Kolme vanhempaa kertoo, miten riman laskeminen näkyy arjessa - Meillä ei harrasteta pyjamia, se säästää aikaa aamuisin Voisitko sinä ja koko perhe paremmin, jos lasket rimaa hiukan?

Mun mielestä juttu tuntui selittelyltä. En tykkää tästä nykyisyyden ajatusmaailmasta, jossa aikuiset ihmiset eivät kanna vastuutaan, vaan joka asiassa pitäisi "olla armollinen itselleen". Ja tää armollisuus yleensä johtaa siihen, että maataan sohvalla somea selaten ja mättöä syöden. Jos on lapsia hankkinut, niin mielestäni ihan jo kasvatukseen kuuluu kotitaloustaitojen opettaminen sekä esimerkin että käytännön avulla. Lapsilla on myös mielestäni oikeus siistiin kasvuympäristöön ja terveelliseen ruokavalioon. Omalla kohdalla vaikuttaa myös kotiylpeys - olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen saanut ostettua, remontoitua ja sisustettua tämän talon, joten miksi ihmeessä antaisin sen olla sotkuinen. Meillä kotitöitä tekee kaikki, niin minä kuin mies, ja jokainen lapsi ikätasonsa mukaan. Sen ansiosta on koko ajan siistiä eikä kukaan uuvu. Kyllähän minäkin voisin vetäytyä sen taakse, että lapsia on paljon, mulla on adhd, ja osalla lapsistakin on adhd, mutta olen huomannut että rutiinien voima on todella suuri. Jos koti on sekainen eikä päivässä/viikossa ole rytmiä, niin koko porukka (etenkin minä ja adhd-lapset) hortoilee levottomana ja ärtyisänä. Siisti ympäristö ja tarkka rutiini, johon kuuluu myös se yhteinen siivous, auttaa pitämään päänkin kasassa. Toinen huomaamani asia on älypuhelimeen uppoava aika. Puhelinvapaat päivät ovat osoittaneet sen, että en voi väittää kotitöiden rästiinjäämisen johtuvan ajan puutteesta, koska puhelimesta luopuminen aiheuttaa sen että yhtäkkiä onkin aikaa tehdä vaikka mitä.

Kukin elää omannäköistä elämää. Lapsella voi olla turvallinen ja onnellinen lapsuus vaikkei aina kaikki mene kuin kuvastoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa elää tuollaisessa? Lasun paikka.

Lasutapaamista ennen voi siivota.

Ja vaikka ei siivoaisikaan, ei se mitään haittaa. Sossut näkee huumeluolia, hyvät ihmiset, oikeasti lääviä, joissa ei ole huonekaluja ja lattialla on paskaa, ruiskuja ja likainen vaippaikäinen lapsi vaipat täynnä. 

Mutta toki, kuormittakaa vaan lasua siitä, kun joku ei viikkosiivoa teidän mittapuiden mukaan. Sehän se auttaa. 

Huhhhuh.

No tajusin ainakin, että kotini on aina ollut itseasiassa ihan siisti. Ja että minkä näköisellä tyypillä tahansa voi olla arjenhallintaongelmia. Ja että jotkut osaa selittää ne hienosti. Ja että ei ole tarvetta vähätellä itseään.

Äitini kuoli viime vuonna. Ennen kuolemaansa hän sanoi ettei kadu mitään niin paljon kuin sitä että lapsiensa ollessa pieniä hän käytti aikaa aivan turhaan siivoamiseen (esim tamppasi matot kerran viikossa) sen sijaan että olisi ollut lastensa kanssa.

En jaksanut lukea juttua kun tuo häröilytyyli tuossa viestinnän esillepanossa stressasi. Tekstit tuli eri suunnista, värit vaihteli, välillä teksti ylhäällä välillä alhaalla.

No ei noi sotkut vielä lasun paikka ole, mutta silti ei kovin hyvää esimerkkiä ja oppia lapselle. Jos ei kodissakaan kunnioiteta  perus hygiaeeniaa, siisteyttä ja tavaroita, niin nuo lapset oppivat ettei omia sotkuja tarvitse missään korjata ja kaikki voi viskata maahan jne.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli viime vuonna. Ennen kuolemaansa hän sanoi ettei kadu mitään niin paljon kuin sitä että lapsiensa ollessa pieniä hän käytti aikaa aivan turhaan siivoamiseen (esim tamppasi matot kerran viikossa) sen sijaan että olisi ollut lastensa kanssa.

