Oonko mä paha ihminen kun olen pettänyt noin parikymppisenä?
Olen edelleen miehen kanssa jota petin, niin yhdessä. Oon varmaan läheisriippuvainen. Tai olenkin. En nuorena saanut erottua. Mies oli ilkeä minua kohtaan. Sai ihme raivareita ja kiroili. Kohteli siis huonosti. Rupesin hakemaan syytä lähteä suhteesta mutta nämä muut miehet käytti vaan hyväkseen. En vain osannut erota tai en ollut henkisesti tarpeeksi vahva siihen. En enää petä....onneton olen silti. Välillä hyviä hetkiä ja välillä pohjamudissa soudan. En jaksa enää syyllistää itseäni tapahtumista.
Kommentit (8)
Jos et ole onnellinen, tee asialle jotain ja ole yksin. Unohda vanhat jutut, se oli sen ajan sinä. Nyt puhaltaa uudet tuulet jotka keskittyvät sinun hyvinvointiin. Jokainen ansaitsee onnen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Olet. Kuten 80 % kaikista naisista.
Nettikiusaaja on paljon pahempi, mene pois
Nainen keksii aina perustelun pettämiselle. Onneton suhde, ajautuminen jne.
Kaikki tekevät virheitä, joten älä ole turhan vihainen itseäsi kohtaan. Enemmän olisin huolissani läheisriippuvuudestasi ja sen taustalla mahdollisesti olevista traumoista. Niiden suhteen puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Menneet on menneitä, voit antaa anteeksi itsellesi. Sinunkin selvästi satutettu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tekevät virheitä, joten älä ole turhan vihainen itseäsi kohtaan. Enemmän olisin huolissani läheisriippuvuudestasi ja sen taustalla mahdollisesti olevista traumoista. Niiden suhteen puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Läheisriippuvuuden ja traumojen hoitamatta jätääminen johtaa sarjapettämisen kierteeseen monesti. Tiedän sellaisia.
Synti vahingoittaa meitä itseämme sen lisäksi että se saa Jumalan murheelliseksi. Jumala ei haluaisi nähdä että me vahingoitetaan itseämme ja toisia. Tee parannus ja korjaa tilanne. Joskus me vaan ollaan syyllisiä ja se on inhottavaa. Muista että synnit voi saada anteeksi. Toki tässä ajassa joutuu seurauksista kärsimään. Minäkin kärsin kokoajan omista synneistäni.
Olet. Kuten 80 % kaikista naisista.