Kolme vanhempaa kertoo, miten riman laskeminen näkyy arjessa - Meillä ei harrasteta pyjamia, se säästää aikaa aamuisin Voisitko sinä ja koko perhe paremmin, jos lasket rimaa hiukan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee kuten itselle sopii. Ihmisillä on eri elämäntilanteita ja voimavaroja. Joillain on erittäin haastava asiantuntijatyö ja taapero kotona. Joku toinen tekee sitten helppoa työtä osa-aikaisena ja on vielä sukua lähellä auttamassa.

Turha tuomita ketään, kunhan lapsia ei kaltoinkohdella. Tärkeintä on, että vanhemmat ovat henkisesti läsnä lasten kanssa ollessa, juttelevat lapsille, kuuntelevat heidän juttuja ja leikkivät ja hassuttelevat yhdessä.

Jos on haastava asiantuntijatyö, niin kodinhoidon vaiva kannattaa minimoida ja ympäristön rentouttavuus maksimoida. Täällä onkin jo vinkkejä siihen: sillä vaivalla kun heittää jotain kädestään, sen voi saman tien heittää paikalleen. Sitten roboimuri pyörimään silloin tällöin. Tuolla jo pääsee 80% siistiksi, jos vaan kaikelle on paikkansa, muuten pitää ensin hävittää tavaraa.

Haastavissa asiantuntijatöissä olevilla on myös varaa palkata siivooja.

Toki se ei auta, jos suurin ongelma on kyvyttömyys panna tavarat paikalleen. Ja kuten sanoit, siihen ei mene yhtään enempää aikaa, osalla vaan on luonnevika että niin ei voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Suomessa tosiaan osa asuukin igluissa, jos pelkät alusvaatteet ei riitä "uniasuksi" 🤔

Ja iglussahan on tietysti kylmä sisällä, kun luntahan se on?

Vähän kuin Suomessakin on jääkarhuja, koska täällä on talvella lunta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en pystyis syödä tollasissa keittiöissä, ruokamyrkytyksen vaara. Ja missä oli lasten lautasilta kasvikset yhdellä videolla?

Muuten toki voi ottaa rennosti. Mitään harrastusrumbaa en jaksais.

Niin, en tiedä että pääseekö juttu yhtään syvemmälle tähän oivallukseen, kun tosiaan se jää minulta lukematta vaivalloisen käyttöliittymän vuoksi.

Mutta kysehän on viime kädessä siitä, millainen on perheen mielestä hyvä elämä. Yksi perhe viihtyy siellä harrastuksissa, kurvaa pikaruokapaikan kautta kotiin ja simsalabim, koti pysyy siistinä tai ei ainakaan muutu sotkuisemmaksi kun kukaan ei siellä ole.

Toiset taas ajattelevat että oma koti kultainen, ja ovat valmiit näkemään sen vaivan, mitä viihtyisä koti vaatii. Eikä se välttämättä ole edes vaiva, jos perhe tykkää vaikka yhdessä kokata ja laittaa keittiön kuntoon.

Nämä ovat isoja elämäntyylillisiä kysymyksiä. Jo asumismuotoa valitessa joutuu esimerkiksi päättämään, onko piha tai koira yksi kotityö lisää vai elämän laatua kohottavaa luksusta.

Näihin toivoisi analyyttistä otetta, eikä vain höttöä kuinka läsnäoleva äiti - ja aina vain se äiti eikä isä - on tärkeämpi kuin imuroitu sohvan alunen.

Minua ihmetyttää, että eikö se äiti voi olla läsnä siten, että ottaa lapsen mukaan toimiinsa? Eikö se ole enää muotia?

Ainakin minua otettiin lapsena kasarilla mukaan milloin mihinkin hommaan, ja se vasta oli parasta. Sain leipoa leivinuunissa mummun kanssa ja laittaa ruokaa, papan kanssa tehdä peltotöitä (=istuin traktorin työkalupakin päällä tuntikausia). Istuskelin iskän verstaassa kun iskä nikkaroi, tai katselin vierestä kun äiti ompeli vaatteita. Siinä sivussa sitten oppi itsekin jotain, paitsi nikkaroimaan kyllä en.

Ja viimeistän 10-vuotiaana minun kyllä odotettiin siivoavan itse huoneeni kerran viikossa.

Juuri näin. Parasta yhdessäoloa ja laatuaikaa oli se, kun pääsi mukaan ihan tavallisiin askareisiin. Leivottiin, laitettiin ruokaa, siivottiin, ripustettiin pyykkejä jne. Yhdessä tehtiin asioita ja päästiin näkemään omien käsien työn tulos.

Ihmeellinen ajatus, että nykyään vanhempien ja lasten laatuaika tulisi olla jotain sirkustemppuja ja jatkuvaa spesiaalien juttujen järjestämistä. Miksi tavallinen yhteinen arki ei riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Kauanko lapsi pukee aamulla? Riippuu lapsen iästä ja luonteesta. Vauvan pukee muutamassa minuutissa, uhmaikäisen pukemiseen voi mennä puolikin tuntia, on yhtä itkua ja tappelua vaikka kuinka mielikuvitus leikkejä keksii homman nopeuttamiseksi. Isommat pukee itse mutta pukemista ja lähtemistä pitää hoputtaa. Harvalla lapsi on niin tahdoton että kaikki menee minuutissa äidin käskytyksen tahdissa reippaasti hidastelematta. Pitää lapsen oppia itsekin ajattelemaan ja tekemään.