No tuollainen nyt onkin turhaa. Sen sijaan linkin jutussa olleissa videoissa on jätetty se ihan tuikitarpeellinenkin siivoaminen väliin. Vai onko muka likavaatteiden laittaminen pyykkikoriin lattialle heittämisen sijaan tai astianpesukoneen käyttäminen jotain turhaa siivoamista? Ja niitäkö ei myöskään voi tehdä lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä juttu tuntui selittelyltä. En tykkää tästä nykyisyyden ajatusmaailmasta, jossa aikuiset ihmiset eivät kanna vastuutaan, vaan joka asiassa pitäisi "olla armollinen itselleen". Ja tää armollisuus yleensä johtaa siihen, että maataan sohvalla somea selaten ja mättöä syöden. Jos on lapsia hankkinut, niin mielestäni ihan jo kasvatukseen kuuluu kotitaloustaitojen opettaminen sekä esimerkin että käytännön avulla. Lapsilla on myös mielestäni oikeus siistiin kasvuympäristöön ja terveelliseen ruokavalioon. Omalla kohdalla vaikuttaa myös kotiylpeys - olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen saanut ostettua, remontoitua ja sisustettua tämän talon, joten miksi ihmeessä antaisin sen olla sotkuinen. Meillä kotitöitä tekee kaikki, niin minä kuin mies, ja jokainen lapsi ikätasonsa mukaan. Sen ansiosta on koko ajan siistiä eikä kukaan uuvu. Kyllähän minäkin voisin vetäytyä sen taakse, että lapsia on paljon, mulla on adhd, ja osalla lapsistakin on adhd, mutta olen huomannut että rutiinien voima on todella suuri. Jos koti on sekainen eikä päivässä/viikossa ole rytmiä, niin koko porukka (etenkin minä ja adhd-lapset) hortoilee levottomana ja ärtyisänä. Siisti ympäristö ja tarkka rutiini, johon kuuluu myös se yhteinen siivous, auttaa pitämään päänkin kasassa. Toinen huomaamani asia on älypuhelimeen uppoava aika. Puhelinvapaat päivät ovat osoittaneet sen, että en voi väittää kotitöiden rästiinjäämisen johtuvan ajan puutteesta, koska puhelimesta luopuminen aiheuttaa sen että yhtäkkiä onkin aikaa tehdä vaikka mitä.

Mua ärsyttää myös, että useassa kommentissa käytetään keskittymishäiriötä tekosyynä siivottomuuteen. Ihmisillä on eri tilanteita ja usein adhd-ihmisillä on vaikeuksia kodin siisteyden ylläpitämisessä, mutta ei se ole automaattisesti mikään tuomio siivottomuuteen. Mulla on adhd ja mulla on vilkas kaksivuotias poika eikä meillä ole artikkelin kaltaista sekasotkua kämpässä. Meillä minä, mies ja poika siivotaan kaikki yhdessä.

