Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet iäkkäämmät keskustelevat vanhoja muistelemalla?
20.03.2023 |
Oletteko törmänneet samaan? Ei oikein osata jutustella, kerrotaan vaan menneestä elämästä. Kun yrittää vaihtaa aihetta, kohta jo taas ollaan muistelemassa. Olisi mukava olla ystävänä iäkkäämmille tutuille, mutta en oikein jaksa, on kuin äänikirjaa kuuntelisi.
Kommentit (27)
Mua ärsyttää oma mummoni kun aina kun soittaa puhuu nuoruudestaan. Evvk mutta en kehtaa sitä hänelle sanoa. Siinä sitten kuuntelen minuuttitolkulla ja mumisen "mm-m" aina silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska niillä ei ole enää tulevaisuutta eivätkä ilmeisesti nytkään oikeastaan enää elä, ovat vain olemassa. Juuri tämän takia en jaksaisi tavata vanhoja sukulaisia, joka kerta ne samat kaakatukset jostain umpitylsästä lapsuuden muistelosta ihan kuin en olisi tehnyt enää mitään sen jälkeen viimeisiin 20 vuoteen koska hekin ovat vain sammaloituneet paikoilleen. Itse olen 45 ja haluan elää, nähdä, tehdä ja kokea vielä ainakin 20, 30, 40 vuotta enkä elää menneisyydessä.
Eivät nykyisin tee mitään mistä olisi jotain kertomista. Nuoruusaika oli hauskaa ja silloin tapahtui paljon. Ystäviä ei vanhempana juuri enää ole.Ymmärrätte kun vanhaksi tulette.
Ei yksinäisillä ihmisillä ole kuin muistot jäljellä.
Mitä pahaa muistelmissa on, sentään omia kokemuksia. Sinä haluat puhua muiden kokemuksista, vaikket niistä mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska heidän elämässään ei nykyään enää tapahdu juuri mitään. Vaihtoehtoinen jutun aihe on se, mitä kaikkia vaivoja on.
Ihminen, joka ei ole kiinnostunut suvustaan ja historiasta muutenkaan, eikä perinteistä, on huonolla tavalla hedonistinen eläin.
Minä mielelläni lukisin omien esivanhempieni elämästä, jos se olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioiden yhdistäminen pitkällä aikvälillä tuo hyvää perspektiiviä.
Jotkut elävät menneessä ajassa.
Vaikka mä oon 30 vuotias niin tuleehan itsellänikin muisteltua menneitä.
Sehän lämmittää mieltä muistelemalla menneitä, vaikka silloinkin olisi ollut kauheaa.
Vanhemmalla porukalla se on oman elämän jakamista.
Varmasti meillekin tulee samat ajat, kun mielellään puhutaan menneistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioiden yhdistäminen pitkällä aikvälillä tuo hyvää perspektiiviä.
Esim. Ukrainan sotaa ei voi ymmärtää, eikä Suomen sekaantumista siihen, ellei tiedä mitä Ukrainassa tapahtui jo vuosia sitten. Samalla tavalla kannattaa suhtautua myös yksilöiden historiaan.
Ei oikein ole enää tulevaisuutta mistä keskustella. Silloin muistelevat menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska heidän elämässään ei nykyään enää tapahdu juuri mitään. Vaihtoehtoinen jutun aihe on se, mitä kaikkia vaivoja on.
No ei ei ja ei, kyllä meille tapahtuu mutta aivan eri asioita kuin parikymppiselle.
En ota hiustenpdennykisä, en rakennekynsiä, en hae poikaystävää enkä näin ollen koe sydänsuruja. Käyn toki kampaajalla ja hoidan itseäni, käyn lääkärissä kontrolleissa ja yritän nauttia elämästäni. Muistot kuuluvat vahvasti elämääni. Luen paljon, kuuntelen musiikkia ja teen ristikoita, kaikki eri laatua kuin lasten ja lastenlasteni puuhat. Olen toki kiinnostunut heidän puuhistaan, nuorellakin voi olla vaivoja. Vastavuoroisuus on rakkautta, sitä suurinta.
Tietysti kiinnostavuus riippuu siitä, mitä kertoo. Ja miten huomioi kuulijan. Muistisairaan kertomuksia jaksaa vain vähän kerralla, koska ne ovat ehkä toistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puhuja on asiallinen, mutta kuulija itsekeskeinen ja huomiohakuinen, yhdistelmä ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Koska niillä ei ole enää tulevaisuutta eivätkä ilmeisesti nytkään oikeastaan enää elä, ovat vain olemassa. Juuri tämän takia en jaksaisi tavata vanhoja sukulaisia, joka kerta ne samat kaakatukset jostain umpitylsästä lapsuuden muistelosta ihan kuin en olisi tehnyt enää mitään sen jälkeen viimeisiin 20 vuoteen koska hekin ovat vain sammaloituneet paikoilleen. Itse olen 45 ja haluan elää, nähdä, tehdä ja kokea vielä ainakin 20, 30, 40 vuotta enkä elää menneisyydessä.
40 vuoden päästä, kun olet 85 vuotta (jos olet elossa), saatat hyvinkin kaakattaa sukulaisillesi umpitylsästä lapsuudestasi/ elämästäsi ylipäätään. Ehkäpä oletkin monisairas, ennenkuin olet täyttänyt edes 50 vuotta; pääasia, ettet sammaloidu paikallesi, etkä kaakata sairauksistasi nuoremmille sukulaisillesi.
Kaikki me vanhenemme ...päivä päivältä, vuosi vuodelta
1. Lähimuisti katoaa, joten muistaa parhaiten kaukaiset jutut.
2. Ei tapahdu ehkä enää mitään kertomisen arvoista, kun on niin pienet piirit.
Mistä se kuulija sitten puhuu? Haihatteluistaan? Ehkä kokenut henkilö vain antaa siihen näkökulmansa, oman elämänsä kautta.
Omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan muistelevien vanhusten tarinoita on kiinnostavaa kuunnella.
Mutta on niitä juorukellovanhuksiakin. Eli he kertovat oman versionsa siitä, mitä naapurustossa on viimeisen vuoden aikana tapahtunut. Ja kun juorukellolle iskee muistisairaus, hän alkaa kertomaan vuosi vuodelta yhä vanhempia juoruja uutisina.
Ei taida sille kuulijallekkaan paljon tapahtua... paitsi omassa mielikuvituksessa.
Itse tykkäsin kun mummo ja pappa kertoivat tarinoita omasta elämästään. Joskus oikein pyysinkin, että kertokaa taas millaista oli teidän lapsuudessa ja nuoruudessa. Sukulaisissa ja tuttavissa - niissä iäkkäimmissä - on kyllä valveutuneita ihmisiä, jotka seuraavat päivän aktuelleja tapahtumia ja politiikkaa, josta myös keskustelevat. Joskus veljen kanssa tavatessa ruvetaan myös muistelemaan lapsuuden aikoja. Veljen vaimo ei moisesta tykkää ollenkaan, mutta eipä häiritse minua.