2kk Tinderissä miehenä, ja ei vttu mitä paskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin löytänyt sieltä järkevää ja tasokasta seuraa, nykyisin seurustelemme. Sehän on vähän itsestäkin kiinni, miten siellä on, mitä itsestään laittaa peliin ja osaako pitää yllä keskustelua. Jos 2 kk:n aikana homma on jäänyt viestittelyn tasolle niin ei sellaista kukaan jaksa, kirjekavereita sieltä harva etsii. Yrititkö tehdä kiinnostavan ihmisen kanssa aloitetta, pyysitkö treffeille?

Omat hakukriteerit kannattaa laittaa rehellisesti siten, että saa osumia itselle tärkeiden asioiden jakavista ihmisistä. Jos et halua tavata yh:a niin se lienee rehellistä ilmoittaa? Itse taas lasten vanhempana en koskaan ottaisi kumppaniksi lapsetonta, koska heillä ei vaan ole sitä käytännön realismia niihin asioihin liittyen. Ja sitä täytyy arjessa olla. Molemmin puolin hyödytään siitä, että ilmoitus on mahdollisimman rehellinen ja kertoo niistä asioista, mitkä itselle ovat tärkeitä.

Lopuksi realistinen kannattaa olla senkin suhteen, mitä etsii. Jos on itse ihan tavallinen (missä ei ole mitään vikaa) ja elää esim. ihan tavallista elämää, niin ei kannata lähteä etsimään seuraa kovin paljon omaa tasoaan "ylempää", jos näin voi asian ilmaista. Pettymyksiä tulee varmasti yksi toisensa perään mikäli etsii satuhahmoa ja on itse ihan tavallinen Jantunen. Tämä kaikella hyvällä. Mahdollisuudet kasvaa, kun miettii deittiasiat rehellisesti itsensä kanssa, valitsee kumppani"tyypin" realistisesti, on itse mahdollisimman rehellinen itsestään. 

Näin toimin itsekin ja löysin aivan loistavan kumppanin itselleni, jonka kanssa kaikki toimii.

Juuri sinun kaltaiset ihmiset ovat Tinderin ongelma

Mikä tässä on se suurin ongelma sinulle? Se että siellä on joku rehellisesti sitä mitä on vai...?

Näpy näpy.....

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin aina että jos minä, hyvä tyyppi, oon Tinderissä, niin on ihan loogista ajatella että joku vastaava, hyvä tyyppi, voi olla vastaan tulevissa miehissäkin. Ei mun tarvinnut löytää kuin se yksi, jonka kanssa meni ajatukset ja muut yksiin.

Jotenkin ylimielistä ja ristiriitaistakin pitää itseään hyvänä tyyppinä ja samalla kaikkia vastaan tulevia friikkeinä. Et ehkä ole niin hyvä kuin ajattelet.

Tätä minäkin sanoisin :) Missä tahansa jossa on suuri joukko ihmisiä tulee olemaan myös omituisia ja epäsopivia, mutta on täysin mahdotonta etteikö siellä olisi myös hyviä tyyppejä joukossa. Sanoisin että ainoa asia mikä niitä omituisia ihmisiä yhdistää on sinä itse - eli miksi sinä mätsäät/juttelet/törmäät vain omituisiin ihmisiin? Enkä sano tätä vittuillakseni vaan ihan sitä varten, että joku syyhän siinä on että törmää vain niihin sekopäihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä hakualuettasi tai hakuikääsi, mutta pk-seudulla ainekin löytyy 35-50 vuotiaissa muutakin kuin frikkeejä, yksinhuoltajia tai suorittajia.

Mikä vika on yksinhuoltajissa?

Ei varmasti muuta kuin ettei normaali mies halua olla tekemisissä vieraan geeniperimän kanssa. Se on perusbiologiaa.

Eip se nyt ihan noin mene.

Voisit myös osoittaa sen ja ne biologian alan tutkimukset, jotka tukevat uskomustasi.

Joku toinen saattaisi sjatella että yksinhuoltaja tai itsellinen äiti olisi loistava kumppani erityisesti jos haluaa itse perheen. Ainakin on näyttöä siitä ettei suhde kaadu lapsettomuuteen naisen taholta. Toki yhteensopivuusongelmia aina on mutta hankalampaa on 35+-iässä löytää kumppani joka olisi lisääntymiskykyinen jolla ei ennalta ole lapsia.

Eipä se naisellekaan häävi sovellus ole. Ihme pinnallisia pesänjahtaajia täynnä. Siellä tarvitaan kärsivällisyyttä, on melkoista kullanhuuhdontaa. Saa siivilöidä kasan paskaa, että löytyy yksi minimaalinen kultahippu.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin löytänyt sieltä järkevää ja tasokasta seuraa, nykyisin seurustelemme. Sehän on vähän itsestäkin kiinni, miten siellä on, mitä itsestään laittaa peliin ja osaako pitää yllä keskustelua. Jos 2 kk:n aikana homma on jäänyt viestittelyn tasolle niin ei sellaista kukaan jaksa, kirjekavereita sieltä harva etsii. Yrititkö tehdä kiinnostavan ihmisen kanssa aloitetta, pyysitkö treffeille?

