Kolme vanhempaa kertoo, miten riman laskeminen näkyy arjessa - Meillä ei harrasteta pyjamia, se säästää aikaa aamuisin Voisitko sinä ja koko perhe paremmin, jos lasket rimaa hiukan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa noita videojuttuja. Katsoin ekan sottapytyn lastenhuonekierroksesta puolet. Tuollaisessa sottaympäristössä kasvaminen ei voi olla hyväksi lapselle. Varmasti on aina tavarat hukassa ja kiire ja stressi jos aina saa olla etsimässä kaikkea tuollaisen rytökasan keskeltä. Aivoillekin kuormittavaa prosessoida joka kerta huoneeseen astuessa tuollaista ärsyketulvaa vrt. siistiä ja sereeniä tilaa.

En ymmärrä miten tuollaisesta elämisestä voi olla niin ylpeä että valtamediaan asti mennään toitottamaan omaa elämänhallinnan puutetta. Karsikaa nyt jumalauta sitä tavaraa jos se ajaa elämän kaaokseen.

Minä kuvittelin että sotku tarkoittaa "lattiaa ei näy". Meillä on sellainen adhd-poika, jonka huone on siivouksesta huolimatta iltaan mennessä täynnä kaikkea, lähinnä vaatteita, lattia ei näy.  

Tuo videolla oli sen sijaan ihan normaali teinin huone. Te olette ihan naurettavia siisteyskäsitystenne kanssa. 

Olen nähnyt sellaisen ihan tiptophuoneen teinillä. Siellä oli armeijatyyliin pedattu sänky ja tyhjä kirjoituspöytä. Ei mitään muuta. Äitinsä todella siivoushullu. Kertoi meille raivoissaan, kuinka kerran oli löytänyt teininsä huoneesta 2 tyhjää pizzalaatikkoa(!). Lapsensa ja tämän kaveri eivät olleet vieneet niitä roskiin, kun hän ei ollut ollut vahtimassa kotona. Oli ihan hirveä perhetragedia ollut heillä. Ihana koti oli  heillä, mutta henkisestä ilmapiiristä en sano mitään.

Mitähän tuollaiset lapset ja nuoret tekevät?

Ihan mitä haluavat. He ovat vain pienenä oppineet , että leikkiin kuuluu lelujen laittaminen lopuksi pois.

Joskus askartelu, projekti tai leikki voi kestää pidempään. Turhauttavaa joutua keräämään kaikki pois jos sitä haluaa seuraavana päivänä jatkaa.

Tyhmintä oli kyllä yhdessä Suomen Supernanny-jaksossa kun oli sääntönä että lapsi komennettiin siivoamaan lelut laatikkoon ja sitten vasta sai mennä syömään. Siis keskellä päivää kun leikkiä olis voinut ihan hyvin jatkaa ruuan jälkeen. Aivan turha taistelu ja siellä se ruoka jäähtyi lautasella

Itse olin jopa turhan tarkka nipottaja, kun kolme vanhinta lastani olivat pieniä. Laitoin kaiken ruuan itse, siivosin vähintään lelut paikoilleen monta kertaa päivässä, pesin päivittäin pyykkiä ja jopa silitin lasten(kin) vaatteet. Mutta koskaan en leikkinyt lasten kanssa, ulkoilin kyllä ja annoin vauhtia keinussa jne, mutta en muuten leikkinyt. Kun neljäs lapseni, iltatähti syntyi, hänellä ei ollutkaan sisaruksia leikkikavereita ja ykskaks jouduin leikkimään kanssaan. Silloin oli pakko joustaa siivoamisesta ym, mutta kyllä edelleen yritin pitää kodin siistinä ja tehdä suurimman osan ruuista itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en pystyis syödä tollasissa keittiöissä, ruokamyrkytyksen vaara. Ja missä oli lasten lautasilta kasvikset yhdellä videolla?

Muuten toki voi ottaa rennosti. Mitään harrastusrumbaa en jaksais.

Niin, en tiedä että pääseekö juttu yhtään syvemmälle tähän oivallukseen, kun tosiaan se jää minulta lukematta vaivalloisen käyttöliittymän vuoksi.