Ja joskus adhd voi jopa auttaa siivouksessa. Mä luin eilen kirjaa ja mun piti tehdä siitä muistiinpano ja lähdin hakemaan kynää ja vihkoa. Päätin viedä viedä olohuoneen pöydällä olevan lasin keittiöön matkalla työhuoneeseen. Keittiössä huomaisin, että joku astia oli jäänyt pöydälle ja laitoin sen tiskikoneeseen. Käsinpestävä teekuppi oli myös tiskialtaalla, joten päätin pestä sen siinä samalla. Sitten voinkin pyyhkiä pöytätasot. Vein keittiöstä kierrätettävät muovit parvekkeelle. Matkalla huomasin, että pitää käydä vessassa ja vessassa huomasin, että pyykit oli pesty, joten laitoin ne kuivumaan ja siivosin lapsen vaatteet vessan lattialta pyykkikoriin. Nyt kaikki oli tehty, joten palasin sohvalle takaisin lukemaan. Ottaessani kirjan käteen muistin unohtaneeni hakea sen kynän ja muistikirjan... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä juttu tuntui selittelyltä. En tykkää tästä nykyisyyden ajatusmaailmasta, jossa aikuiset ihmiset eivät kanna vastuutaan, vaan joka asiassa pitäisi "olla armollinen itselleen". Ja tää armollisuus yleensä johtaa siihen, että maataan sohvalla somea selaten ja mättöä syöden. Jos on lapsia hankkinut, niin mielestäni ihan jo kasvatukseen kuuluu kotitaloustaitojen opettaminen sekä esimerkin että käytännön avulla. Lapsilla on myös mielestäni oikeus siistiin kasvuympäristöön ja terveelliseen ruokavalioon. Omalla kohdalla vaikuttaa myös kotiylpeys - olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen saanut ostettua, remontoitua ja sisustettua tämän talon, joten miksi ihmeessä antaisin sen olla sotkuinen. Meillä kotitöitä tekee kaikki, niin minä kuin mies, ja jokainen lapsi ikätasonsa mukaan. Sen ansiosta on koko ajan siistiä eikä kukaan uuvu. Kyllähän minäkin voisin vetäytyä sen taakse, että lapsia on paljon, mulla on adhd, ja osalla lapsistakin on adhd, mutta olen huomannut että rutiinien voima on todella suuri. Jos koti on sekainen eikä päivässä/viikossa ole rytmiä, niin koko porukka (etenkin minä ja adhd-lapset) hortoilee levottomana ja ärtyisänä. Siisti ympäristö ja tarkka rutiini, johon kuuluu myös se yhteinen siivous, auttaa pitämään päänkin kasassa. Toinen huomaamani asia on älypuhelimeen uppoava aika. Puhelinvapaat päivät ovat osoittaneet sen, että en voi väittää kotitöiden rästiinjäämisen johtuvan ajan puutteesta, koska puhelimesta luopuminen aiheuttaa sen että yhtäkkiä onkin aikaa tehdä vaikka mitä.

Mua ärsyttää myös, että useassa kommentissa käytetään keskittymishäiriötä tekosyynä siivottomuuteen. Ihmisillä on eri tilanteita ja usein adhd-ihmisillä on vaikeuksia kodin siisteyden ylläpitämisessä, mutta ei se ole automaattisesti mikään tuomio siivottomuuteen. Mulla on adhd ja mulla on vilkas kaksivuotias poika eikä meillä ole artikkelin kaltaista sekasotkua kämpässä. Meillä minä, mies ja poika siivotaan kaikki yhdessä.

Ja joskus adhd voi jopa auttaa siivouksessa. Mä luin eilen kirjaa ja mun piti tehdä siitä muistiinpano ja lähdin hakemaan kynää ja vihkoa. Päätin viedä viedä olohuoneen pöydällä olevan lasin keittiöön matkalla työhuoneeseen. Keittiössä huomaisin, että joku astia oli jäänyt pöydälle ja laitoin sen tiskikoneeseen. Käsinpestävä teekuppi oli myös tiskialtaalla, joten päätin pestä sen siinä samalla. Sitten voinkin pyyhkiä pöytätasot. Vein keittiöstä kierrätettävät muovit parvekkeelle. Matkalla huomasin, että pitää käydä vessassa ja vessassa huomasin, että pyykit oli pesty, joten laitoin ne kuivumaan ja siivosin lapsen vaatteet vessan lattialta pyykkikoriin. Nyt kaikki oli tehty, joten palasin sohvalle takaisin lukemaan. Ottaessani kirjan käteen muistin unohtaneeni hakea sen kynän ja muistikirjan... :D

Selvästikin siivous on sinulla hyperfokuksen kohde. Minulla sitä taas on kirjallisuus, musiikki, kuvataide ja käsityöt. Aina on siivouspäivänä hetki aikaa pysähtyä soittamaan pianolla Beethovenia.

Uskon silti, että meidän molempien lapsilla on ihan kivaa, eivätkä vaihtaisi omaa perhettään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on käytetty lapsella yöpukua varmaan noin kaksi vuotiaaksi asti. Hyvin on pärjännyt pelkillä kalsareilla kesä-ja talviyöt.

Pojille ei suositella tiukkoja alushousuja pidettäväksi 24/7/365. Mutta tietty jos et halua lapsenlapsia? Ja ihan en tajua, miten se helpottaa esim aamuakiirettä, jos kaikki on kaaoksessa? Eikö se asioiden tekeminen ole helpompaa ja stressittömämpää, jos kamat ovat siellä missä niiden pitää olla?   Eikä olohuoneen lattialla tavarakasan alla?

Mitä tiukkoja alushousuja? Kyllähän nyt jokainen käyttää alushousuja oli yöpuku tai ei, käyttäähän?

