Lue keskustelun säännöt.
Miksi nuoret aikuiset ovat elämäniloisia mutta keski-ikäiset ja vanhat ovat tympääntyneen oloisia?
20.08.2023 |
Nuoret aikuiset ovat iloisia, uivat uimarannoilla, ottavat aurinkoa, ajavat vesiskoottereilla, pelaavat rantalentopalloa, urheilevat porukalla jne.. Mutta keski-ikäisiä ja vanhoja ihmisiä ei näissä juurikaan näe. Mitä ihmisille tapahtuu kun niiden elämänilo katoaa iän myötä eivätkä tee ja harrasta juuri mitään? Vanhemmat ihmiset vain kävelee naama nyrpiän näköisinä.
Kommentit (74)
Olen nuori ja sairastan vaikeaa sairautta. Tekisi mieli sanoa vanhemmille kurttunaamoille, että iloitkaa ja eläkää, kun teillä on vielä terveytenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vanhemmilla on yleensä vastuita, mitä ne on hoitamassa, ja ne vastuut ei naurata. Nuorempia hymyilyttää koska vastuuta ei ole, eikä ole nähnyt niin paljon ikäviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat vapaitaja voivat elää sellaista elämää kuin itse haluavat.
Ne keski-ikåiset (naiset) eivät voi, he ovat nalkissa kotona. Päivät töissä ja kaikki vapaa-aika puurtavat muiden eteen, huolehtivat lapsista, kodista, miehestä, eikä ikinä saa olla vain itseään varten.
N50+
Nuorena en ollut vapaa, nyt olen.
En ole yhtään niin iloinen kuin nuorena.
N50.
Vierailija kirjoitti:
Miksi 50-70 vuotiaat ei mene pelaamaan vaikka rantalentopalloa porukalla?
Moni tuon ikäinen ei varmastikaan ole kiinnostunut rantalentopallon pelaamisesta. Nuorena se ehkä oli kivaa, mutta iän myötä hiipunut innostus. En itsekään nyt 44-vuotiaana oikein enää välitä tehdä samoja juttuja, kuin parikymppisenä.
Omat vanhemmat rapistuu, hoidetaan oma työ, lapset, koti, teinit rähisee kotona ja aiheuttaa huolta, ehkä raha-asiat painaa. Vastuu on suuri elämän tässä vaiheessa, eikä bailaaminen ole aina ensimmäisenä mielessä. Olen välillä tosi väsynyt, mutta en sentään täysin kyynistynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoilla on rahaa useimmiten, nuoret ovat usein köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori ja sairastan vaikeaa sairautta. Tekisi mieli sanoa vanhemmille kurttunaamoille, että iloitkaa ja eläkää, kun teillä on vielä terveytenne!
Ei kannata sanoa, jos ei varmuudella tiedä onko toisella terveyttä. Se ei aina näy ulospäin.
Ymmärrän kyllä pointtisi. Moni oppii arvostamaan terveyttä vasta kun on menettänyt sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyväntuulinen ja elämäniloinen keski-ikäinen sinkkunainen ja vietän oikein mukavaa elämää, josta nautin. En tykännyt nuorenakaan mistään lentopallosta tai auringonottamisesta, mutta viihdyn iloisin mielin ystävien kanssa - harrastan tanssia, ulkoilen, retkeilen ja lenkkeilen, kyläilen ystävien luona tai he täällä, käyn teatterissa tai konserteissa, soittelemme musiikkia yhdessä jne. Tykkään matkustella myös yksin, tutkia kivoja kaupunkeja ja tutustua myös uusiin ihmisiin.
Mutta se on kyllä totta, että moni ikäiseni perheenäiti on jumissa siellä kotona. Se äiti mahdollistaa osaltaan huolenpidollaan sen, että te nuoret pystytte iloisina pelaamaan rantalentistä ja hengailemaan vapaasti. Entisaikaan Suomenkin historiassa moni joutui lähtemään kotoa töihin elättämään itseään ja auttamaan perheenkin elannossa jo yläkouluikäisenä. Että halatkaa nuoret vanhempianne (etenkin äitejänne) ja kiittäkää ainakin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi 50-70 vuotiaat ei mene pelaamaan vaikka rantalentopalloa porukalla?
Tuonikäisillä äiti-ihmisillä käy usein hyppiessä niin, että lirahtaa housuun. Se on ymmärrettävää, mutta hirveän noloa, kun se sattuu omalle kohdalle. Siksi ei ole tullut enää kolme- eikä nelikymppisenäkään hypittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori ja sairastan vaikeaa sairautta. Tekisi mieli sanoa vanhemmille kurttunaamoille, että iloitkaa ja eläkää, kun teillä on vielä terveytenne!
Olen nelikymppinen ja mulla on muutama sairaus, jotka rajoittavat elämää joka päivä ja lisäksi vanhoja vammoja, jotka rajoittavat nekin elämää ja ovat kivuliaita. Mä toivoisin, ettei oletettaisi toisten terveydestä mitään, kun ei sitä voi päällepäin tietää, mitä toisella on meneillään.
Mutta joo, jos vain on terveyttä jäljellä, niin olkaa kiitollisia siitä. Terveyden arvon ymmärtää vasta, kun sen menettää. Minäkin yritän välillä kerrata kaikkia niitä asioita, jotka tässä kehossani vielä ovat hyvin, tai jotka voisivat olla vieläkin huonommin, jotta osaan iloita niistä ennenkuin nekin hajoavat.
Vanhemmat joutuvat nuorten paimennettaviksi esim. työelämässä.
Ei semmoista kukaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai vielä rantalentistä pelaamaan. Vaikka olen vielä alle 50v, on varsinkin selkä kangistunut sen verran jo, että ei tee mieli hillua ja tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Nuorena oli notkea ja liikkuvainen, eikä kipuja ollut, mutta mulla alkoi selkä antaa ensimerkkejä ongelmista jo n. 25 vuotiaana. Fyysisesti vaativien hommien jälkeen on aina ihan romuna ennenkuin toipuu siitä. On kai niitä tietysti sellaisiakin yksilöitä joilla ei ole mitään fyysisiä vaivoja vielä kahdeksankymppisenäkään. Hyvä kai se varmaan silloin on pelata vaikka rantalentopalloa.
Yhdellä on yhdenlaista, toisella toisenlaista. Nuorena opiskeluun, työhön, matkustamiseen panostanut ja sitten perheen perustanut on eri aikaan vapaampi kuin toinen, joka päätti tehdä toisin. Perhe-elämän ruuhkavuosia elävät, varsinkin naiset, tarvitsevat lomaviikkoja, kylpylälomia, hierontaa ja kauneudenhoitoa, kuka mitäkin haluaa. Ja varsinkin lepoa, sitä, että saa nukkua kerrankin, niin paljon kun nukuttaa, kaikki univelat pois. Tähän pitäisi kaikilla naisilla olla mahdollisuus viimeistään silloin kun vaihdevuodet pukkaavat päälle. Vaikka yhteisiä ryhmätapaamisia, kerhoja, neuvoloita. Mitkään tanssit tai bileet eivät missään tapauksessa ole tarpeen vaan ihan ne perusjutut, uni ja uudet ajatukset, tavat ja tiedot, miten tästä eteenpäin, kun kaikki muuttuu.
Nuorena on vielä toiveikas ja vailla huolia.Vanhana tajuaa,mitä paskaa kaikki loppujen lopuksi on.
Kyllä siinä hymy hyytyy!