Mutta kysehän on viime kädessä siitä, millainen on perheen mielestä hyvä elämä. Yksi perhe viihtyy siellä harrastuksissa, kurvaa pikaruokapaikan kautta kotiin ja simsalabim, koti pysyy siistinä tai ei ainakaan muutu sotkuisemmaksi kun kukaan ei siellä ole.

Toiset taas ajattelevat että oma koti kultainen, ja ovat valmiit näkemään sen vaivan, mitä viihtyisä koti vaatii. Eikä se välttämättä ole edes vaiva, jos perhe tykkää vaikka yhdessä kokata ja laittaa keittiön kuntoon.

Nämä ovat isoja elämäntyylillisiä kysymyksiä. Jo asumismuotoa valitessa joutuu esimerkiksi päättämään, onko piha tai koira yksi kotityö lisää vai elämän laatua kohottavaa luksusta.

Näihin toivoisi analyyttistä otetta, eikä vain höttöä kuinka läsnäoleva äiti - ja aina vain se äiti eikä isä - on tärkeämpi kuin imuroitu sohvan alunen.

Minua ihmetyttää, että eikö se äiti voi olla läsnä siten, että ottaa lapsen mukaan toimiinsa? Eikö se ole enää muotia?

Ainakin minua otettiin lapsena kasarilla mukaan milloin mihinkin hommaan, ja se vasta oli parasta. Sain leipoa leivinuunissa mummun kanssa ja laittaa ruokaa, papan kanssa tehdä peltotöitä (=istuin traktorin työkalupakin päällä tuntikausia). Istuskelin iskän verstaassa kun iskä nikkaroi, tai katselin vierestä kun äiti ompeli vaatteita. Siinä sivussa sitten oppi itsekin jotain, paitsi nikkaroimaan kyllä en.

Ja viimeistän 10-vuotiaana minun kyllä odotettiin siivoavan itse huoneeni kerran viikossa.

Juuri näin. Parasta yhdessäoloa ja laatuaikaa oli se, kun pääsi mukaan ihan tavallisiin askareisiin. Leivottiin, laitettiin ruokaa, siivottiin, ripustettiin pyykkejä jne. Yhdessä tehtiin asioita ja päästiin näkemään omien käsien työn tulos.

Ihmeellinen ajatus, että nykyään vanhempien ja lasten laatuaika tulisi olla jotain sirkustemppuja ja jatkuvaa spesiaalien juttujen järjestämistä. Miksi tavallinen yhteinen arki ei riitä?

Siivoamista ja pyykkäämistä??

Sekö oli "parasta laatuaikaa" lapsuudessa? :D Minä tein kotitöitä kouluikäisenä koulun jälkeen joka ikinen päivä monta tuntia (meillä oli kotieläimiä, kotiviljelystä ym) enkä muistele kotitöiden tekemistä jonain laatuaikana. Tai koko päiväksi puolukkaan tai sienestämään ja voileivät mukana... puiden hakkaamista, veden kantamista, kitkemistä, eläinten hoitamista, tuntitolkulla joka päivä. Karseat muistot, lapsuus oli yhtä työleiriä. 

Ihmiset peilaa oman lapsuutensa kautta - koska minulle se työleiri oli inhottavaa, niin en juurikaan pakota lapsia kotitöihin, itse en oikeastaan koskaan saanut tehdä mitä itse olisi halunnut - esim lukea rauhassa. Minusta kasvoi hyvin mukavuudenhaluinen ihminen, vaikka vanhemmat varmaan muuta toivoivat. Osaan kyllä pitää itsestäni huolta mutta jatkuva työnteko / siivoaminen / säilöminen / nyprääminen kotona ei ole mikään meriitti. 

Voi pyhä yksinkertaisuus.

Tässä oli pointtina se, että niitä kotihommia tehtiin YHDESSÄ, vanhempi ja lapsi. Sinun työleirisi ei liity tähän millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Saan nyt varmaan kasan alapeukkuja, mutta noin keskimäärin mielestäni suomalaisissa kodeissa ei olisi juuri varaa laskea sitä rimaa enää ollenkaan.

