Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia elämänhallintaa? Raatorehellinen postaus omasta vastuuttomuudesta.
20.08.2023 |
Olen raivostuttava ihminen, etenkin itselleni.
Jään monesti murehtimaan asioita, aivan liian pitkäksi aikaa. Se vie minut masennukseen enkä saa elämästä otetta. Vaivun itsesääliin ja itseinhoon.
Tähän olen yrittänyt meditointia ja hyötyä siitä on välillä ollut.
Olen kuitenkin pelokas lisäksi, niin, että se hallitsee elämää. En uskalla oikein mennä tuonne ulos elämään. Haluan kulkea ns laput silmillä ja pärjätä yksin. En halua ottaa riskejä liioin epäonnistumisen ja nöyryytetyksi tulemisen vuoksi. Olen säälittävä (tämäkin puhe itselleen on raivostuttavaa).
Elämänhallintani masennuskausina on luokkaa sitä, että syön epäterveellisesti, wolttaan, kerrytän todella paljon laskuja. Elän yli varojen. En välitä.
Olen enemmän sisäänpäin vetäytynyt ja kadoksissa.
Syön huonosti, liikun huonosti, tuhlailen ja masentelen.
Hyvinä kausina taas syön liian vähän koska haluan korjata aiheuttamani vauriot, yritän säästää rahaa ja olla kelpo kansalainen, liikun enemmän ja yritän pysyä elämäni herrana.
Joka kerta tulee takapakkia, aina olen vaikeuksissa ja nytkin maksan pitkään erään pahan kauden laskuja.
Työkyky reistailee, joskus jaksan hyvin ja sitten taas lainkaan.
Syytän usein muita eli päihdeongelmaista lapsuutta, ikäviä kavereita ja väkivaltaisia suhteita. Syytän muita siitä millaista elämäni on. Samalla tiedostaen, että en itsekään kyllä aina ole pyhimys ollut ja tuo on aivan turhaa. En pääse menneisyydestä irti vaikka haluan.
Ehkä olen muodostanut siitä identiteetin, josta en halua irroittaa. Pelkään kai myös olla onnellinen, sabotoin elämääni.
Joten mitä ihmettä teen? Miten minä nousen ja vahvistun. Haluan vain todeta, että nyt eteenpäin ja elämään. Haluan elää itselleni, haluan oikeasti elää ja tuntea sen.
Nyt vain kyhnötän pääni sisäisessä vankilassa ja kilpailen itseni kanssa siitä, pärjäänkö tässä elämässä vai en.
Kommentit (27)
Ap, tee vaan päiväohjelma viikoksi, mutta aikatauluta myös vapaara aikaa. Häpeän tunne ja itsensä soi aus on todella paha yhdistelmä. Se varmaan sitoo osaltaan tuohon kurimukseen, toisaalta elämä on "itkua ja iloa" . Sinunkaan ei tarvitse olla täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellistä ja avointa puhetta, hienosti tunnistat myös sen, että se on lopulta sinun oma ajatusmaailmasi, joka estää elämästä.
Olen kuntoutunut tuosta tilanteesta, mutta se tapahtui askel kerrallaan pikkuhiljaa. Asia jota en tosin tajunnut aikaisemmin on se, että kun on kuntoutunut ja voi ns. hyvin, niin sehän ei tunnu miltään. Siis voit elää aivan hyvän ja mukavan viikonlopun, mutta siihen ei välttämättä kuulu mitään tunteita, ehkä ajoittaista tyytyväisyyttä kun on tehnyt jotain tärkeää. Eli älä aseta myöskään mitään ihmellisiä odotuksia sille, että sitten kun kaikki on muuttunut, niin yhtäkkiä tuntuu jotenkin eriktyisen kukoistavalta. Ei tunnu. Mutta toisaalta sekin on jo hyvä, jos ei tunne mitään tuskaa turhista murheista tai menenistä teoista.
Niin. Kiitoksia tästä.
En ehkä tarvitse mitään suurempia tunteitakaan. Kunhan en olisi jatkuvasti siinä tilassa, että häpeän ja morkkaan itseäni. Sitten teen asioita, jotka sabotoivat lisää elämääni ja kierre on jatkuvaa.
Aivan kun en antaisi itseni olla näin vain.
Joskus olen kokenut jopa autuutta, on sellaista järkevää realisointia, että asiat ovat näin ja voin ihan tyytyväisesti suorittaa arkea.
Sitten vain kokeilen ja palkitsen itseäni esimerkiksi ruoalla tai juon alkoholia (jota olen vähentänyt runsaasti) ja sitten on pakka taas sekaisin. Syyllistyn ja olen sitten alamaissa.
Kunpa sitä ymmärtäisi tai oppisi jo olemaan aivan normaalisti hengittäen. Ei ole kiire, ei ole hätää.
