Miten hillitsette halua ostella?

Ei ole tili tyhjänä, vaan on muuten pakko rajoittaa ostelua. Tykkään esimerkiksi kaikenlaisista astioista ja niitä olisi kiva ostella, mutta kaapit ovat ennestään täynnä. Aina jos tekee mieli ostaa jotain, ajattelen tavaran määrää kotona ja mietin, miten määrää saisi vähennettyä. Eipä siinä sitten ostella mitään.

Olen niin köyhä, että mieluummin myyn.

Neulon :)

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Tili on aina tyhjänä, kun 50% verotus ja muunmaalaisten kulut syövät koko nettotulon.

Eiköhän sulla ole ongelmana ylimitoitettu kulutus kun minulta menee veroja 10.5% ja säästönkin jää. Turha syyttää omasta osaamattomuudestaan muita.Olisit pa vaikka tienaisit miljardin kuukaudessa koska olet tyhmä.

Katsoo kaappiin ja miettii että mitä vajetta täyttää oikein ostelemalla? Itse olen kulkenut koko kesän kaksissa housuissa, yhdessä t-paidassa ja hupparissa. Toki pesen niitä ahkerasti. Ei ole ollut mitään ongelmaa.

Ei ole rahaa ja inhoan kaupassa käymistä. Testattu on ja toimii. 👍

Kaikelle mitä hankkii pitää olla paikka ennen kuin hankinnan tekee. Jos paikkaa ei ole ostosta ei tehdä. Jo tämä yksinään on torpannut monta "pientä kivaa" ostosta.

No itse vaan lakkasin kokemasta nautintoa ostamisesta. Saan enemmän iloa elämyksistä ja harrastuksista sekä itseni kehittämisestä. Ei ole edes aikaa käydä ostoksilla kun elämässä on kiinnostavampia asioita.

Avaan pankin sovelluksen ja katson tilin saldon.

Kaikki ylimääräinen menee velkoihin tällä hetkellä. Kun velat makselee alkukuusta, niin sitten on rahaa vain ruokaan enää. Ei tässä oo mahdollisuuttakaan törsäillä ja lisää lainaa en enää ota turhien ostelujen takia. On sekin koettu...

T.nim. 8000e pikavippiä roinaan

Pientä kivaa itselle -ajatusmaailma kuulostaa jo jotenkin väärältä. Itsensä palkitsemiselta jollakin ihan turhalla. Ennemmin ostaa vähän isommalla rahalla sitten, kun jotakin todella tarvitsee ja haluaa, ja tätä ei kyllä joka kuukausi itsellä tule. Vaikeasti hillittävän ostohimon tunnen kyllä muuten, mutta ehkä palaan jatkamaan asiaa kunhan pääsen töistä kotiin. ->

Vuosien mittaan turhaa tavaraa on kertynyt ihan liikaa. Kun muistaa miten vähän aikaa se ostos tuo iloa ja hetken päästä siitä onkin harmia kun ei ole säilytystilaa, niin ostaminen ei tuo enää mielihyvää.

Miksi törsätä, kun kaikkea jo on? Ai niin, kirjoja ei voi olla koskaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin köyhä, että mieluummin myyn.

Tämä on ihan nähtävissä kun eilen pitkästä aikaa kiersin useamman ison kirpparin. Ihmiset on niin köyhiä nykyään että pitää jo näköjään tuoda myyntiin pinttyneet kahvimukitkin suoraan keittiön pöydästä tuotuna.

Vierailija kirjoitti:

No itse vaan lakkasin kokemasta nautintoa ostamisesta. Saan enemmän iloa elämyksistä ja harrastuksista sekä itseni kehittämisestä. Ei ole edes aikaa käydä ostoksilla kun elämässä on kiinnostavampia asioita.

Minulla on sillä lailla toisin päin, että saan enemmän mielihyvää kauniista ja hyvin toimivista esineistä kuin vaikkapa matkustelusta tai kursseista. Muistot kokemuksista haalistuvat nopeasti, mutta esine jää ja kestää käytössä, tuottaa iloa parhaimmillaan joka päivä.

Ostoksilla käynnistä en pidä.

Just ostin kuolinsiivousta tekevältä alakerran rouvalta sekä matrikkelitaiteilijan isokokoisen taulun että ison käsinsolmitun maton. Pilkkahinta. Molemmille paikka, oma kotini kohenee (makuuhuone maalattava ennen taulun ripustusta) ja rouva saa rahaa jonka käyttää itsensä hoitamiseen.

Win-win.

Budjetointi etukäteen ja kartoitus mitä tarvitsee. Sanonta: Hillitse himosi, hallitse halusi, kahlitse kukkarosi.

Budjetoimalla järjellä. Ei tunteella.

Ostan sellaista mitä oikeasti tarvitsen. 

Eli vaikkapa yhdessä kuussa tarkistan mausteet mitä puutteita on tai tulossa lähiaikoina. Sitten kirjaan ne ylös ja sitten rupean hintavertailuun ja tuhlaan tähän touhuun koko shoppailuintoni niin että lopulta niitä mausteitakaan joita olin suunnitellut ostavani, en hankikaan kuin muutaman.

Toisessa kuussa taas vessan kaappi eli tarvitaanko varaharjoja, hammaslankaa, missä vaiheessa pesuaineet on jne.

Päätän asioita. Olen aikuinen. Vastuu on mulla!