La promesa-salaisuuksien kartano

Ei tainnut Adrianon arvonimeen sisältyä maaomaisuuden  saaminen. Pelkkiä lisäpaineita ja seurantaa niin kuin itsekin arveli. 

Alonso ressukassa ei tosiaan ole mitään isännän ominaisuuksia. Nytkin hän on antanut kahden perheen ulkopuolisen hirmuvaltiaan (Leocadia ja Lisandro) pesiytyä kotiinsa ja määrätä sen asioista. Kuullessaan yhä uusia käskyjä ja uhkauksia Alonso vain silmäilee alistuneena pitkin lattioita ja  rypistelee kulmiaan surkeana. Sitten hän taas istuutuu siemailemaan konjakkia. Turhauttava nahjus. 

Martina  ja Catalina näkevät mitä on tapahtunut, että  vieraat ovat siepanneet talon hallintaansa.  Heitä ei kukaan  kuuntele, päinvastoin  yritetään hiljentää ja pitäisi kiitellen hyväksyä  mitä kaikkea hyvää ovat tehneet perheen hyväksi. 🙄

Alonso tiedostaa itsekin ja sanoi sen ääneen, että häneltä on lähtenyt kaikki käsistä. Hän ei enää hallitse omaa elämäänsä. 

No nyt, Jaakko pisti Martinan kerrankin hiljaiseksi. Jospa siitä vielä joku muu kuin seinätapetti sittenkin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut Adrianon arvonimeen sisältyä maaomaisuuden  saaminen. Pelkkiä lisäpaineita ja seurantaa niin kuin itsekin arveli. 

 

Adriano on hyvä tyyppi: hellä ja huolehtivainen aviomies ja perheenisä, eikä turhamaisuudesta ole tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut Adrianon arvonimeen sisältyä maaomaisuuden  saaminen. Pelkkiä lisäpaineita ja seurantaa niin kuin itsekin arveli. 

 

Adriano on hyvä tyyppi: hellä ja huolehtivainen aviomies ja perheenisä, eikä turhamaisuudesta ole tietoakaan.

 

Hyvä pari ovat A & C, harmillista  kun se loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut Adrianon arvonimeen sisältyä maaomaisuuden  saaminen. Pelkkiä lisäpaineita ja seurantaa niin kuin itsekin arveli. 

 

Adriano on hyvä tyyppi: hellä ja huolehtivainen aviomies ja perheenisä, eikä turhamaisuudesta ole tietoakaan.

 

Hyvä pari ovat A & C, harmillista  kun se loppuu.

 

Tähänkö todellakin tullaan? Miksi pitää olla tällaisia juonenkäänteitä?

Vierailija kirjoitti:

Areenajaksotkin jo niin mielenkiintoisia, ettei tartte kelata kuin keittiö ja Maria&Pappisekoilut

 

Dialogit ovat mainioita

Keittiöjaksot kertaavat ja selkokielistävät toisilleen (= katsojille) tapahtumia, mikä on aivan turhaa täytettä. Vitsinpoikaset (Candelina) ja sentimentaalisuus (Simona) eivät jaksa kiinnostaa.

Oon tarkasti kattonu, ja kyllä, Martinalla on kaunis nenä.

Vierailija kirjoitti:

Alonso ressukassa ei tosiaan ole mitään isännän ominaisuuksia. Nytkin hän on antanut kahden perheen ulkopuolisen hirmuvaltiaan (Leocadia ja Lisandro) pesiytyä kotiinsa ja määrätä sen asioista. Kuullessaan yhä uusia käskyjä ja uhkauksia Alonso vain silmäilee alistuneena pitkin lattioita ja  rypistelee kulmiaan surkeana. Sitten hän taas istuutuu siemailemaan konjakkia. Turhauttava nahjus. 

Tuollaista ressukkaa ei taatusti ole ollut missään kartanossa isäntänä todellisessa elämässä. Että kartanoon muka pesiytyy milloin kukakin ilmoittaen, että minä nyt jään sitten tänne ja vielä hullumpaa, että nämä alkavat määräämään talossa, käyttäytymään ikään kuin omistajat ja solvaamaan talon väkeä ym. Tuo on täysin katsojien ylenkatsomista ja aliarvioimista. 