Olisi vain ja tekisi itselleen mahdollisimman hyvän ja tasaisen arjen.
-ap
Tuotat hyvää tekstiä ja osaat reflektoida itseäsi todella hyvin. Sinussa on kaikki hyvät "ainekset" onnistua. Keskity hyvään itsessäsi. Hae riittävästi apua, mutta ymmärrä sekin, että esim. terapia on vain tukiranka. Suosittelen myös lukemaan Eckhart Tollen kirjallisuutta läsnäolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellistä ja avointa puhetta, hienosti tunnistat myös sen, että se on lopulta sinun oma ajatusmaailmasi, joka estää elämästä.
Olen kuntoutunut tuosta tilanteesta, mutta se tapahtui askel kerrallaan pikkuhiljaa. Asia jota en tosin tajunnut aikaisemmin on se, että kun on kuntoutunut ja voi ns. hyvin, niin sehän ei tunnu miltään. Siis voit elää aivan hyvän ja mukavan viikonlopun, mutta siihen ei välttämättä kuulu mitään tunteita, ehkä ajoittaista tyytyväisyyttä kun on tehnyt jotain tärkeää. Eli älä aseta myöskään mitään ihmellisiä odotuksia sille, että sitten kun kaikki on muuttunut, niin yhtäkkiä tuntuu jotenkin eriktyisen kukoistavalta. Ei tunnu. Mutta toisaalta sekin on jo hyvä, jos ei tunne mitään tuskaa turhista murheista tai menenistä teoista.
Niin. Kiitoksia tästä.
En ehkä tarvitse mitään suurempia tunteitakaan. Kunhan en olisi jatkuvasti siinä tilassa, että häpeän ja morkkaan itseäni. Sitten teen asioita, jotka sabotoivat lisää elämääni ja kierre on jatkuvaa.
Aivan kun en antaisi itseni olla näin vain.
Joskus olen kokenut jopa autuutta, on sellaista järkevää realisointia, että asiat ovat näin ja voin ihan tyytyväisesti suorittaa arkea.
Sitten vain kokeilen ja palkitsen itseäni esimerkiksi ruoalla tai juon alkoholia (jota olen vähentänyt runsaasti) ja sitten on pakka taas sekaisin. Syyllistyn ja olen sitten alamaissa.
Kunpa sitä ymmärtäisi tai oppisi jo olemaan aivan normaalisti hengittäen. Ei ole kiire, ei ole hätää.
Olisi vain ja tekisi itselleen mahdollisimman hyvän ja tasaisen arjen.
-apTuotat hyvää tekstiä ja osaat reflektoida itseäsi todella hyvin. Sinussa on kaikki hyvät "ainekset" onnistua. Keskity hyvään itsessäsi. Hae riittävästi apua, mutta ymmärrä sekin, että esim. terapia on vain tukiranka. Suosittelen myös lukemaan Eckhart Tollen kirjallisuutta läsnäolosta.
Kiitos kovin.
Minä haluan muutosta tai oikeastaan ympärillä niinkään ei tarvitse asioiden muuttua vaan minussa itsessäni. Onneksi olen tuota meditointia harjoittanut.
On kausia kun se tekee todella hyvää, olen järkevämpi ja selkeämpi kaikessa mitä teen. Olen kuin aikuinen itselleni. Ei turhaa hoppuilua, hetkessä olemista mutta määrätietoisesti kulkemista.
Ne ovat olleet kaikista antoisempia hetkiä.
Eilen meditoin ja luin tuota Tollen kirjaa. Ilmeisesti pitää myös pysyä meditoinnissa ja todella harjoittaa sitä, sillä niin lujassa nuo pään sisäiset höpinät ovat ja vaivun taas kaaokseen.
Minusta on ihanaa kun on selkeyttä, olemisen seesteisyyttä ja vain iloa hetkessä vaikka mitään ihmeellistä ei olisikaan, hengittää vain elämää.
Täytyy harjoittaa taas tänään. Minulla onkin ollut paljon parempi olotila kun eilen päätin rauhoittua ja olla hetkessä. Tänään olen tehnyt asioita yksi kerrallaan. Nauttinut ja ollut.
Haluan sisäistää sen, ettei minulla ole kiire eikä vaatimuksia tässä hetkessä. Ei ole hätää.
-ap
Et ole mikään terapeutti, et tunne mua etkä ole sanoittanut mitään mitä en tietäisi itsestäni ja loput on väärin. Ps. Realisoida = muuttaa rahaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko lopettaa jo.
Hän pakenee tänne analysoimiseen ja "itsereflektioon". Todellista itsereflektiota olisi laittaa laite millä kirjoittaa pois ja alkaa toteuttaa terveempiä toimintatapoja nyt eikä huomenna
Tästä voi aloittaa: käy joka päivä puolen tunnin kävelyllä ja tee joka päivä jotain kivaa.