Jatkuvasti on naistenlehdissä avautumisia ja kiukutteluita siitä, että ei ole pakko siivota edes viikottain jossei huvita. Likaiset ja pölyiset kodit täynnä sekasortoa yleistyvät, kukaan ei halua pestä pintoja tai imuroida koska se on tylsää. Pyykkiä pestään kerran viikossa, lapset kulkevat tahraisissa vaatteissa kun pinttyneitä tekstiilejä ei esikäsitellä ajoissa jne.

Vessa on usein pahin- pönttö täynnä jälkiä, rengas pyyhitty ties koska viimeksi. Käsipyyhe vaihdettu joskus ennen kesää.

Ihanaa että joku on samaa mieltä. Olen ollut järkyttynyt asuntonäytöissä kuinka likaisia ihmisten kodeissa on. Tahmaiset lattiat, tasot ja kaapistot puhumattakaan kuinka likaisia kaakeleita saumoineen...

Jokaiselle tavaralle on oma paikka, se opetetaan lapsille niin siisteys säilyy. Lisäksi asunto siivotaan erikseen joka viikko ja kyllä pitää joku aikataulu olla kaakeleiden yms pesuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa noita videojuttuja. Katsoin ekan sottapytyn lastenhuonekierroksesta puolet. Tuollaisessa sottaympäristössä kasvaminen ei voi olla hyväksi lapselle. Varmasti on aina tavarat hukassa ja kiire ja stressi jos aina saa olla etsimässä kaikkea tuollaisen rytökasan keskeltä. Aivoillekin kuormittavaa prosessoida joka kerta huoneeseen astuessa tuollaista ärsyketulvaa vrt. siistiä ja sereeniä tilaa.

En ymmärrä miten tuollaisesta elämisestä voi olla niin ylpeä että valtamediaan asti mennään toitottamaan omaa elämänhallinnan puutetta. Karsikaa nyt jumalauta sitä tavaraa jos se ajaa elämän kaaokseen.

Minä kuvittelin että sotku tarkoittaa "lattiaa ei näy". Meillä on sellainen adhd-poika, jonka huone on siivouksesta huolimatta iltaan mennessä täynnä kaikkea, lähinnä vaatteita, lattia ei näy.  

Tuo videolla oli sen sijaan ihan normaali teinin huone. Te olette ihan naurettavia siisteyskäsitystenne kanssa. 

Olen nähnyt sellaisen ihan tiptophuoneen teinillä. Siellä oli armeijatyyliin pedattu sänky ja tyhjä kirjoituspöytä. Ei mitään muuta. Äitinsä todella siivoushullu. Kertoi meille raivoissaan, kuinka kerran oli löytänyt teininsä huoneesta 2 tyhjää pizzalaatikkoa(!). Lapsensa ja tämän kaveri eivät olleet vieneet niitä roskiin, kun hän ei ollut ollut vahtimassa kotona. Oli ihan hirveä perhetragedia ollut heillä. Ihana koti oli  heillä, mutta henkisestä ilmapiiristä en sano mitään.

Mitähän tuollaiset lapset ja nuoret tekevät?

Ihan mitä haluavat. He ovat vain pienenä oppineet , että leikkiin kuuluu lelujen laittaminen lopuksi pois.

Joskus askartelu, projekti tai leikki voi kestää pidempään. Turhauttavaa joutua keräämään kaikki pois jos sitä haluaa seuraavana päivänä jatkaa.

Tyhmintä oli kyllä yhdessä Suomen Supernanny-jaksossa kun oli sääntönä että lapsi komennettiin siivoamaan lelut laatikkoon ja sitten vasta sai mennä syömään. Siis keskellä päivää kun leikkiä olis voinut ihan hyvin jatkaa ruuan jälkeen. Aivan turha taistelu ja siellä se ruoka jäähtyi lautasella

No ainakin silloin se sääntö, että vain yksi leikki saa kerrallaan olla meneillään ja se rajataan pienelle alueelle. Ei niin , että olkkarissa on nalleleikki kesken, keittiössä barbileikki, vanhempien makkarissa nukkeleikki jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Kauanko lapsi pukee aamulla? Riippuu lapsen iästä ja luonteesta. Vauvan pukee muutamassa minuutissa, uhmaikäisen pukemiseen voi mennä puolikin tuntia, on yhtä itkua ja tappelua vaikka kuinka mielikuvitus leikkejä keksii homman nopeuttamiseksi. Isommat pukee itse mutta pukemista ja lähtemistä pitää hoputtaa. Harvalla lapsi on niin tahdoton että kaikki menee minuutissa äidin käskytyksen tahdissa reippaasti hidastelematta. Pitää lapsen oppia itsekin ajattelemaan ja tekemään.