No ei todellakaan! Kysäisepä gynekologilta mitä tuosta tuumaa. Mä nukun aina ilman alushousuja.

Sivusta mutta alushousut ja tiukat alushousut eivät ole sama asia.

Siis onko jollakin löysiä ja tiukkoja alushousuja erikseen? 

Meillä on ainakin kaikilla ihan yöasut, niin ei tarvitse pitää alushousuja öisin. 

Vierailija kirjoitti:

Omalta kannalta mietittynä lyhyt siivoustuokio päivittäin on helpompi kuin päivien sotkun raivaaminen kerralla. Mitä tehdään kun astiat loppuu, pyyhitään rasvat pois talouspaperilla ja syödään taas vai? Kiinnitin huomiota biojäteroskikseen mikä ei mahtunut kiinni, mahtaa olla kesäkuumalla jo aika tunkkainen löyhkä keittiössä. Itse saan myös hepulin, jos keittiön laskutasot on täynnä niille kuulumatonta kamaa. 

Kotona oleva teini kyllä jättää vaatteita tms. lojumaan, mutta hänen huoneensa oven saa kiinni. Teinin on tehtävä myös muutama kotityö pyydettäessä, että on ansainnut bensarahat.[/quote

Mietin samaa siivouksen suhteen. Meitä on niin moneksi, mutta en ymmärrä esim. tiskikoneettomia ihmisiä, jotka venyttävät tiskaamista niin pitkään kun voi, kun saattaa olla kahden viikon tiskit odottamassa. No en minäkään sellaista jaksaisi, paljon helpompaa hoitaa tiskaus aina pienissä erissä, ettei pääse kertymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Sillä vaalealla naisella, Päivillä, oli diabetes-lapsi ja sanoi että on väsynyt kun lääkemuutos rikkoi yöt tms ja "siivotaan kun jaksetaan ja tärkeintä että pää pysyy pinnalla". Niin puhuu ihminen, joka oikeasti on jo aika lopussa, jos yrittää vain pitää pään pinnalla.

Se ei j*malauta ole laiskuutta, että on erityinen lapsi, ja aikuinen tekee lapsen vuoksi ympärivuorokautista hoivatyötä ja oletettavasti käy myös töissä sen lisäksi.

Mene itseesi. 

Miten paljon vaativampaa on laittaa likainen lautanen tiskokoneeseen kuin tiskialtaaseen?

Jos tiskikone vielä pyörii niin ei sinne mitään laiteta. Silloin kertyy koko perheen tiskit siihen tasoille ja pöydille. Onko tällainen skenaario täysin tuntematon? Päivin kuvassa koneen täyttö oli jäänyt kesken. 

Eikä ihme, jos on pieniä lapsia. Tällä Päivillä oli ainakin 2-vuotias. Voi olla vaikka miten valvontaa vaativia lapsia jaloissa, muitakin kuin se diabeetikko, jolloin ainoat hetket kotitöille on ilta kun lapset nukkuu. Jos silloin itse enää jaksaa.

Kuinka paljon on kokemusta sairaan lapsen hoidosta? 

Ihan järkyttävää nokkimista, vaikka hänellä on syy että miksi ei ole jaksanut siivota.

Lopussahan hän sanoi, että "valitsee iltasadun eikä siivoamisen". Jossain kohtaa täytyy antaa itselleen löysää, jos ei pää muuten pysy pinnalla. Silloin kun ihminen uupuu, kaikki ei-pakollinen jää. Se vaan menee niin. 

Harmi että empatian taso on nolla. 

Toivottavasti teistä kukaan ei tee perhetyötä, no tuskin, siinä pitäisi välittää kanssaihmisistä että sellaiseen lähtee. 

Vanhanaikaisena ihmisenä minulla on sellainen outo logiikka, että tiskikone laitetaan päälle siinä vaiheessa, kun se on täynnä eikä sinne todennäköisesti ole tulossa astioita noin tuntiin eli aterian jälkeen. Sitten se tyhjennetään vaikka seuraavan ruuanlaittokerran ohessa ja kas - ei astioita tiskialtaaseen odottelemaan! Lisäksi olen niitä outoja äitejä, jotka tekevät kotitöitä lasten kanssa, jopa 2v osaa osallistua tiskikoneen tyhjentämiseen.