Naurettavaa tuollainen itsensä ylentäminen ja kehuminen. Mutta sitähän te kotiterroristit teette, armeijan kuri vauvasta lähtien. Opettele rentoutta sinäkin. Olen näitä kurinpitäjiä nähnyt paljon eikä kenelläkään ole kivaa, isompana lapset protestoi koko ajan ja taistelu käy kovemmaksi vuosi vuodelta.

Vai että kotiterroristeja. Just.

Tiesitkö, että mm. Aasiassa äidin oletetaan siivoavan se koti ihan joka päivä? Kaikista maista en tiedä, mutta useammasta kyllä. Äidit imuroivat; tuulettavat vuodevaatteet; tekevät ruokaa. Vessat pestään ja tiskit tiskataan usein ihan käsin, eikä ole astiakaappiakaan apuna. Pyykkäystä. Jne.

Näistä maista tulee mm. futismatseissakin ihastuttaneet, puhtaudestaan ja käytöstavoistaan tunnetut japanilaiset. Käytännössä jokainen "terroristin" kasvattama.

Kosteissa Aasian maissa kaikki homehtuu jos ei omaisuudesta pidä hyvää huolta. Se on sitten vaikuttanut kansojen uskomuksiin ja perinteisiin.

Suomessakin on huushollattu kunnialla ihan viime vuosiin saakka. Tää "rentoilu" on meille uusi asia, jenkeistä tullut. Siellä äidit soveltavat tätä vähän kaikkeen. Mm. eväslaatikkoon pakataan poppareita, suklaakeksejä ja vaahtokarkkeja koska eivät jaksa enää opettaa lapsiaan syömään oikeaa ruokaa (osa onneksi jaksaa), ja silloin pitäisi myös kokata eikä vaan availla pakkauksia.

Kynnet ja hampaat äideillä itsellään on ihan mintissä kunnossa, kumma kyllä. Siihen ollaan valmiita panostamaan.

Äidit sitä, naiset tätä... Missä on isien ja miesten vastuu!? Miksi heidän porsastelua ei arvostella yhtään näin pahasti?

No äidithän tässäkin tunki itse rehentemään porsastelullaan!

Sehän tässä on, kun kaikki naisten valinnat tulisi aina loppuviimein saada miesten syyksi.

Peili käteen nyt.

Niin tämä on monen miehen normaali siisteyskäsitys. Naiselta odotetaan aina siisteyttä ja järjestelmällisyyttä, mutta mies saa olla huithapeli. Sitten taas oikein ylistetään ja kehutaan, jos mies siivoaa ja tykkää puhtaudesta.

Ja jos nainen valittaa miehensä sotkuista, niin hän on nalkuttava akka. Jos pariskunnalla on lapsia, hän on kontrolloiva äiti joka ei anna miehen olla isä omalla tavallaan. Mut jos kodissa on sotkuista niin se on naisen syytä, aina.

Näin juuri. Miehen on ok olla sotkuinen ja nauttia "erilaisen siisteyskäsityksen" tuomasta vapaudesta, mutta naista haukutaan sotkusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en pystyis syödä tollasissa keittiöissä, ruokamyrkytyksen vaara. Ja missä oli lasten lautasilta kasvikset yhdellä videolla?

Muuten toki voi ottaa rennosti. Mitään harrastusrumbaa en jaksais.

Niin, en tiedä että pääseekö juttu yhtään syvemmälle tähän oivallukseen, kun tosiaan se jää minulta lukematta vaivalloisen käyttöliittymän vuoksi.

Mutta kysehän on viime kädessä siitä, millainen on perheen mielestä hyvä elämä. Yksi perhe viihtyy siellä harrastuksissa, kurvaa pikaruokapaikan kautta kotiin ja simsalabim, koti pysyy siistinä tai ei ainakaan muutu sotkuisemmaksi kun kukaan ei siellä ole.

Toiset taas ajattelevat että oma koti kultainen, ja ovat valmiit näkemään sen vaivan, mitä viihtyisä koti vaatii. Eikä se välttämättä ole edes vaiva, jos perhe tykkää vaikka yhdessä kokata ja laittaa keittiön kuntoon.

Nämä ovat isoja elämäntyylillisiä kysymyksiä. Jo asumismuotoa valitessa joutuu esimerkiksi päättämään, onko piha tai koira yksi kotityö lisää vai elämän laatua kohottavaa luksusta.

Näihin toivoisi analyyttistä otetta, eikä vain höttöä kuinka läsnäoleva äiti - ja aina vain se äiti eikä isä - on tärkeämpi kuin imuroitu sohvan alunen.

Minua ihmetyttää, että eikö se äiti voi olla läsnä siten, että ottaa lapsen mukaan toimiinsa? Eikö se ole enää muotia?

Ainakin minua otettiin lapsena kasarilla mukaan milloin mihinkin hommaan, ja se vasta oli parasta. Sain leipoa leivinuunissa mummun kanssa ja laittaa ruokaa, papan kanssa tehdä peltotöitä (=istuin traktorin työkalupakin päällä tuntikausia). Istuskelin iskän verstaassa kun iskä nikkaroi, tai katselin vierestä kun äiti ompeli vaatteita. Siinä sivussa sitten oppi itsekin jotain, paitsi nikkaroimaan kyllä en.

Ja viimeistän 10-vuotiaana minun kyllä odotettiin siivoavan itse huoneeni kerran viikossa.