Naurettavaa tuollainen itsensä ylentäminen ja kehuminen. Mutta sitähän te kotiterroristit teette, armeijan kuri vauvasta lähtien. Opettele rentoutta sinäkin. Olen näitä kurinpitäjiä nähnyt paljon eikä kenelläkään ole kivaa, isompana lapset protestoi koko ajan ja taistelu käy kovemmaksi vuosi vuodelta.

Vai että kotiterroristeja. Just.

Tiesitkö, että mm. Aasiassa äidin oletetaan siivoavan se koti ihan joka päivä? Kaikista maista en tiedä, mutta useammasta kyllä. Äidit imuroivat; tuulettavat vuodevaatteet; tekevät ruokaa. Vessat pestään ja tiskit tiskataan usein ihan käsin, eikä ole astiakaappiakaan apuna. Pyykkäystä. Jne.

Näistä maista tulee mm. futismatseissakin ihastuttaneet, puhtaudestaan ja käytöstavoistaan tunnetut japanilaiset. Käytännössä jokainen "terroristin" kasvattama.

Oliko se niin että Japanissa on maailman korkeimpia itsem..hatilastoja? Suorittamista ja vahvoja perinteitä, tehokkuutta , täsmällisyyttä, ankaruutta ja järjestystä, selvät sukupuoliroolit ja useita sukupolvia saman katon alla. Epäonnistuminen, joutenolo kielletty jne. Tunnen japanilaisia, tunnetko sinä? Vahvat perinteet näille äitien ja naisten töiden oletuksille. Kuten myös miesten.

Japanin im- tilastot ovat niin korkeita aika pitkälti siksi, että se on siellä ollut aina täysin hyväksytty ratkaisu elämän ongelmiin -usein jopa ainoa vähimmässäkään määrin kunniallinen ratkaisu. Se ei siis tarkoita, että he olisivat sen onnettomampia kuin muutkaan. Meitä länsimaisia vaan pidättelee jossain määrin se kristillinen käsitys, että im on ainoa anteeksiantamaton synti, koska sitä ei voi katua.

Japanissa taas on hyvin pitkät perinteet tämän asian suhteen, esim. eräs tulivuori (Mihara nimeltään) oli suosittu paikka: sinne pystyi juoksemaan ja heittäytymään sulaan laavaan, kengät tulessa. Kamikazet eivät olisi olleet mahdollisia missään muussa kulttuurissa, ja siinähän ei ole oikeastaan kyse mistään muusta kuin loistokkaasta ja kunniaa tuottavasta laajenetusta im:sta. Ja tosiaan on tilanteita, joissa ainoa tapa pelastaa kasvonsa ja sukunsa häpeältä oli im. Moni siis joutui sen tekemään, tahtoi tai ei.

Ei kannata repostella parin japanilaisen tuntemisella, jos ei tunne itse kulttuuria. On hyvin alkeellista kuvitella, että im-tilastot kertoisivat ihmisten onnellisuudesta tai onnettomuudesta sinänsä.

Toki japanilainen kulttuuri on monessa mielessä hyvin ahdas, mutta kannattaa myös muistaa, että japanilainen näkee aina itsensä ensisijaisesti jonkin yhteisön/useiden yhteisöjen osana, ei yksilönä kuten me länsimaiset. Johtunee pitkälti siitä, että heiltä puuttuu käsitys yksilöllisestä sielusta, minkä judeo-kristillinen maailmankuva on antanut meille. Silloin sillä im:lla ei ole yksilön kannalta niin väliä, koska yksilö ei ole olemassa muuten kuin yhteisöjen osana.

