Miksi nuoret aikuiset ovat elämäniloisia mutta keski-ikäiset ja vanhat ovat tympääntyneen oloisia?

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo ei pidä paikkaansa. On elämäniloisia ja elämään tympääntyneitä kaikissa ikäryhmissä.

Se kaikki on siitä kiinni miten elämä koettelee.

Enemmän mä nään keski-ikäisiä huvittelemassa, kuin nuoria. Riippuu ihan kohteista missä keitäkin näkee.

Just tulin kaupungin uimarannalta ja noin 90% ihmisistä oli nuoria aikuisia.

Nuorena en ollut masentunut ja yksinäinen toisin kuin nykyään. Olen myös lähes yhtä köyhä kuin silloinkin. Ei paljoa elämäniloa ole.

Tänään juuri näin eläkeikäisiä moottoripyöräilijöitä Mathildealin ruukkikylässä. Niin olivat pirtsakoita mummoja ja pappoja. Ihania.

Haluan ottaa heistä esimerkkiä, ettei elämistä tarvitse lopettaa, kun ikää karttuu. Kaikkea voi tehdä silloinkin ja iloita elämästä ennen kaikkea.

Joillakin vanhoilla (eläkkeellä) on joka toinen viikko juhannus ja joka toinen viikko joulu.

Itse pystyn yli 50-vuotiaana ottamaan aurinkoa, mutta kesäloma osui sateiseen aikaan, joten ei tullut Suomessa rannalla makoiltua. 

Rantalentopalloa ei polvet kestä, eikä olisi seuraakaan. Kun tekee vuorotyötä, isommalla porukalla harrastaminen käy vaikeaksi.

Aijaa . Mä nään joka päivä lenkkipoluilla hymyileviä vanhempia ihmisiä. Se on mielestäni ihanaa katseltavaa. Sen sijaan nuoret kulkee tympeenä vastaan. Olen itsekin nuori ja en kyllä hymyile kellekkää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo ei pidä paikkaansa. On elämäniloisia ja elämään tympääntyneitä kaikissa ikäryhmissä.

Se kaikki on siitä kiinni miten elämä koettelee.

Enemmän mä nään keski-ikäisiä huvittelemassa, kuin nuoria. Riippuu ihan kohteista missä keitäkin näkee.

Just tulin kaupungin uimarannalta ja noin 90% ihmisistä oli nuoria aikuisia.

Täälläpäin uimarannalla on yleensä 50% nuoria ja loput lapsiperheitä & vähän eläkeläisiä.

Olen viiskymppinen ja kyllä elämä alkaa tuntua eletyltä elämältä. Elämän ehtoopuolella tässä jo jäähdytellään. Realismia pukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo ei pidä paikkaansa. On elämäniloisia ja elämään tympääntyneitä kaikissa ikäryhmissä.

Se kaikki on siitä kiinni miten elämä koettelee.

Enemmän mä nään keski-ikäisiä huvittelemassa, kuin nuoria. Riippuu ihan kohteista missä keitäkin näkee.

Nuoret käy kyllä festareilla ja kuluttaa niissä todella paljon rahaa. Pubissa ja ravintoloissa niitä näkee koko ajan vähemmän. Kahviloissa ja kaikenlaisissa mehu paikoissa on kyllä nuoria.

Nään mä nuoriakin, mutta keski-ikäisiä näen enemmän festareilla ja harrastuksissa missä olen käynyt. Kaipa mustakin on tullut vanha, jos kerran mielenkiintoni ovat samanlaisia kuin vähän iäkkäämmällä väellä. En mä aivan vielä ole keski-ikäinen.

Suomessa on edelleen sellainen mentaliteetti, että viimeistään 35v et saa käydä missään hauskanpidossa, koska pitää olla kotona. Muuten on "lapsellinen". Siinä sitten möllötetään seuraavat 50 vuotta. Vähemmästäkin tympääntyy.