No noilla sinun kertomalla jutuilla ei ole mitään tekemistä siivoamisen kanssa. En usko että monella on hyviä muistoja tiskivuoroista ja siivouspäivistä. Ei minulla ainakaan. Lisäksi lapsilla on yleensä kaksi vanhempaa. Meillä lapset siivoaa vain jos minä olen vaatimassa sitä joka päivä. He vihaavat siivousta. Toisesta tulee kuin riivattu kun pitää siivota. Minun mieheni ei vaadi sitä koskaan, ei edes siivouspäivänä. Hän vetää kuulokkeet päähän ja alkaa imuroimaan ja olettaa että minä vahdin/komennan lapsia että he siivoavat jälkensä niin että voi imuroida. Tätä on tahkottu ja keskusteltu nyt 16 vuotta ja jossakin vaiheessa totesin että ollaan sitten sotkuisemmassa kodissa, siivotaan siivouspäivinä. Tämä on vaatinut minulta aika paljon työstämistä oman pääni kanssa. En kuitenkaan suostu siihen että joka päivä rankan työpäivän jälkeen siivoisin neljän ihmisen sotkut.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut katsoa koko juttua, koska inhoan noita journalistisia powerpoint-esityksiä.

Jossain kolmannen dian kohdalla esiteltiin yhden lapsen vuoroviikkoäiti, joka sanoi ettei jaksa stressata siisteydestä, koska läsnäolo on niin paljon tärkeämpää.

Hymähdin lempeästi. Mulla oli suurin sotku silloin kun ei ollut vielä yhtään lasta eikä miestäkään. En tiedä kenelle olin silloin läsnä, mutta varmasti olin niin maan perusteellisesti läsnä.

Näinpä. Meillä on siistiä, tarkoittaako en ole läsnä ?

Helpoin tapa kohti siistimpää kotia on karsiminen. Omistan alle 1000 tavaraa, kaikille on oma paikka.

Olen viimeksi ostanut tammikuussa reppuun uuden lukon ja tax freestä ostin vähän kosmetiikkaa.

Nyt muistin, ostin uuden uimapuvun ja pari mekkoakin.

Kosmetiikat käytössä, osa loppunutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Sillä vaalealla naisella, Päivillä, oli diabetes-lapsi ja sanoi että on väsynyt kun lääkemuutos rikkoi yöt tms ja "siivotaan kun jaksetaan ja tärkeintä että pää pysyy pinnalla". Niin puhuu ihminen, joka oikeasti on jo aika lopussa, jos yrittää vain pitää pään pinnalla.

Se ei j*malauta ole laiskuutta, että on erityinen lapsi, ja aikuinen tekee lapsen vuoksi ympärivuorokautista hoivatyötä ja oletettavasti käy myös töissä sen lisäksi.

Mene itseesi. 

Miten paljon vaativampaa on laittaa likainen lautanen tiskokoneeseen kuin tiskialtaaseen?

Jos tiskikone vielä pyörii niin ei sinne mitään laiteta. Silloin kertyy koko perheen tiskit siihen tasoille ja pöydille. Onko tällainen skenaario täysin tuntematon? Päivin kuvassa koneen täyttö oli jäänyt kesken. 

Eikä ihme, jos on pieniä lapsia. Tällä Päivillä oli ainakin 2-vuotias. Voi olla vaikka miten valvontaa vaativia lapsia jaloissa, muitakin kuin se diabeetikko, jolloin ainoat hetket kotitöille on ilta kun lapset nukkuu. Jos silloin itse enää jaksaa.

Kuinka paljon on kokemusta sairaan lapsen hoidosta? 

Ihan järkyttävää nokkimista, vaikka hänellä on syy että miksi ei ole jaksanut siivota.

Lopussahan hän sanoi, että "valitsee iltasadun eikä siivoamisen". Jossain kohtaa täytyy antaa itselleen löysää, jos ei pää muuten pysy pinnalla. Silloin kun ihminen uupuu, kaikki ei-pakollinen jää. Se vaan menee niin. 

Harmi että empatian taso on nolla. 

Toivottavasti teistä kukaan ei tee perhetyötä, no tuskin, siinä pitäisi välittää kanssaihmisistä että sellaiseen lähtee. 

Vanhanaikaisena ihmisenä minulla on sellainen outo logiikka, että tiskikone laitetaan päälle siinä vaiheessa, kun se on täynnä eikä sinne todennäköisesti ole tulossa astioita noin tuntiin eli aterian jälkeen. Sitten se tyhjennetään vaikka seuraavan ruuanlaittokerran ohessa ja kas - ei astioita tiskialtaaseen odottelemaan! Lisäksi olen niitä outoja äitejä, jotka tekevät kotitöitä lasten kanssa, jopa 2v osaa osallistua tiskikoneen tyhjentämiseen.

Elämä on juuri niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan! Jos haluaa ulkoistaa lapsensa kodista ei tietenkään tee kotitöitä heidän kanssaan vaan öisin. Päivällä vuorovaikutetaan ja ollaan läsnä, vaikka lapsi elämässään tarvitsisi myös taitoja tehdä asioita, ei vain olla.

Joo, no, minä teen ruokaa useammalla astialla kuin yhdellä kattilalla, ja tiskikoneessa on myös aamupalan astiat, ja kun sinne laittaa ruoanlaitosta tulleen tiskin niin yleensä se sitten onkin täynnä, eli päivällisen astiat ei samaan kyytiin mahdu. Ne jää tiskipöydälle odottamaan että kone on valmis. 