//OT, mutta kävi niin sylettämään tuo "MINÄMINÄMINÄ tunnen japanilaisia" -tietämättömyys.

Tuliko yllätyksenä että nämäkin äidit tässä ovat kaikki laihduttamisen tarpeessa, mutta eipä sitä jaksa kun pitää laskea rimaa. Sitten tämä yhdenkin äidin ruokaeines politiikka ja hänen diapetestä sairastava lapsi, hoh hoijaa.

lapsi oppii hyvinvointiin liittyvät asiat varhaisten vuosien aikana. Silloin olisi tärkeää opettaa syömään oikeaa ruokaa, siisteyttä, leluille omat paikat, ja oppia liikkumaan. Näitä asioita siellä varhaiskasvatuspaikassakin opetetaan lapsille niin eikö omat vanhemmat osaa vaalia samaa kotona? Ei tarvitse montaa vuotta pitää rimaa "korkealla" kun perusasiat on lapselle luotu.

Täällä on nyt mammat innoissaan paheksumassa. Mä oikaisen myös kotitöissä stressin vähentämiseksi. En esimerkiksi viikkaa vaatteita ollenkaan, vaan pestyt ja kuivatut vaatteet ovat korissa, josta jokainen ottaa vaatteensa tai lakanansa suoraan käyttöön. Tai viikkaa itse mitä viikkaa.

Keittiön astianpesukoneen täytän ja tyhjennän kyllä pari kertaa päivässä ja muutenkin nuohoan keittiön tasot aamuin illoin.

Muuten on kyllä tavaraa ja papereita tasoilla sikinsokin mutta likaa ei ole yleensä missään. Se on mun kriteeri.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa meistä laskee rimaa jollain elämän osa-alueella, koska kaikessa ei voi olla täydellinen. Montako kertaa olette kuulleet selityksen, että ruuhkavuosissa ei vain mitenkään ehdi liikkumaan riittävästi? Onko oman terveyden laiminlyöminen hyväksyttävämpi asia kuin vaatteiden viikkaamisen laiminlyöminen?

Myönnän toki, että kyseisen jutun naiset eivät vaikuttaneet miltään himourheilijoilta, mutta noin yleisemmällä tasolla. 

En minä ole kuullut kenenkään väittävän, ettei EHDI liikkua. Kaikki tietävät, että liikkumiseen käytetty aika on pois kännykän lääppimisestä tai telkkarin katsomisesta.

Itse asiassa en tunne ketään, joka ei liikkuisi "riittävästi". Vaikka molemmilla vanhemmilla olisi se vaativa asiantuntijatyö ja jokainen kolmesta lapsesta harrastaisi kilpaurheilua. Niillä on yleensä muuten siistit koditkin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt mammat innoissaan paheksumassa. Mä oikaisen myös kotitöissä stressin vähentämiseksi. En esimerkiksi viikkaa vaatteita ollenkaan, vaan pestyt ja kuivatut vaatteet ovat korissa, josta jokainen ottaa vaatteensa tai lakanansa suoraan käyttöön. Tai viikkaa itse mitä viikkaa.

Keittiön astianpesukoneen täytän ja tyhjennän kyllä pari kertaa päivässä ja muutenkin nuohoan keittiön tasot aamuin illoin.

Muuten on kyllä tavaraa ja papereita tasoilla sikinsokin mutta likaa ei ole yleensä missään. Se on mun kriteeri.

