HS: Vilja Erikan tapaus ei opettanut Suomen viranomaisia. Edelleen lapsia hakataan hengiltä ja viranomaiset vain keräilevät ruumiita. Miksi lasten oikeus elämään ei kiinnosta päättäjiä?

Miksi ei huumeperheeseen puututtu hanakammin:

- turtuminen perheen tilanteeseen? Varmaan olivat pitkään yrittäneet monella tapaa auttaa vanhempia, isää ja äitiä, ja lastakin, mutta turhautuneisuus, neuvottomuus, sossujen loppuunpalaminen perheen suhteen.

Eli näköalattomuus, kun mikään ei tunnu auttavan, niin alitajuinen tai tietoinen vetäytyminen tilanteesta:

"emme voi auttaa, jos autettavat eivät halua apua tai ole vastaanottavaisia, tai tunnista ongelmia".

Mutta lapsi olisi voitu viedä turvaan kumminkin! 

Eihän lasta voi päivääkään pitää huumeidenvälityspaikassa, jossa ravaa huumeista väkeä ja vanhemmat on huumeissa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen oli tärkeämpää. Jokainen menetetty elämä torjuu ilmastonmuutosta, joten siltä kannalta tämäkin asia oli vain positiivinen uutinen.

Ei löydy sympatiaa sosiaalitoimelle, ei millään. Sori vaan, ei auta selitykset.

Kysymys kuuluu, kuinka monta lasta murhataan ennen kuin ala ottaa korjausliikkeen. Tiedän että alan ongelmat monisyiset. Mutta nyt ei ole sos noudattanut lakia. Ja turvannut lasta.

Aborttikielto Suomeen! Oikeus elämään!

Maailman onnellisin kansa 😔

Vierailija kirjoitti:

Aborttikielto Suomeen! Oikeus elämään!

Ai että saataisiin lisää lapsia niille, joilla ei ole edellytyksiä tarjota lapselle hyvää elämää ja lisää lapsia perheisiin, joissa lapsi ei ole toivottu asia. Että saataisiin lisää näitä kidutettuja lapsia? Joo, ei. Todellakin sallittava abortti, jos ei lasta halua tai ole muutoin kyvykäs lapsesta huolehtimaan.

Tämähän on kamala tapaus, ja ei olisi saanut sattua.

Mutta kauheaa on myös tämä varsinkin keskustelupalstoilla ilmenevä himo ristiinnaulita ilman tarkempaa tietoa koko sosiaalitoimi, jauhaa kakkendaalia siitä kuinka vaan hyviä perheitä sossut kiusaa, tutkii vaan jotain aiheettomia lasuja, ei hoida niitä haastavia tapauksia syystä x, y ja z.

Missä kuplassa te elätte, te joilla on selkeästi vahva halu ajatella, että lapsen kaltoinkohtelu olisi jotenkin äärimmäisen harvinaista, ja sossut valtaosan ajasta vaan imeskelee kahvia kitusiinsa tauko huoneessa ja välillä vähän tutkivat niitä helpoimpia juttuja. Kun jotain tämmöstä tapahtuu, niin tunnutaan pistävän pää puskaan, että kauheeta, miten ei koskaan puututa, miten ei auteta, miten näin pääsee käymään.

Ihan asiallisia kysymyksiä sinänsä, mutta vähän pitäisi suhteuttaa. Suomessa on lasun sossuja varmaan tuhansia. Ja niillä, jos koko uransa tekee lasussa, tuhansia lapsia asiakkaina. Ja perheväkivallan uhreina kuolee mitä, 1-2 lasta vuosittain? Paljonkos ihmisiä kuolee terveydenhuollon puolella hoitovirheisiin? Taitaa olla suhteessa aika paljon isompi määrä.

Jokainen menehtynyt lapsi on tietty liikaa, mutta se on täysin bs, että näihin ei puututtaisi lasussa. Oma ala liippaa läheltä lastensuojelua, ja yksi läheisimmistä ystävistäni opiskeli aikoinaan sossuksi. Teki ensimmäisen harkkansa lastensuojelussa ja vaihtoi sen jälkeen alaa, kun oli etupäässä sen lastensuojelutyön takia kouluun hakenut. Miksikö? Se todella järkyttyi siitä, miten kammottavien asioiden kanssa siellä lasussa tahkottiin päivittäin. Väkivaltaa, päihdeongelmia, psyykeongelmia, uhkaavia, raivoavia vanhempia, ja vielä vähän lisää sitä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, henkistä, fyysistä, seksuaalista... Olihan siellä niitä pikkuasioitakin, joihin menee aikaa, mutta ei kellään ole kristallipalloa, josta katsoa että onko ne kasaantuvat pikkuasiat nyt vaan just niitä pikkuasioita, vai merkki jostain vakavammasta. Ne pitää tutkia ja selvittää, siltä varalta että siellä taustalla onkin jotain vakavampaa. Omassa työssä kuulee sellaista juttua perheiden elämästä, että välillä oikeasti ei meinaa uskoa korviaan ja asiat jää painamaan. Se on kuulkaa uskomaton määrä tapoja, joilla vanhempi voi lastaan vahingoittaa. Ja kun sitä lasta ei vaan voida sieltä perheestä ottaa pois, vaikka kuinka perheen kanssa työskentelevillä olisi se tunne, että nyt ihan kohta voi olla liian myöhäistä. Siihen lapsen kotoa poisottoon on aivan järjettömän tiukat kriteerit ja lakipykälät. Pitää olla todisteet. Ja joskus kun niitä todisteita kerätään, pääsee käymään se pahin.