Miksi et sitten laita konetta päälle lounaan jälkeen, niin että päivällisen astiat mahtuisivat sinne? Jos ruokailukerran X jälkeen kone on niin täysi etteivät seuraavan kerran X+1 astiat enää mahdu sinne, laitetaan kone päälle Xn jälkeen. Näin se ehtii pestä ja koneen ehtii tyhjentää ennen ruokailua X+1.

Tämä on tosi outo "ongelma" jota en kyllä ollenkaan hahmota, koska ratkaisu on niin yksinkertainen.

Koska ruokailukerran X jälkeen kone ei ole täynnä, läheskään. Se ruokailukerta X on aamupala, lounasta ei arkena syö kotona kukaan.

Minäkään en hahmota, miten sinä et käsitä. En tule laittaneeksi puolityhjää tiskikonetta päälle, enkä kovin usein puolityhjää pyykkikonettakaan, on opetettu säästäväiseksi, tietysti voisi opetella toisenkin tavan, mutta tähän asti olen tehnyt näin. 

No jos se kone ei ole läheskään täynnä kun päivällistä aletaan syödä, niin sittenhän sinne mahtuu päivällisen astiat?

Jos taas pelkästään päivällisen laittoon menevät astiat täyttää koneen niin että päivällisen ruokailuvälineet on pakko jättää päiväkausiksi lojumaan, kannattaa ehkä harkita yksinkertaisempia ruokia.

Tiskikoneissa on myös puolikkaan koneen ohjelmia ja pikaohjelmia, joilla elämäänsä pystyy helpottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en pystyis syödä tollasissa keittiöissä, ruokamyrkytyksen vaara. Ja missä oli lasten lautasilta kasvikset yhdellä videolla?

Muuten toki voi ottaa rennosti. Mitään harrastusrumbaa en jaksais.

Niin, en tiedä että pääseekö juttu yhtään syvemmälle tähän oivallukseen, kun tosiaan se jää minulta lukematta vaivalloisen käyttöliittymän vuoksi.

Mutta kysehän on viime kädessä siitä, millainen on perheen mielestä hyvä elämä. Yksi perhe viihtyy siellä harrastuksissa, kurvaa pikaruokapaikan kautta kotiin ja simsalabim, koti pysyy siistinä tai ei ainakaan muutu sotkuisemmaksi kun kukaan ei siellä ole.

Toiset taas ajattelevat että oma koti kultainen, ja ovat valmiit näkemään sen vaivan, mitä viihtyisä koti vaatii. Eikä se välttämättä ole edes vaiva, jos perhe tykkää vaikka yhdessä kokata ja laittaa keittiön kuntoon.

Nämä ovat isoja elämäntyylillisiä kysymyksiä. Jo asumismuotoa valitessa joutuu esimerkiksi päättämään, onko piha tai koira yksi kotityö lisää vai elämän laatua kohottavaa luksusta.

Näihin toivoisi analyyttistä otetta, eikä vain höttöä kuinka läsnäoleva äiti - ja aina vain se äiti eikä isä - on tärkeämpi kuin imuroitu sohvan alunen.

Minua ihmetyttää, että eikö se äiti voi olla läsnä siten, että ottaa lapsen mukaan toimiinsa? Eikö se ole enää muotia?

Ainakin minua otettiin lapsena kasarilla mukaan milloin mihinkin hommaan, ja se vasta oli parasta. Sain leipoa leivinuunissa mummun kanssa ja laittaa ruokaa, papan kanssa tehdä peltotöitä (=istuin traktorin työkalupakin päällä tuntikausia). Istuskelin iskän verstaassa kun iskä nikkaroi, tai katselin vierestä kun äiti ompeli vaatteita. Siinä sivussa sitten oppi itsekin jotain, paitsi nikkaroimaan kyllä en.

Ja viimeistän 10-vuotiaana minun kyllä odotettiin siivoavan itse huoneeni kerran viikossa.

Ilmeisesti ei ole muodissa, ei. Nykyään katsos ollaan läsnä niin, että pistetään piltin eteen ipad ja otetaan omaan käteen toinen. Ja kun se lapsi vähän kasvaa, se lykätään omaan huoneeseensa ruutua tuijottamaan. Kas näin kaikki vapaa-aika on pyhitetty ihanan rentouttavalle läsnäololle ja perhe on siksi hyvin hyvin onnellinen. Jos vanhemmat ja lapset siivoaisivat ja laittaisivat ruokaa yhdessä, niin se olisi tosi ikävää ja tylsää eikä yhtään läsnäolevaa.

Minulle näytti siltä, että ne sellaiset peruselämänhallintataidot jossa kotia ei missään vaiheessa päästetä sotkuiseksi on ehkä alunperinkin puuttuneet. Lapset voi pienestä asti kasvattaa siihen, että edellinen leikki kerätään pois ennen kuin aloitetaan uusi. Eli ihan perusjututu hukassa kuten se että jokaiselle tavaralle on oma paikka ja se viedään heti käytön jälkeen sinne takaisin. Näin ei ole koskaan tavarat hujan hajan. 

Vierailija kirjoitti:

Käsitin, että tällä jutulla oli tarkoitus laskea vanhemmuuden paineita. En valitettavasti taida kuulua kohderyhmään, koska itseäni välinpitämättömyys perheen yhteisestä kodista ei varsinaisesti inspiroi. Jäi enemmän surullinen fiilis.