Tuo sinun systeemi onkin ihan hyvä. Oikaiset järkevissä asioissa. Nuo linkin mammat sen sijaan eivät vain jätä vaatteita viikkaamatta, vaan jättävät ne kokonaan pesemättä ja lojumaan likaisina pitkin lattioita. Astianpesukonetta eivät täytä eikä tyhjennä, saati nuohoa keittiön tasoja. Heidän kohdallaan ei siis puhuta kotitöissä oikaisemisesta, vaan niiden kokonaan tekemättä jättämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on alle kouluikäisillä lapsilla monesti seuraavan päivän puhdas body tai trikoopaita yöpaitana ja sitten vain aamulla housut jalkaan. Itsekin nukun seuraavan päivän topilla, rintsikoilla ja pikkuhousuilla, ja sitten vain housut ja paitapusero siihen päälle. Ei ne vaatteet tiedä onko ne yövaatteita vai päivävaatteita ja kun on illalla peseytynyt ja asunnossa mukavan viileä makuuhuone, niin ei siinä mitään hikoile yleensä, jos hikoilee niin sitten vaihdetaan. Itsekin joskus ajattelin että tottakai yövaatteet, mutta kun esikoinen on ollut yli 500 päivää sairaalassa ennen kouluikää niin olen todennut että ei todellakaan ole väliä, millaiset puhtaat vaatteet yöllä on päällä, eikä tarvitse hankkiakaan niin paljoa vaatteita kun ei tarvitse erikseen ostaa yövaatteita. Muutamia on kun on lahjaksi saatu, ja joskus käytetään, mutta oikeasti, joku vauvakin se tekee niin monta eritevahinkoa, että riittää vallan hyvin kun vaihtaa sitten kun menee likaiseksi. Eikä se vauva tiedä onko se body uni-kuvioinen vai ei, eli niin sanottu päivärytminopettaminen yövaatteilla on ihan kuvitteellista.

Oikeesti ihmiset miinustaa raivona koska joku ei näe yövaatteita tarpeellisena! :D huutista

Itse nukun alasti. Mitään yövaatteita tarvitse. Ja vauva esimerkki oli oikein mainio, vauva puklaa ja kastelee ja kakkaa/pissaa vaipasta yli niin monta kertaa päivässä että mitään väliä yövaatteilla. Vauvalla vaihtuu niin usein vaatteet että ihan sama. Kiinteiden aloittamisen jälkeen alkaa sitten ruokatahroja tulemaan hihaan/paitaan, vaikka muunlainen vaatteiden sotkeminen vähenee.

T. Eri

Vauva on tosiaan ihan eri asia kuin leikki-ikäinen, joka konttailee pkodin eteisen hiekkakasoissa kaiket päivät. Ja se intiimialueen ympärystä pestään vauvalla useamman kerran päivässä ja siihen ympärille vaihdetaan puhdasta pintaa myös useamman kerran päivässä. Leikki-ikäiselle ei. En edes itse pidä samoja alusvaatteita kuin paivän, kuvottava ajatus marinoitua samoissa kalsareissa useampi vuorokausi putkeen. Alastomana nukkuminen sen sijaan on ihan oiva vaihtoehto pyjamalle.

Luetunymmärrys! Samat kalsarit eivät ole päällä päiviä. Illalla pesu, puhdas paita ja puhtaat kalsarit, yöllä ei ole hiekkakasoja eikä muuta likaantumista, aamulla niiden 10 tuntia vanhojen t-paidan ja pikkuhousun päälle housut ja huppari ja sit ne illalla pesuun hiekkakasojen jälkeen. Näin vaatteet ovat päällä 24 h ennen pesua ja säästetään yksi riisuminen (5-10min lisää unta joka yö) vs. Yövaatteet kolme yötä putkeen 30h ennen pesua ja riisuminen ja pukeminen aamuin illoin. Siinä ei ole mitään väliä nukahtamisen kannalta onko siinä illalla kylvyn jälkeen vaihdettavassa puhtaassa paidassa nukkuvan karhun vai leikkivän karhun kuva. (Joskus kyllä lapset ei käy edes päivittäin pesulla, jos vaatteet ovat siistit ja lapsi puhdas (naamaa ja käsiä ja peppua pestään tietysti), eli vaikka talvella kun on ulkovaatteet erikseen, mutta en nyt järkytä teitä enempää. Se voi olla vaikea ymmärtää, että jos toisella lapsella on ollut keskuslaskimokatetri kuusi kuukautta, niin siinä ei tosiaan lapsi ole kastunut kokonaan kuuteen kuukauteen vaan tehdään alapääsuihkutuksia, maaten hiustenpesuja ja lappupesuja, ja niihin ei kyllä joka päivä kovin perusteellisesti viitsi ryhtyä jos lapsi on osapuilleen puhdas.)