Eikö käsikirjoittajat pystyneet parempaan? Näin surkeaa käsikirjoitusta ei ole ollut aiemmissa hyvissä espanjanlaisissa sarjoissa. Cisterin aiemmissa sarjoissakaan ei näin huonoa, vaikka onnettomia olivat nekin.

Vierailija kirjoitti:

Oon tarkasti kattonu, ja kyllä, Martinalla on kaunis nenä.

 

Kaunis, nuori nainen.

Vierailija kirjoitti:

Alonso ressukassa ei tosiaan ole mitään isännän ominaisuuksia. Nytkin hän on antanut kahden perheen ulkopuolisen hirmuvaltiaan (Leocadia ja Lisandro) pesiytyä kotiinsa ja määrätä sen asioista. Kuullessaan yhä uusia käskyjä ja uhkauksia Alonso vain silmäilee alistuneena pitkin lattioita ja  rypistelee kulmiaan surkeana. Sitten hän taas istuutuu siemailemaan konjakkia. Turhauttava nahjus. 

Kyllähän Alonso nyt jo tajuaa että on menettämässä kaiken, kärsii Curron kohtelusta ym. 

Mahtaa Simona olla pettynyt, kun Manuel sai tietoonsa tämän pojasta tiettyjä asioita ennen häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut Adrianon arvonimeen sisältyä maaomaisuuden  saaminen. Pelkkiä lisäpaineita ja seurantaa niin kuin itsekin arveli. 

 

Adriano on hyvä tyyppi: hellä ja huolehtivainen aviomies ja perheenisä, eikä turhamaisuudesta ole tietoakaan.

Mahtaneeko täydellinen isukki pitkään riittää Cataliinalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Areenajaksotkin jo niin mielenkiintoisia, ettei tartte kelata kuin keittiö ja Maria&Pappisekoilut

 

Dialogit ovat mainioita

 

Keittiöjaksot kertaavat ja selkokielistävät toisilleen (= katsojille) tapahtumia, mikä on aivan turhaa täytettä. Vitsinpoikaset (Candelina) ja sentimentaalisuus (Simona) eivät jaksa kiinnostaa.

Ei todellakaan, liikaa ovat esillä joka jaksossa. Olisipa muitakin asioita yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alonso ressukassa ei tosiaan ole mitään isännän ominaisuuksia. Nytkin hän on antanut kahden perheen ulkopuolisen hirmuvaltiaan (Leocadia ja Lisandro) pesiytyä kotiinsa ja määrätä sen asioista. Kuullessaan yhä uusia käskyjä ja uhkauksia Alonso vain silmäilee alistuneena pitkin lattioita ja  rypistelee kulmiaan surkeana. Sitten hän taas istuutuu siemailemaan konjakkia. Turhauttava nahjus. 

Kyllähän Alonso nyt jo tajuaa että on menettämässä kaiken, kärsii Curron kohtelusta ym. 

Mutta eipä aja Lorenzoa pois. Taitaa tietää ettei se onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tarkasti kattonu, ja kyllä, Martinalla on kaunis nenä.

 

Kaunis, nuori nainen.

Kaunis on, ja silmät tuikkivat niin eloisasti.

Mitä ajattelit siitä, kun Curro sanoi Lorenzolle, että Eugenia oli hyvä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

 

Vahvasti  parisuhdekeskeisyys on tässä ajankuvauksessa. Miehillä oli helpompaa  kun käytännössä  ilotalo oli heille se normaali  käytäntö vaikka vaimokin on. 

 

Pikemminkin keskeisyydessä on uuden sukupolven tasapainoilu ja rimpuilu irti kivikautisista normeista, käytännöistä ja sosiaalisesta painostuksesta.

Aatelisten piireissä jota tässä kuvataan normit on olleet ehkäpä raskaimmat. Ja toisaalla katolinen kirkko. Häpeäksi perheelle jos yritti sooloilla kun vähimmäisvaatimus oli kihlat mahd pian jos oli havaittavissa tiiviimpää seurustelua.

Ninpä, mutta ainakin Martinan siivet ovat valmiina lentämään eteenpäin.