Elämme kovin itsekeskeistä ajanjaksoa. Monella nuorella on jo hämärtynyt käsitys siitä, mitä on todellinen vastuunkanto ja elämänhallinta, ja se tuntuu välittyvän nyt myös vanhemmuuteen. Kaipaisin siksi mediaan enemmin juttuja esimerkiksi sellaisista perheistä, joissa ei mennä sieltä missä aita on matalin (vain siksi, koska minulla vanhempana on oikeus!), vaan tehdään mieluummin vaikka pikkuisen ekstraa yhteen hiileen puhaltaen, jotta saadaan perheelle siisti ja kaunis koti, terveellistä ruokaa ja tasapainoinen elämä. Nykyisen itsekeskeisyyden sijaan painotettaisiin perheen yhteisiä tavoitteita ja yhdessä tekemistä, ei likaisia lattioita ja sotkuista keittiötä.

Mutta eihän sellainen varmaankaan ole mediaseksikästä.

Tämä lihavoimani on se, millä säännöillä edeltävät sukupolvet elivät. Uskottiin, että ihmisen elämää onnellistuttaa nimenomaan se, että tekee aina vähän ylimääräistä, aina kaiken mahdollisimman hyvin. Koska silloin kasvaa ihmisenä ja saa elämäänsä sisältöä.

Psykologisestikin on aivan eri asia tehdä asioita sillä mentaliteetilla, että "teen tämän mahdollisimman hyvin, koska teen sen perheeni ja yhteisen kodin eteen" vs. "huitaisen tämän miten kuten sattuu, koska mitä väliä ja riman alta voi aina ryömiä".

Kummalla tavalla ajattelevalla ihmisellä on enemmän itsekunnioitusta? Arvokkuutta? Annettavaa muille ihmisille?

Hassuinta tässä on, että elämä ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nyt. Ja silti ihmiset ei muka jaksa ja selviä.

Jos näidenkin mammojen ajankäyttöä katsottaisiin, kyllä se katse olisi kännykässä ja somessa enemmän kuin lapsosen tähtisilmissä.

Nuoruudessani ysärillä valistettiin kansaa, että kukaan ei ole liian kiireinen harrastaakseen liikuntaa, koska tutkimusten mukaan liikuntaan käytetty aika on pois vain ja ainoastaan tv:n katsomisesta. Se ei auttanut mitään, tietenkään, koska mikäs laiskoja liikuttaisi.

Nykyään sitten väitetään että lapsenhan minä panen etusijalle, vaikka on aivan 100% varmaa, että siivoamiseen käytetty aika olisi pois vain ja ainoastaan kännykän lääppimisestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin laitan alushousut jalkaan ennen pyjaman pukemista. Ei kai niitä pyjamanhousuja paljaalle perseelle vedetä, vaikka illalla kävisikin suihkussa?

Tietysti vedetään. Pyjama on sen takia väljä, että alakerta tuulettuu nukkuessa.

Minut opetettiin kotona siihen, että pikkuhousut vaihdettiin ke ja la, kun käytiin pesulla. Pyjama aina pikkuhousujen päälle.

Teininä sitten tajusin, että ei nyt ihan toimi.

Kysypäs huviksesi gyneltä, mitä suosittaa?

Meillä ei ole ikinä tuollaista kaaosta, ihan järkytyin noista videoista.

Mutta tuon innoittamana sain jonkun siivousinnon: meninpä hinkkaamaan vessanpöntöt, lavuaarit ja pesin jopa uunin sisuksen! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin laitan alushousut jalkaan ennen pyjaman pukemista. Ei kai niitä pyjamanhousuja paljaalle perseelle vedetä, vaikka illalla kävisikin suihkussa?

Tietysti vedetään. Pyjama on sen takia väljä, että alakerta tuulettuu nukkuessa.

Minut opetettiin kotona siihen, että pikkuhousut vaihdettiin ke ja la, kun käytiin pesulla. Pyjama aina pikkuhousujen päälle.

Teininä sitten tajusin, että ei nyt ihan toimi.

Kysypäs huviksesi gyneltä, mitä suosittaa?

Ei se perse siellä pyjamassa mitään tuuletu. Ihan normaaleja alushousuja käytän pyjamahousujen alla suojatakseni pyjamaa takapuolen hikoamiselta ja mahdollisilta vuodoilta. Gyne saa suositella mitä lystää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin laitan alushousut jalkaan ennen pyjaman pukemista. Ei kai niitä pyjamanhousuja paljaalle perseelle vedetä, vaikka illalla kävisikin suihkussa?

Tietysti vedetään. Pyjama on sen takia väljä, että alakerta tuulettuu nukkuessa.

Minut opetettiin kotona siihen, että pikkuhousut vaihdettiin ke ja la, kun käytiin pesulla. Pyjama aina pikkuhousujen päälle.

Teininä sitten tajusin, että ei nyt ihan toimi.

Kysypäs huviksesi gyneltä, mitä suosittaa?

Kuule, vedä sinä vaikka farkut paljaalle perseelle, aivan sama. Ihan sama myös, mitä mieltä gyne on alushousujen ja pyjaman suhteesta. Kukin tekee näissä asioissa juuri niin kuin itselle parhaalta tuntuu. Lapsille on kuitenkin ihan hyvä opettaa, että yöksi laitetaan yöpuku (pyjama, yöpaita, pelkät kalsarit, ihan sama) ja aamulla puetaan päivävaatteet. Kuten joku jo aiemmin hyvin selitti, se luo rutiineja ja saa myös mielen virittymään yö- tai päivämoodiin. Aikuiset tehköön, kuten haluavat.