Vierailija kirjoitti:

Tällaiseen ajaudutaan, kun on vuosikausia yksin vastuussa kaikesta kotiin liittyvässä... Ylläri, ettei ollut miehiä haastattelussa.

Ei ajauduta. Meillä on ollut alusta pitäen vanhanaikaiset arvot, mies käy töissä ja maksaa laskut ja minä hoidan kodin ja lapset. Jos itselleen antaa luvan laskea sen riman liian alas ja perustelee sen jollain epämääräisillä syillä käy juuri noin. Aikuisuus on siitä tylsää, että jotkut asiat on vain pakko tehdä vaikka ei aina huvita.

Toivon, että haastattelun äidit käyvät lukemassa tämän haastattelun ja kokevat ehkä jonkinnäköisen herätyksen.

Wau, meillähän on suorastaan siistiä näihin asuntoihin verrattuna!!

Meillä ei käytetä kondoomia!

Jes jes jes!

Meillä ei pyyhitä perseitä!

Jes jes jes!

Saan varmaan tästä alapeukkuja, mutta sanonpa silti. Minusta oli jotenkin huvittavaa, kun kolme  aikuista naista kertoo, kuinka he ei ainakaan jaksa siivota kun se on ihan tyhmää. Studio-otoksissa olivat vielä puettuina värikkäisiin vaatteisiin, taustakin oli räiskyvän keltainen. Puheiden ja stailauksen yhdistelmä oli sellainen, että väkisinkin tuli mieleen, että siinä kolme aikuislasta kiukuttelevat, kun ei haluta käyttäytyä aikuismaisesti. Samalla ahdistutaan yhteiskunnan asettamista ihan hirveistä paineista, kuten tiskaamisesta ja pyykkäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitin, että tällä jutulla oli tarkoitus laskea vanhemmuuden paineita. En valitettavasti taida kuulua kohderyhmään, koska itseäni välinpitämättömyys perheen yhteisestä kodista ei varsinaisesti inspiroi. Jäi enemmän surullinen fiilis.

Elämme kovin itsekeskeistä ajanjaksoa. Monella nuorella on jo hämärtynyt käsitys siitä, mitä on todellinen vastuunkanto ja elämänhallinta, ja se tuntuu välittyvän nyt myös vanhemmuuteen. Kaipaisin siksi mediaan enemmin juttuja esimerkiksi sellaisista perheistä, joissa ei mennä sieltä missä aita on matalin (vain siksi, koska minulla vanhempana on oikeus!), vaan tehdään mieluummin vaikka pikkuisen ekstraa yhteen hiileen puhaltaen, jotta saadaan perheelle siisti ja kaunis koti, terveellistä ruokaa ja tasapainoinen elämä. Nykyisen itsekeskeisyyden sijaan painotettaisiin perheen yhteisiä tavoitteita ja yhdessä tekemistä, ei likaisia lattioita ja sotkuista keittiötä.

Mutta eihän sellainen varmaankaan ole mediaseksikästä.

Tämä lihavoimani on se, millä säännöillä edeltävät sukupolvet elivät. Uskottiin, että ihmisen elämää onnellistuttaa nimenomaan se, että tekee aina vähän ylimääräistä, aina kaiken mahdollisimman hyvin. Koska silloin kasvaa ihmisenä ja saa elämäänsä sisältöä.

Psykologisestikin on aivan eri asia tehdä asioita sillä mentaliteetilla, että "teen tämän mahdollisimman hyvin, koska teen sen perheeni ja yhteisen kodin eteen" vs. "huitaisen tämän miten kuten sattuu, koska mitä väliä ja riman alta voi aina ryömiä".

Kummalla tavalla ajattelevalla ihmisellä on enemmän itsekunnioitusta? Arvokkuutta? Annettavaa muille ihmisille?

Hassuinta tässä on, että elämä ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nyt. Ja silti ihmiset ei muka jaksa ja selviä.

Jos näidenkin mammojen ajankäyttöä katsottaisiin, kyllä se katse olisi kännykässä ja somessa enemmän kuin lapsosen tähtisilmissä.