Elämä on juuri niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan! Jos haluaa ulkoistaa lapsensa kodista ei tietenkään tee kotitöitä heidän kanssaan vaan öisin. Päivällä vuorovaikutetaan ja ollaan läsnä, vaikka lapsi elämässään tarvitsisi myös taitoja tehdä asioita, ei vain olla.

Et ole outo, vaan olet niitä äitejä jotka nostaa itsensä jalustalle, kun heillä on temperamentiltaan rauhallinen lapsi jonka kanssa voi tehdä kotitöitä. Eipä kaikilla meillä ole. Joillain on vain villejä poikia. 

Lapsesi käytös tuossa iässä ei ole omaa ansiotasi, vaikka niin tietysti niin luullaan. 

Tiedätkö yhtään, kuinka säpäkästi ne villit pojat rullaavat matot, ottavat lakanat sängystä, siivoavat lelunsa paikalleen ja auttavat tosi monessa hommassa, kun palkintona on vaikka siivouksen jälkeen aina uimahalli, pitsailta tai jotakin muuta kullekin perheelle sopivaa spesiaalia?

Myös talvella matot puhdistuvat lumessa ennenäkemättömällä teholla, kun ne villit pojat päästää irti.

Mitäs annatte karkkipussit, pelit, leffat ja ihan kaiken ilman, että minkään eteen täytyy nähdä vaivaa. Vähän ryhdikkyyttä siihen omaan kasvatustapaan, niin moni asia on ihan helppoa - villien poikienkin kanssa.

Tule katsomaan millainen on nepsy-lapsi, ja sitten ymmärrät mitä tarkoittaa oikeasti villi poika. Ihme pätemistä jos on terveet lapset, jotka kykenee keskittymään ohjeisiin, ja niihin ah niin ihmeellisiin palkintoihin, aivan kuin kukaan muu ei olisi keksinyt kokeilla palkitsemissysteemiä kuin sinä.

Nepsy - ah mikä ihana tekosyy ihan kaikkeen. Ei tarvitse yrittää mitään ja varsinkaan ei voi vaatia nepsyltä mitään.

Nepsyn kanssahan nimenomaan täytyy yrittää opettaa vuosia sitä, minkä normaali lapsi oppi kuukaudessa. Vaatiakin täytyy, vielä kouluikäiseltäkin joutuu vaatimaan asioita jotka eskari-ikäinen yleensä jo osaa pyytämättä. 

Niin että mitä selität??

Luuletko oikeasti että nepsyn vanhempi pääsee jotenkin helpommalla? Sekö ei joudu vaatimaan tai yrittämään, päinvastoin, joutuu tekemään moninverroin töitä että lapsesta tulisi yhteiskuntakelpoinen, voi vietävä sun kaltaisia!

Niin. Moni vanhempi lopettaa sen lapsen kasvatusyrityksen, kun saa diagnoosin. Pahimmilla riittää se ihan itse tehty diagnoosi. Eikä saa unohtaa, että pojat on poikia.

Kyllä meillä on alle kouluikäisillä lapsilla monesti seuraavan päivän puhdas body tai trikoopaita yöpaitana ja sitten vain aamulla housut jalkaan. Itsekin nukun seuraavan päivän topilla, rintsikoilla ja pikkuhousuilla, ja sitten vain housut ja paitapusero siihen päälle. Ei ne vaatteet tiedä onko ne yövaatteita vai päivävaatteita ja kun on illalla peseytynyt ja asunnossa mukavan viileä makuuhuone, niin ei siinä mitään hikoile yleensä, jos hikoilee niin sitten vaihdetaan. Itsekin joskus ajattelin että tottakai yövaatteet, mutta kun esikoinen on ollut yli 500 päivää sairaalassa ennen kouluikää niin olen todennut että ei todellakaan ole väliä, millaiset puhtaat vaatteet yöllä on päällä, eikä tarvitse hankkiakaan niin paljoa vaatteita kun ei tarvitse erikseen ostaa yövaatteita. Muutamia on kun on lahjaksi saatu, ja joskus käytetään, mutta oikeasti, joku vauvakin se tekee niin monta eritevahinkoa, että riittää vallan hyvin kun vaihtaa sitten kun menee likaiseksi. Eikä se vauva tiedä onko se body uni-kuvioinen vai ei, eli niin sanottu päivärytminopettaminen yövaatteilla on ihan kuvitteellista.