Okei mä luulin että mä oon sotkuinen... Apua. Meillä on kaksi vilkasta poikaa (4v ja 2v) ja tehdään kotitöitä yhdessä.

Luulin et oisin vähän boheemi mutta en ikinä "normaalioloissa" antaisi kodin mennä noin sotkuun ja mielestäni kyllä jostain muusta pitäisi olla varaa tinkiä. Taidot mitkä opitaan lapsuudenkodissa kantaa koko elämän.

Ihan kauhee myös toi rutiini ettei "harrasteta" yökkäreitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Sillä vaalealla naisella, Päivillä, oli diabetes-lapsi ja sanoi että on väsynyt kun lääkemuutos rikkoi yöt tms ja "siivotaan kun jaksetaan ja tärkeintä että pää pysyy pinnalla". Niin puhuu ihminen, joka oikeasti on jo aika lopussa, jos yrittää vain pitää pään pinnalla.

Se ei j*malauta ole laiskuutta, että on erityinen lapsi, ja aikuinen tekee lapsen vuoksi ympärivuorokautista hoivatyötä ja oletettavasti käy myös töissä sen lisäksi.

Mene itseesi. 

Miten paljon vaativampaa on laittaa likainen lautanen tiskokoneeseen kuin tiskialtaaseen?

Jos tiskikone vielä pyörii niin ei sinne mitään laiteta. Silloin kertyy koko perheen tiskit siihen tasoille ja pöydille. Onko tällainen skenaario täysin tuntematon? Päivin kuvassa koneen täyttö oli jäänyt kesken. 

Eikä ihme, jos on pieniä lapsia. Tällä Päivillä oli ainakin 2-vuotias. Voi olla vaikka miten valvontaa vaativia lapsia jaloissa, muitakin kuin se diabeetikko, jolloin ainoat hetket kotitöille on ilta kun lapset nukkuu. Jos silloin itse enää jaksaa.

Kuinka paljon on kokemusta sairaan lapsen hoidosta? 

Ihan järkyttävää nokkimista, vaikka hänellä on syy että miksi ei ole jaksanut siivota.

Lopussahan hän sanoi, että "valitsee iltasadun eikä siivoamisen". Jossain kohtaa täytyy antaa itselleen löysää, jos ei pää muuten pysy pinnalla. Silloin kun ihminen uupuu, kaikki ei-pakollinen jää. Se vaan menee niin. 

Harmi että empatian taso on nolla. 

Toivottavasti teistä kukaan ei tee perhetyötä, no tuskin, siinä pitäisi välittää kanssaihmisistä että sellaiseen lähtee. 

Vanhanaikaisena ihmisenä minulla on sellainen outo logiikka, että tiskikone laitetaan päälle siinä vaiheessa, kun se on täynnä eikä sinne todennäköisesti ole tulossa astioita noin tuntiin eli aterian jälkeen. Sitten se tyhjennetään vaikka seuraavan ruuanlaittokerran ohessa ja kas - ei astioita tiskialtaaseen odottelemaan! Lisäksi olen niitä outoja äitejä, jotka tekevät kotitöitä lasten kanssa, jopa 2v osaa osallistua tiskikoneen tyhjentämiseen.

Elämä on juuri niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan! Jos haluaa ulkoistaa lapsensa kodista ei tietenkään tee kotitöitä heidän kanssaan vaan öisin. Päivällä vuorovaikutetaan ja ollaan läsnä, vaikka lapsi elämässään tarvitsisi myös taitoja tehdä asioita, ei vain olla.

Et ole outo, vaan olet niitä äitejä jotka nostaa itsensä jalustalle, kun heillä on temperamentiltaan rauhallinen lapsi jonka kanssa voi tehdä kotitöitä. Eipä kaikilla meillä ole. Joillain on vain villejä poikia. 

Lapsesi käytös tuossa iässä ei ole omaa ansiotasi, vaikka niin tietysti niin luullaan. 

Tiedätkö yhtään, kuinka säpäkästi ne villit pojat rullaavat matot, ottavat lakanat sängystä, siivoavat lelunsa paikalleen ja auttavat tosi monessa hommassa, kun palkintona on vaikka siivouksen jälkeen aina uimahalli, pitsailta tai jotakin muuta kullekin perheelle sopivaa spesiaalia?

Myös talvella matot puhdistuvat lumessa ennenäkemättömällä teholla, kun ne villit pojat päästää irti.

Mitäs annatte karkkipussit, pelit, leffat ja ihan kaiken ilman, että minkään eteen täytyy nähdä vaivaa. Vähän ryhdikkyyttä siihen omaan kasvatustapaan, niin moni asia on ihan helppoa - villien poikienkin kanssa.

Tule katsomaan millainen on nepsy-lapsi, ja sitten ymmärrät mitä tarkoittaa oikeasti villi poika. Ihme pätemistä jos on terveet lapset, jotka kykenee keskittymään ohjeisiin, ja niihin ah niin ihmeellisiin palkintoihin, aivan kuin kukaan muu ei olisi keksinyt kokeilla palkitsemissysteemiä kuin sinä.

Nepsy - ah mikä ihana tekosyy ihan kaikkeen. Ei tarvitse yrittää mitään ja varsinkaan ei voi vaatia nepsyltä mitään.