Nuoruudessani ysärillä valistettiin kansaa, että kukaan ei ole liian kiireinen harrastaakseen liikuntaa, koska tutkimusten mukaan liikuntaan käytetty aika on pois vain ja ainoastaan tv:n katsomisesta. Se ei auttanut mitään, tietenkään, koska mikäs laiskoja liikuttaisi.

Nykyään sitten väitetään että lapsenhan minä panen etusijalle, vaikka on aivan 100% varmaa, että siivoamiseen käytetty aika olisi pois vain ja ainoastaan kännykän lääppimisestä.

Loistavasti sanottu. Jos joku asia pitää tehdä, se kannattaa tehdä kunnolla jo ihan itsekunnioituksenkin takia. On ihan käsittämätöntä miten viestitämme lapsillekin, että koti ja perhe ovat arvostettavia vain juhlapuheissa, oikeasti kaikki kiva tapahtuu jossain muualla kuin vaikka omien lasten kanssa omassa kodissa.

Me olemme monesti vain laiskoja. Ja sitten ihmetellään, kun Suomessa lapset eivät viitsi enää opiskella koulussa. Ei siinä mitään outoa ole, kun vanhempienkin elämänasenne on, ettei tarvi jos ei haluu.

Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miten helppo sitä rimaa on laskea ja laittaa rajat tekemiselle ja jaksamiselle. Jutussa oli muutamia ihmisiä ja muutamia esimerkkejä siitä, miten sitä on tehty. Tuloksena sivukaupalla kritiikkiä ja analyysia sekä suoranaista haukkumista. Enkä ihmettele, tämä vastaa tosielämää. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miten helppo sitä rimaa on laskea ja laittaa rajat tekemiselle ja jaksamiselle. Jutussa oli muutamia ihmisiä ja muutamia esimerkkejä siitä, miten sitä on tehty. Tuloksena sivukaupalla kritiikkiä ja analyysia sekä suoranaista haukkumista. Enkä ihmettele, tämä vastaa tosielämää. 

Niin. Jutun ihmiset laskivat rimaa niin alas, että eivät itse asiassa enää siivonneet ollenkaan. Siinä tekee oikeasti ison karhunpalveluksen sekä itselleen että eritoten lapsilleen. Jostain muusta kohtaa kuin arjen perustoiminnoista (astioiden laittaminen tiskikoneeseen ja likaisten vaatteiden laittaminen pyykkikoriin) se rajojen laittaminen tekemiselle kannattaa aloittaa. Jos noita juttuja ei yhdessä lasten kanssa jaksa ja ehdi tekemään, niin jossain on todellakin vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin laitan alushousut jalkaan ennen pyjaman pukemista. Ei kai niitä pyjamanhousuja paljaalle perseelle vedetä, vaikka illalla kävisikin suihkussa?

Kyllä mä ainakin aina olen laittanut. En laita myöskään rintsikoita paidan alle yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miten helppo sitä rimaa on laskea ja laittaa rajat tekemiselle ja jaksamiselle. Jutussa oli muutamia ihmisiä ja muutamia esimerkkejä siitä, miten sitä on tehty. Tuloksena sivukaupalla kritiikkiä ja analyysia sekä suoranaista haukkumista. Enkä ihmettele, tämä vastaa tosielämää. 

Niin. Jutun ihmiset laskivat rimaa niin alas, että eivät itse asiassa enää siivonneet ollenkaan. Siinä tekee oikeasti ison karhunpalveluksen sekä itselleen että eritoten lapsilleen. Jostain muusta kohtaa kuin arjen perustoiminnoista (astioiden laittaminen tiskikoneeseen ja likaisten vaatteiden laittaminen pyykkikoriin) se rajojen laittaminen tekemiselle kannattaa aloittaa. Jos noita juttuja ei yhdessä lasten kanssa jaksa ja ehdi tekemään, niin jossain on todellakin vikaa.

Juuri näin. Perusjutut on vaan pakko tehdä vaikkei huvita, "ekstrasta" voi karsia. En esimerkiksi silitä lakanoita (vaikka äitini mielestä se on aivan pakollista), mutta silti ne on pakko vaihtaa säännöllisesti, pestä ja viikata kaappiin.