Omat hakukriteerit kannattaa laittaa rehellisesti siten, että saa osumia itselle tärkeiden asioiden jakavista ihmisistä. Jos et halua tavata yh:a niin se lienee rehellistä ilmoittaa? Itse taas lasten vanhempana en koskaan ottaisi kumppaniksi lapsetonta, koska heillä ei vaan ole sitä käytännön realismia niihin asioihin liittyen. Ja sitä täytyy arjessa olla. Molemmin puolin hyödytään siitä, että ilmoitus on mahdollisimman rehellinen ja kertoo niistä asioista, mitkä itselle ovat tärkeitä.

Lopuksi realistinen kannattaa olla senkin suhteen, mitä etsii. Jos on itse ihan tavallinen (missä ei ole mitään vikaa) ja elää esim. ihan tavallista elämää, niin ei kannata lähteä etsimään seuraa kovin paljon omaa tasoaan "ylempää", jos näin voi asian ilmaista. Pettymyksiä tulee varmasti yksi toisensa perään mikäli etsii satuhahmoa ja on itse ihan tavallinen Jantunen. Tämä kaikella hyvällä. Mahdollisuudet kasvaa, kun miettii deittiasiat rehellisesti itsensä kanssa, valitsee kumppani"tyypin" realistisesti, on itse mahdollisimman rehellinen itsestään. 

Näin toimin itsekin ja löysin aivan loistavan kumppanin itselleni, jonka kanssa kaikki toimii.

Mä laitoin rehellisen kuvauksen itsestäni sekä siitä mitä olen etsimässä. Ongelmana on se, että miehet katsovat vain niitä kuvia ja monet huijaavat ihan kaikessa iästä alkaen. En mä ainakaan jaksanut enää seuloa. Varmasti siellä on hyviäkin tyyppejä seassa, mutta ihan liikaa tyyppejä jotka sanovat ihan mitä vaan saadakseen seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin löytänyt sieltä järkevää ja tasokasta seuraa, nykyisin seurustelemme. Sehän on vähän itsestäkin kiinni, miten siellä on, mitä itsestään laittaa peliin ja osaako pitää yllä keskustelua. Jos 2 kk:n aikana homma on jäänyt viestittelyn tasolle niin ei sellaista kukaan jaksa, kirjekavereita sieltä harva etsii. Yrititkö tehdä kiinnostavan ihmisen kanssa aloitetta, pyysitkö treffeille?

Omat hakukriteerit kannattaa laittaa rehellisesti siten, että saa osumia itselle tärkeiden asioiden jakavista ihmisistä. Jos et halua tavata yh:a niin se lienee rehellistä ilmoittaa? Itse taas lasten vanhempana en koskaan ottaisi kumppaniksi lapsetonta, koska heillä ei vaan ole sitä käytännön realismia niihin asioihin liittyen. Ja sitä täytyy arjessa olla. Molemmin puolin hyödytään siitä, että ilmoitus on mahdollisimman rehellinen ja kertoo niistä asioista, mitkä itselle ovat tärkeitä.

Lopuksi realistinen kannattaa olla senkin suhteen, mitä etsii. Jos on itse ihan tavallinen (missä ei ole mitään vikaa) ja elää esim. ihan tavallista elämää, niin ei kannata lähteä etsimään seuraa kovin paljon omaa tasoaan "ylempää", jos näin voi asian ilmaista. Pettymyksiä tulee varmasti yksi toisensa perään mikäli etsii satuhahmoa ja on itse ihan tavallinen Jantunen. Tämä kaikella hyvällä. Mahdollisuudet kasvaa, kun miettii deittiasiat rehellisesti itsensä kanssa, valitsee kumppani"tyypin" realistisesti, on itse mahdollisimman rehellinen itsestään. 

Näin toimin itsekin ja löysin aivan loistavan kumppanin itselleni, jonka kanssa kaikki toimii.

Mä laitoin rehellisen kuvauksen itsestäni sekä siitä mitä olen etsimässä. Ongelmana on se, että miehet katsovat vain niitä kuvia ja monet huijaavat ihan kaikessa iästä alkaen. En mä ainakaan jaksanut enää seuloa. Varmasti siellä on hyviäkin tyyppejä seassa, mutta ihan liikaa tyyppejä jotka sanovat ihan mitä vaan saadakseen seksiä.

Joo tää on totta. Itselläni on mielestäni hyvä vaisto ja muutenkin jotenkin aistin aika nopeasti ihan kirjoittelun perusteella että onko se mies oikeasti kasvanut aikuiseksi ja onko se hyvä tyyppi, vai onko se vaan jahtaamassa kokemuksia ja päänahkoja. Silti tinderissä vaaditaan kyllä tuuriakin. Että sattuu just sopiva hyvä tyyppi pariksi, että molemmat on just oikeissa elämäntilanteissa, että jutut ja toiveet menee yksiin, ja vielä ne kemiatkin kohtaa.

Itse olen yksi onnekkaista ja löysin tinderistä elämäni rakkauden. Se tuli lopulta todella yllättäen mutta iski lujaa.