Nepsyn kanssahan nimenomaan täytyy yrittää opettaa vuosia sitä, minkä normaali lapsi oppi kuukaudessa. Vaatiakin täytyy, vielä kouluikäiseltäkin joutuu vaatimaan asioita jotka eskari-ikäinen yleensä jo osaa pyytämättä. 

Niin että mitä selität??

Luuletko oikeasti että nepsyn vanhempi pääsee jotenkin helpommalla? Sekö ei joudu vaatimaan tai yrittämään, päinvastoin, joutuu tekemään moninverroin töitä että lapsesta tulisi yhteiskuntakelpoinen, voi vietävä sun kaltaisia!

Näin! Naurattaa näin 24v nepsy"lapsen" äitinä että aina vaan kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen joku luulee että nepsyisyys johtuu siitä ettei siivota kotona eikä ole rutiineja 😁

Tai siis naurattaisi jos ei ihan itkettäisikin välillä miten vaikeaa omalla lapsella on edelleen, vaikka on jo ihan aikuinen, omillaan elävä ihana ihminen, ja suuri syy hänen vaikeuksiinsa on juuri tällaiset ihmiset ja ympäristö jotka eivät minkään valistuksen ja opettamisen/opettelun jälkeen kykene älykkyytensä mataluuden vuoksi ymmärtämään koskaan mitä neuropsykiatriset sairaudet, häiriöt, ja niiden kanssa pärjääminen tarkoittavat.

Siis suuri syy aikuisen nepsy-lapsesi ongelmiin on muut, mistään mitään tajuamattomat typerät ihmiset? Just...

Nepsyt on usein koulukiusattuja, käyttäytyvät erikoisesti ja muut nälvii, kun eivät ymmärrä. Jos on vaikka tällaisesta kyse? Jatkuva koulukiusaaminen jättää kyllä jälkensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en pystyis syödä tollasissa keittiöissä, ruokamyrkytyksen vaara. Ja missä oli lasten lautasilta kasvikset yhdellä videolla?

Muuten toki voi ottaa rennosti. Mitään harrastusrumbaa en jaksais.

Niin, en tiedä että pääseekö juttu yhtään syvemmälle tähän oivallukseen, kun tosiaan se jää minulta lukematta vaivalloisen käyttöliittymän vuoksi.

Mutta kysehän on viime kädessä siitä, millainen on perheen mielestä hyvä elämä. Yksi perhe viihtyy siellä harrastuksissa, kurvaa pikaruokapaikan kautta kotiin ja simsalabim, koti pysyy siistinä tai ei ainakaan muutu sotkuisemmaksi kun kukaan ei siellä ole.

Toiset taas ajattelevat että oma koti kultainen, ja ovat valmiit näkemään sen vaivan, mitä viihtyisä koti vaatii. Eikä se välttämättä ole edes vaiva, jos perhe tykkää vaikka yhdessä kokata ja laittaa keittiön kuntoon.

Nämä ovat isoja elämäntyylillisiä kysymyksiä. Jo asumismuotoa valitessa joutuu esimerkiksi päättämään, onko piha tai koira yksi kotityö lisää vai elämän laatua kohottavaa luksusta.

Näihin toivoisi analyyttistä otetta, eikä vain höttöä kuinka läsnäoleva äiti - ja aina vain se äiti eikä isä - on tärkeämpi kuin imuroitu sohvan alunen.

Minua ihmetyttää, että eikö se äiti voi olla läsnä siten, että ottaa lapsen mukaan toimiinsa? Eikö se ole enää muotia?

Ainakin minua otettiin lapsena kasarilla mukaan milloin mihinkin hommaan, ja se vasta oli parasta. Sain leipoa leivinuunissa mummun kanssa ja laittaa ruokaa, papan kanssa tehdä peltotöitä (=istuin traktorin työkalupakin päällä tuntikausia). Istuskelin iskän verstaassa kun iskä nikkaroi, tai katselin vierestä kun äiti ompeli vaatteita. Siinä sivussa sitten oppi itsekin jotain, paitsi nikkaroimaan kyllä en.

Ja viimeistän 10-vuotiaana minun kyllä odotettiin siivoavan itse huoneeni kerran viikossa.

Juuri näin. Parasta yhdessäoloa ja laatuaikaa oli se, kun pääsi mukaan ihan tavallisiin askareisiin. Leivottiin, laitettiin ruokaa, siivottiin, ripustettiin pyykkejä jne. Yhdessä tehtiin asioita ja päästiin näkemään omien käsien työn tulos.

Ihmeellinen ajatus, että nykyään vanhempien ja lasten laatuaika tulisi olla jotain sirkustemppuja ja jatkuvaa spesiaalien juttujen järjestämistä. Miksi tavallinen yhteinen arki ei riitä?

Siivoamista ja pyykkäämistä??

Sekö oli "parasta laatuaikaa" lapsuudessa? :D Minä tein kotitöitä kouluikäisenä koulun jälkeen joka ikinen päivä monta tuntia (meillä oli kotieläimiä, kotiviljelystä ym) enkä muistele kotitöiden tekemistä jonain laatuaikana. Tai koko päiväksi puolukkaan tai sienestämään ja voileivät mukana... puiden hakkaamista, veden kantamista, kitkemistä, eläinten hoitamista, tuntitolkulla joka päivä. Karseat muistot, lapsuus oli yhtä työleiriä. 