Se pahin voi käydä ihan ilman sitä, että kukaan työntekijä olisi työtään laiminlyönyt. Ilman välinpitämättömyyttä, ilman sitä viranomaissyyllistä, jota osoittaa sormella "hyi, paha ihminen". Ihan vaan siksi, että tässä maailmassa nyt vaan sattuu olemaan kauhistuttavan paljon kammottavia ihmisiä, joiden ei olisi ikinä pitänyt lisääntyä. Ihan vaan siksi, että läheiset viimeiseen asti peittelevät ja peittävät omat silmänsä "ei meidän perheessä vaan". Kaikkia näitä lapsia ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollisuus pelastaa, vaikka siihen pyrkimys onkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on kamala tapaus, ja ei olisi saanut sattua.

Mutta kauheaa on myös tämä varsinkin keskustelupalstoilla ilmenevä himo ristiinnaulita ilman tarkempaa tietoa koko sosiaalitoimi, jauhaa kakkendaalia siitä kuinka vaan hyviä perheitä sossut kiusaa, tutkii vaan jotain aiheettomia lasuja, ei hoida niitä haastavia tapauksia syystä x, y ja z.

Missä kuplassa te elätte, te joilla on selkeästi vahva halu ajatella, että lapsen kaltoinkohtelu olisi jotenkin äärimmäisen harvinaista, ja sossut valtaosan ajasta vaan imeskelee kahvia kitusiinsa tauko huoneessa ja välillä vähän tutkivat niitä helpoimpia juttuja. Kun jotain tämmöstä tapahtuu, niin tunnutaan pistävän pää puskaan, että kauheeta, miten ei koskaan puututa, miten ei auteta, miten näin pääsee käymään.

Ihan asiallisia kysymyksiä sinänsä, mutta vähän pitäisi suhteuttaa. Suomessa on lasun sossuja varmaan tuhansia. Ja niillä, jos koko uransa tekee lasussa, tuhansia lapsia asiakkaina. Ja perheväkivallan uhreina kuolee mitä, 1-2 lasta vuosittain? Paljonkos ihmisiä kuolee terveydenhuollon puolella hoitovirheisiin? Taitaa olla suhteessa aika paljon isompi määrä.

Jokainen menehtynyt lapsi on tietty liikaa, mutta se on täysin bs, että näihin ei puututtaisi lasussa. Oma ala liippaa läheltä lastensuojelua, ja yksi läheisimmistä ystävistäni opiskeli aikoinaan sossuksi. Teki ensimmäisen harkkansa lastensuojelussa ja vaihtoi sen jälkeen alaa, kun oli etupäässä sen lastensuojelutyön takia kouluun hakenut. Miksikö? Se todella järkyttyi siitä, miten kammottavien asioiden kanssa siellä lasussa tahkottiin päivittäin. Väkivaltaa, päihdeongelmia, psyykeongelmia, uhkaavia, raivoavia vanhempia, ja vielä vähän lisää sitä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, henkistä, fyysistä, seksuaalista... Olihan siellä niitä pikkuasioitakin, joihin menee aikaa, mutta ei kellään ole kristallipalloa, josta katsoa että onko ne kasaantuvat pikkuasiat nyt vaan just niitä pikkuasioita, vai merkki jostain vakavammasta. Ne pitää tutkia ja selvittää, siltä varalta että siellä taustalla onkin jotain vakavampaa. Omassa työssä kuulee sellaista juttua perheiden elämästä, että välillä oikeasti ei meinaa uskoa korviaan ja asiat jää painamaan. Se on kuulkaa uskomaton määrä tapoja, joilla vanhempi voi lastaan vahingoittaa. Ja kun sitä lasta ei vaan voida sieltä perheestä ottaa pois, vaikka kuinka perheen kanssa työskentelevillä olisi se tunne, että nyt ihan kohta voi olla liian myöhäistä. Siihen lapsen kotoa poisottoon on aivan järjettömän tiukat kriteerit ja lakipykälät. Pitää olla todisteet. Ja joskus kun niitä todisteita kerätään, pääsee käymään se pahin.

Se pahin voi käydä ihan ilman sitä, että kukaan työntekijä olisi työtään laiminlyönyt. Ilman välinpitämättömyyttä, ilman sitä viranomaissyyllistä, jota osoittaa sormella "hyi, paha ihminen". Ihan vaan siksi, että tässä maailmassa nyt vaan sattuu olemaan kauhistuttavan paljon kammottavia ihmisiä, joiden ei olisi ikinä pitänyt lisääntyä. Ihan vaan siksi, että läheiset viimeiseen asti peittelevät ja peittävät omat silmänsä "ei meidän perheessä vaan". Kaikkia näitä lapsia ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollisuus pelastaa, vaikka siihen pyrkimys onkin.

Tässä tapauksessa sossulla OLI TODISTEET, poliisi oli tuttu vieras kodissa väkivallan jne takia, ilmeisesti tuomioita molemmilla. Silti ei toimittu ja nyt on liian myöhäistä.

Laitoin  yläpeukkua.

Minä en ole sellainen tapaus että kidutan ja tapan lapsia, enkä ole virkavastuussa heistä, mutta saatan tappaa tuntemattomia aikuisia ja kiduttaa heitä jotka tämän sallivat.

Ei kukaan ole minunkaan fyysisiin tai henkisiin pahoinpitelyihin puuttunut joista olen joutunut kärsimään läpi elämäni. Ketään ei ole koskaan kiinnostanut ja asioista puhumalla tuli vain ongelmia. Olette kaikki jonkunverran tekopyhiä sossuja myöten.