Ulkomailla ihmiset käyvät ulkona syömässä, baarissa, urheilemassa jne iästä riippumatta. Ei pahemmin näy sellaisia möllöttäjiä kuin Suomessa. Tai no, Itä-Euroopan maissa kyllä näkee.

Voiko tuota yleistää? Jotkut ihmiset ovat iloisia läpi elämän. Mä olen ollut hapannaama ihan lapsesta, mulla on asiat ihan hyvin mutta en mä juuri hymyile. Mun luonne on pohdiskelija ja tarkkailija.

Jossain vaiheessa muut ihmiset vaan lakkasi kiinnostamasta, joten ei ole mitään tarvetta lähteä "ihmisten ilmoille". Nuorena olin jatkuvasti baarissa, bileissä ja festareilla ja halusin tutustua uusiin ihmisiin.

N42

Ihmismieli on oikeasti tosi heikko, jos sitä ei treenaa. Kaikenlaiset pettymykset elämässä vaikuttaa, esim erot, läheisten sairastumiset, kuolemat,  jne. Nuorena ei ole vielä kokenut mitään tätä tai ainakaan paljon

Olen 55 v ja on totta, että altiivisuus on vähentynyt. Sitä en myönnä, että kuljen naama nyrpeän näköisenä

, mutta en viitsi vaivautua tekemäön x ja y.

Miksi en? Koska ns. Kaikki on jo koettu. Tiedän, millaista on pelata rantalentistä ja jo ajanut vesiskootterilla, ja tiedän tykkäänkö urheilusta vai en. Nuorelle se kaikki on uutta, vanhalle ei.

Tilanne on sama kuin matkailun suhteen. Olen käynyt n. 70 eri maassa. Olen jo reppureissannut, päässyt aikamatkalla 1600-luvulle, olen matkustanut bussin katolla, asunut 5 tähden hotellin sviitissä, nähnyt sitä tätä ja tota. Siksi olen nykyään enemmän mökillä kuon ulkomailla.

Minusta taas nuoret on nimenomaan tympääntyneen oloisia. No välillä ne rääkkyy ja räkättää kovaan ääneen. Sitten ollaan taas naama mutturalla. Minusta keski-ikäisistä eteenpäin on sellaisia leppoisia ihmisiä enemmän, ei tokikaan kaikki.

Eikös juuri nuoret voi huonosti? Jonossa mt-hoitoihin, mt- eläkkeelle alle 30 v, itsareita.

Vanhat ja keski-ikäiset ovat jo kyllästyneet pitämään hauskaa, eikä ole enää mitään viehätystä esim. jostakin vesiskootteristä, kun ovat ajaneet sillä vuosien ajan.

Nuorille se on ihan kivaa, kun ei ole siitä kokemusta. Eikä se auringon ottokaan kiinnosta, kun sitä on tehnyt jo kymmeniä vuosia, eikä siinä nyt mitään uutta ja ihmeellistä ole, kuin kyllästyminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen viiskymppinen ja kyllä elämä alkaa tuntua eletyltä elämältä. Elämän ehtoopuolella tässä jo jäähdytellään. Realismia pukkaa.

Olen nelikymppinen ja sama olo.

Ilmeisesti asutaan eri paikkakunnilla, täällä nuoret on vihaisia ja masentuneita, ja vanhemmat keski-iästä ulospäin iloisia ja onnellisia.

Useat hankkii ryhmäpaineen mukana kulissielämän ja palloja jalkaansa: okt, asuntolaina, kersoja jne. Sitten lässähdetään univajeen jne.alla, mikä seuraa em. asioiden ylläpidosta ja kiukustellaan ja kadehditaan ja kostetaan itseään nuoremmille ja nuorekkaampina säilyneille minkä ehtiivät. Itse siis valitaan oma kurjuus ja sitten, kun selviää, että seonkin täyttä p**kaa ja kun piti lähteä vaan "kun kaikki muutkin"ja yritetään saada muutkin astumaan samoihin pa**a-ansoihin...