Mulla ei oo tiskikonetta. Perheeseen kuuluu mä ja teini. Kumpikin tiskaa tiskinsä ihan itse välittömästi ruokailun jälkeen. Se joka valmistaa ruuan, tiskaa siinä samalla tiskit mitä siitä seuraa. Tuli siis vaan mieleeni että en kaipaa tiskikonetta pätkän vertaa ja sitä kiistelyä miten se täytetään, kuka sen laittaa päälle ja kuka sen tyhjää...

Mutta voi luoja mitä kaaosta. Toi elämä ei oo rimaa nähnytkään. Pahoinvointia aiheuttaa katsoa noita keittiöitä. Systerillä on diabeetikko lapsi ja ei kai lapsen sairaus oikeuta normaalien perhetoimintojen lopettamista.

Vastuun pitää kantaa kaikki aikuiset jotka noita talouksia asuttaa. Jos siellä ei asu isää, niin kyllä, vastuu on silloin täysin äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä juttu tuntui selittelyltä. En tykkää tästä nykyisyyden ajatusmaailmasta, jossa aikuiset ihmiset eivät kanna vastuutaan, vaan joka asiassa pitäisi "olla armollinen itselleen". Ja tää armollisuus yleensä johtaa siihen, että maataan sohvalla somea selaten ja mättöä syöden. Jos on lapsia hankkinut, niin mielestäni ihan jo kasvatukseen kuuluu kotitaloustaitojen opettaminen sekä esimerkin että käytännön avulla. Lapsilla on myös mielestäni oikeus siistiin kasvuympäristöön ja terveelliseen ruokavalioon. Omalla kohdalla vaikuttaa myös kotiylpeys - olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen saanut ostettua, remontoitua ja sisustettua tämän talon, joten miksi ihmeessä antaisin sen olla sotkuinen. Meillä kotitöitä tekee kaikki, niin minä kuin mies, ja jokainen lapsi ikätasonsa mukaan. Sen ansiosta on koko ajan siistiä eikä kukaan uuvu. Kyllähän minäkin voisin vetäytyä sen taakse, että lapsia on paljon, mulla on adhd, ja osalla lapsistakin on adhd, mutta olen huomannut että rutiinien voima on todella suuri. Jos koti on sekainen eikä päivässä/viikossa ole rytmiä, niin koko porukka (etenkin minä ja adhd-lapset) hortoilee levottomana ja ärtyisänä. Siisti ympäristö ja tarkka rutiini, johon kuuluu myös se yhteinen siivous, auttaa pitämään päänkin kasassa. Toinen huomaamani asia on älypuhelimeen uppoava aika. Puhelinvapaat päivät ovat osoittaneet sen, että en voi väittää kotitöiden rästiinjäämisen johtuvan ajan puutteesta, koska puhelimesta luopuminen aiheuttaa sen että yhtäkkiä onkin aikaa tehdä vaikka mitä.

Mua ärsyttää myös, että useassa kommentissa käytetään keskittymishäiriötä tekosyynä siivottomuuteen. Ihmisillä on eri tilanteita ja usein adhd-ihmisillä on vaikeuksia kodin siisteyden ylläpitämisessä, mutta ei se ole automaattisesti mikään tuomio siivottomuuteen. Mulla on adhd ja mulla on vilkas kaksivuotias poika eikä meillä ole artikkelin kaltaista sekasotkua kämpässä. Meillä minä, mies ja poika siivotaan kaikki yhdessä.

Ja joskus adhd voi jopa auttaa siivouksessa. Mä luin eilen kirjaa ja mun piti tehdä siitä muistiinpano ja lähdin hakemaan kynää ja vihkoa. Päätin viedä viedä olohuoneen pöydällä olevan lasin keittiöön matkalla työhuoneeseen. Keittiössä huomaisin, että joku astia oli jäänyt pöydälle ja laitoin sen tiskikoneeseen. Käsinpestävä teekuppi oli myös tiskialtaalla, joten päätin pestä sen siinä samalla. Sitten voinkin pyyhkiä pöytätasot. Vein keittiöstä kierrätettävät muovit parvekkeelle. Matkalla huomasin, että pitää käydä vessassa ja vessassa huomasin, että pyykit oli pesty, joten laitoin ne kuivumaan ja siivosin lapsen vaatteet vessan lattialta pyykkikoriin. Nyt kaikki oli tehty, joten palasin sohvalle takaisin lukemaan. Ottaessani kirjan käteen muistin unohtaneeni hakea sen kynän ja muistikirjan... :D

Selvästikin siivous on sinulla hyperfokuksen kohde. Minulla sitä taas on kirjallisuus, musiikki, kuvataide ja käsityöt. Aina on siivouspäivänä hetki aikaa pysähtyä soittamaan pianolla Beethovenia.

