkomaille yhdessä. Ei nainen tietääkseni vie kokonaan miestä tai perhe. Ainoastaan jos aikuinen lapsi pelkää vanhempaa, joudutaan välttelemään, jos on vaativa tai vihainen äiti/isä. 

Ihan aiheellisia huolia. Monille käy noin. Kotia ja perhettä pyörittää edelleen naiset, tekevät suurimmat päätökset. Miehet alistuu, tottelee, sietää. Pitäisi ymmärtää että nuorilla naisilla on ilmeisesti hyvin huono itsetunto. Miten sitä tukee kun aina pitäisi osata arvata tai lukea ajatuksia mitä miniä haluaa/ei halua. Itse olen yrittänyt pysyä pois jaloista, olla sekaantumatta nuorten elämään. Väärin! En kuulemma hyväksy miniää kun en pidä yhteyttä. Jos taas pidän yhteyttä, tuppaudun ja puutun elämään. En neuvo enkä arvostele. Kaikki kiitokset ja kehut on kettuilua. Tätä ei voi voittaa, vaikka en mistään kilpailekaan. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin.

Kun anoppina pysyn pois lasten huushollista, en soita koskaan, on välit erinomaiset.

Miksi taas alanuoli, eikö saa sanoa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ihan aiheellisia huolia. Monille käy noin. Kotia ja perhettä pyörittää edelleen naiset, tekevät suurimmat päätökset. Miehet alistuu, tottelee, sietää. Pitäisi ymmärtää että nuorilla naisilla on ilmeisesti hyvin huono itsetunto. Miten sitä tukee kun aina pitäisi osata arvata tai lukea ajatuksia mitä miniä haluaa/ei halua. Itse olen yrittänyt pysyä pois jaloista, olla sekaantumatta nuorten elämään. Väärin! En kuulemma hyväksy miniää kun en pidä yhteyttä. Jos taas pidän yhteyttä, tuppaudun ja puutun elämään. En neuvo enkä arvostele. Kaikki kiitokset ja kehut on kettuilua. Tätä ei voi voittaa, vaikka en mistään kilpailekaan. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin.

Juuri noin näyttää olevan. Etenkin täällä vauvalla taitaa kirjoitella kaikkein hankalaluonteisimmat miniät. Mutta itsehän miehet ristinsä naivat.

Onko ap:llä koppa kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sentään. Eikös monet pojat vietä äidin kanssa aikaa aikuisenakin, käyvät kotona ja vaikka matka ulkomaille yhdessä. Ei nainen tietääkseni vie kokonaan miestä tai perhe. Ainoastaan jos aikuinen lapsi pelkää vanhempaa, joudutaan välttelemään, jos on vaativa tai vihainen äiti/isä. 

Sinkkupojat ehkä. Sanopa miniä joka suvaitsisi äidin kanssa matkailua.

Kun täällä rähistiin miten se oli perheeltä pois kun aviomies järjesti äitinsä hautajaiset. Vaati kuolinpesältä korvauksen ajalta mitä mieheltä meni.

Sehän on täysin kiinni sinun käytöksestäsi.

Tuo sun siirappinen takertuva ja nyyhkivä tyyli ei kyllä luvannut hyvää. Uhriutuvaa ja tahallaan väärinymmärtävää

Ap, normaalisti lapset kasvavat ja aikuistuvat itsenäistyvät omiksi persoonikseen ja muuttavat pois kotoa. Äidin hommana on kasvaa mukana ja hyväksyä, että lapsesta on tullut itsenäinen pärjäävä aikuinen.

Se on kans tärkeetä muistaa vaimon äidin olevan se joka ohjaa tytärtään. Miehet yleensä tyon naisvallan hyväksyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aiheellisia huolia. Monille käy noin. Kotia ja perhettä pyörittää edelleen naiset, tekevät suurimmat päätökset. Miehet alistuu, tottelee, sietää. Pitäisi ymmärtää että nuorilla naisilla on ilmeisesti hyvin huono itsetunto. Miten sitä tukee kun aina pitäisi osata arvata tai lukea ajatuksia mitä miniä haluaa/ei halua. Itse olen yrittänyt pysyä pois jaloista, olla sekaantumatta nuorten elämään. Väärin! En kuulemma hyväksy miniää kun en pidä yhteyttä. Jos taas pidän yhteyttä, tuppaudun ja puutun elämään. En neuvo enkä arvostele. Kaikki kiitokset ja kehut on kettuilua. Tätä ei voi voittaa, vaikka en mistään kilpailekaan. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin.

Juuri noin näyttää olevan. Etenkin täällä vauvalla taitaa kirjoitella kaikkein hankalaluonteisimmat miniät. Mutta itsehän miehet ristinsä naivat.

Anoppikin on usein myös itsekin miniä 😌

Miksi luet tätä palstaa? Tämä aiheuttaa kaikille vain vitutusta. Se kirjoitetaan pienempänä, ei pienenpänä.

Riippuu varmasti ihan anopista. Minulla oli oikein mukava, nyt jo valitettavasti edesmennyt, anoppi. Huumorintajuinen, hienotunteinen ja keskustelutaitoinen nainen. Meillä ei ollut koskaan mistään kränää. Aina sai tulla käymään kun halusi tai ehti. Häntä edellinenkin anoppi, pitkäaikaisen avopuolisoni äiti, oli mukava hänkin. Hän tykkäsi hiukan liikaa juoda viiniä, mutta mukava ihminen oli silti.

Vierailija kirjoitti:

Ap, normaalisti lapset kasvavat ja aikuistuvat itsenäistyvät omiksi persoonikseen ja muuttavat pois kotoa. Äidin hommana on kasvaa mukana ja hyväksyä, että lapsesta on tullut itsenäinen pärjäävä aikuinen.

Sitten on tunnekylmä aikuinen. Se on luettu täältä monta kertaa, anoppi on tunnekylmä, ei soittele ja kysele mitä kuuluu, oottako terveinnä ollu. Ei välitä pojastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aiheellisia huolia. Monille käy noin. Kotia ja perhettä pyörittää edelleen naiset, tekevät suurimmat päätökset. Miehet alistuu, tottelee, sietää. Pitäisi ymmärtää että nuorilla naisilla on ilmeisesti hyvin huono itsetunto. Miten sitä tukee kun aina pitäisi osata arvata tai lukea ajatuksia mitä miniä haluaa/ei halua. Itse olen yrittänyt pysyä pois jaloista, olla sekaantumatta nuorten elämään. Väärin! En kuulemma hyväksy miniää kun en pidä yhteyttä. Jos taas pidän yhteyttä, tuppaudun ja puutun elämään. En neuvo enkä arvostele. Kaikki kiitokset ja kehut on kettuilua. Tätä ei voi voittaa, vaikka en mistään kilpailekaan. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin.

Juuri noin näyttää olevan. Etenkin täällä vauvalla taitaa kirjoitella kaikkein hankalaluonteisimmat miniät. Mutta itsehän miehet ristinsä naivat.

Anoppikin on usein myös itsekin miniä 😌

Eihän anopit täällä mesoa. Miniä aloitravat joka päivä 2-3 anopin vihaamisketjua. Modeille varmaan myös läheinen aihe kun ne saa olla.

Tavallaan menetät. Lapset on meillä vain lainassa. Sen kanssa pitää tulla toimeen. Se miten läheisiä olette, on muodostunut lapsuuden ja nuoruuden aikana. Se sitten vaikuttaa siihen miten sitä äitiä haluaa nähdä ja ollakko miten tekemisissä.