Ihmiset peilaa oman lapsuutensa kautta - koska minulle se työleiri oli inhottavaa, niin en juurikaan pakota lapsia kotitöihin, itse en oikeastaan koskaan saanut tehdä mitä itse olisi halunnut - esim lukea rauhassa. Minusta kasvoi hyvin mukavuudenhaluinen ihminen, vaikka vanhemmat varmaan muuta toivoivat. Osaan kyllä pitää itsestäni huolta mutta jatkuva työnteko / siivoaminen / säilöminen / nyprääminen kotona ei ole mikään meriitti. 

Vierailija kirjoitti:

Okei mä luulin että mä oon sotkuinen... Apua. Meillä on kaksi vilkasta poikaa (4v ja 2v) ja tehdään kotitöitä yhdessä.

Luulin et oisin vähän boheemi mutta en ikinä "normaalioloissa" antaisi kodin mennä noin sotkuun ja mielestäni kyllä jostain muusta pitäisi olla varaa tinkiä. Taidot mitkä opitaan lapsuudenkodissa kantaa koko elämän.

Ihan kauhee myös toi rutiini ettei "harrasteta" yökkäreitä!

Niinpä. Mua myös ihmetyttää, että mitä se on se mystinen läsnäolo, jolta kodin askareet veisivät arvokasta aikaa? Ja miksi niitä kotihommia ei voi tehdä yhdessä lasten kanssa? Olisiko se jotenkin vähemmän läsnäolevaa? Eihän se varmaan joo niin kivaa ole kuin vaikkapa telkkarin katsominen, mutta sellaista se arki on. Aika paljolti rutiineja, jotka on hyvä tehdä jotta koti, terveys ja mieli pysyisi kasassa.

Meillä on kyllä välillä sekaista, mutta ei ikinä LIKAISTA. Pieniä lapsia on meilläkin. Miehelläkään ei valitettavasti esteettinen silmä ja järjestelmällisyys kuulu ominaisuuksiin, vaan tavaroita jää lojumaan kaikille tasoille ja lattioille. Olen tässä kohtaa ainoa joka meillä "osaa" järjestää asioita paikoilleen eikä vain kasata niitä silmältä piiloon enkä aina ehdi tai jaksa.

Mutta silti meillä on puhdasta. Mieskin imuroi ja jos minä luen niitä iltasatuja, hän kyllä pyyhkii pinnat keittiöstä ja laittaa tiskikoneen päälle. Roskat menevät heti roskakoriin ja pyykit pyykkikoriin. Jos jotain ruokaa putoaa lattialle, lattia pyyhitään kunnolla.

Meillä ei ole mikään erityisen kuuma koti, mutta lapset silti usein potkivat peitot päältään pelkässä kevyessä yöpaidassa nukkuessa. Pitäisin kidutuksena pitää heitä sängyssä täysissä päivävaatteissa.

Minusta jatkuva puhtaanapito on nimenomaan sitä helpommalla pääsemistä. Olen asunut nuorempana sottaisten kämppisten kanssa ihan riittävästi, että sitäkin on tullut nähtyä. Kun keittiön pöytä on täynnä tiskejä, pesemättömiä leikkuulautoja ja kärpäsiä, ruuanlaiton aloitus on iso ponnistus, koska ensin pitää siivota edelliset sotkut pois, ja se alkaa kiinni kuivuneiden tahrojen liottamisella. Kun roskapussit ovat niin täynnä että melkein repeävät, niitä ei enää voi viedä samalla kun kantaa toisessa kädessä taaperoa ja rattaita, vaan pitää lähteä erikseen viemään. Hiekkainen eteinen kylvää hiekkaa koko asuntoon. Sotkun seasta ei löydä tavaroitaan ja kaaos vain lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Tämä juuri, sotkuhan lisää sitä aikaa mitä kuluu esim. tavaroiden etsimiseen. Kun ne tavarat on aina omalla paikallaan niin ei tarvitse tuhlata kahta tuntia avainten tai lompakon etsintään. Samaten mielikin pysyy selkeämpänä ja pystyy paremmin keskittymään muihin asioihin kuin ei ole visuaalista sotkua koko ajan muistuttamassa tekemättömistä tehtävistä. Sotkun keskellä elämisen sijaan kannattaisi panostaa kunnon säilytysjärjestelmiin ja tavarankarsimiseen. 

Kunnon säilytysjärjestelmien miettiminen, hankkiminen ja kokeileminen ei onnistu uupuneelta ihmiseltä. Samoin tavaran karsiminen on vaikeaa väsyneessä ja stressaantuneessa tilanteessa. Ihminen tarvitsisi lomaa arjestaan, jotta voi tuollaiseen projektiin lähteä.

Minulla onnistui tuollainen projekti vasta eron jälkeen, jolloin sain aikaa olla vain itsekseni kun lapset isällään ja olinpa vielä työtön pitkän ajan niin aikaa oli tuollaiseen. Ei työssäkäyvä lapsiarkea pyörittävä ihminen välttämättä jaksa tuollaista juttua aloittaa, se vaatisi ajattelua ja itse en ainakaan edes jaksa ajatella mitään uutta jos väsyttää liikaa.

Ei sitä kaikkea tarvitse kerralla tehdä. Tänä viikonloppuna voi heittää vaikkapa kaikki vanhat lehdet kierrätykseen ja ensi viikonloppuna käy läpi vaikka kaikki mausteet, heittää vanhat pois ja hankkii kunnon maustetelineneen jne.