Uskon silti, että meidän molempien lapsilla on ihan kivaa, eivätkä vaihtaisi omaa perhettään pois.

Siivous ei ole mulle varsinaisesti hyperfokuksen kohde ainakaan mun mielestä. Mä en varsinaisesti nauti siitä tai keskity siihen, mutta mä pidän sen vaihtelevuudesta ja siitä, että yksi tehtävä jatkuu luontaisesti toiseen ollen kuitenkin eri tehtävä. Joku iso ikkunoiden pesuprojekti ei käynnisty mulla koskaan, mutta tollaiseen yllä kuvattuun yksi asia johtaa toiseen -siivoamiseen mä pystyn paremmin.

Hauska, että jollain toisellakin on hyperfokuksen kohteena kirjallisuus, kun usein saa myös kuulla, että keskittymishäiriöiset ei lue. Hyvää kirjaa lukee vaikka koko päivän mikäli ei vaan olisi muita pakollisia menoja (perhe ja työt) keskeyttämässä sitä. :)

Vierailija kirjoitti:

Aivan älyvapaa typerä juttu.

Näkee heti että ko. juttu noudattelee niin nykymuodin mukaista aivosumu-läski-löllykkäveltto-kroonikkokoronikko -linjaa.

Pelkkää kliseetä.

Milloin tavallisesta arjesta tuli jotakin suorittamista? Siis ihan perusjutuista, kuten tiskit tiskikoneeseen, pyykit pyykkikoriin jne. Sääli lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Minulle tavarasta eroon hankkiutuminen on ylivoimaisesti vaikeinta kotitöissä. Roskat toki laitan roskiin, mutta sitten sellainen mahdollisesti käyttökelpoinen tavara jää roikkumaan. Lehdet, joita ehkä vielä luen, lastenvaatteet, jotka voisi kierrättää, omat vaatteet, joita voisi myydä. 

Minä taas omasta näkökulmastani totean, että meillä asuu viisihenkinen perhe kolmiossa. Viiden kilon säkkiin on vaikea ahtaa kymmentä kiloa pottuja, ja niinpä sitä tavaraa on. En halua lasteni olevan niitä, joille päiväkodin myyjäisten arpajaisissa perheen aikuinen sanoo, että meillehän sitä roinaa ei tule.

Me olemme sikäli onnekkaita, että voisimme asua isomminkin. Olemme kuitenkin valinneet aivan konkreettisesti läsnäolon, eli perheen molemmat vanhemmat tekevät lyhennettyä työaikaa, jotta voisimme olla enemmän lasten kanssa läsnä. Hintana on sitten asunnon pieni koko.

Vielä vähemmän heittelisin kiviä niiden suuntaan, jotka asuvat ahtaasti olosuhteiden pakosta.

Missä lukee, että minä asun jossain kartanossa? Meillä on kolmiossa lähinnä yksiöön sopiva keittiö, ja ratkaisuna kaappitilan vähyyteen on ollut se, että tavaraa laitetaan pois niin paljon, että kaikki mahtuu kaappeihin. Kukaan ei tarvitse tuollaista vaate- ja tavaravuorta mitä noissa kuvissa näkyy, eikä todella näytä olevan säilytystilastakaan puutetta. Selittelyä.

Selittelyä se on, totta, mutta ei silti muutu helpoksi toteuttaa. Ilmastoahdistus on sen verran paha, että käyttökelpoisen tavaran kantaminen suoraan sekajätteeseen tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta.

Annan pois jos joku vaan ottaa. Aikataulujen sopiminen, varaaminen ja säätö on ahdistavaa ja vaikeaa,  nettikirppis tai tori.fi kaupat ja lahjoitukset on aina hirveän tuskan takana. Sitten on päässyt eroon muutamasta tavarasta, mutta ei suinkaan koko ongelmasta. 

Olen monessa asiassa varsin kykenevä ihminen, mutta tämä on sellainen, jonka kanssa adhd taipuivaiset taistelee. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Meillä lapsi itse pukee yökkärin

Yök.