Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia elämänhallintaa? Raatorehellinen postaus omasta vastuuttomuudesta.
20.08.2023 |
Olen raivostuttava ihminen, etenkin itselleni.
Jään monesti murehtimaan asioita, aivan liian pitkäksi aikaa. Se vie minut masennukseen enkä saa elämästä otetta. Vaivun itsesääliin ja itseinhoon.
Tähän olen yrittänyt meditointia ja hyötyä siitä on välillä ollut.
Olen kuitenkin pelokas lisäksi, niin, että se hallitsee elämää. En uskalla oikein mennä tuonne ulos elämään. Haluan kulkea ns laput silmillä ja pärjätä yksin. En halua ottaa riskejä liioin epäonnistumisen ja nöyryytetyksi tulemisen vuoksi. Olen säälittävä (tämäkin puhe itselleen on raivostuttavaa).
Elämänhallintani masennuskausina on luokkaa sitä, että syön epäterveellisesti, wolttaan, kerrytän todella paljon laskuja. Elän yli varojen. En välitä.
Olen enemmän sisäänpäin vetäytynyt ja kadoksissa.
Syön huonosti, liikun huonosti, tuhlailen ja masentelen.
Hyvinä kausina taas syön liian vähän koska haluan korjata aiheuttamani vauriot, yritän säästää rahaa ja olla kelpo kansalainen, liikun enemmän ja yritän pysyä elämäni herrana.
Joka kerta tulee takapakkia, aina olen vaikeuksissa ja nytkin maksan pitkään erään pahan kauden laskuja.
Työkyky reistailee, joskus jaksan hyvin ja sitten taas lainkaan.
Syytän usein muita eli päihdeongelmaista lapsuutta, ikäviä kavereita ja väkivaltaisia suhteita. Syytän muita siitä millaista elämäni on. Samalla tiedostaen, että en itsekään kyllä aina ole pyhimys ollut ja tuo on aivan turhaa. En pääse menneisyydestä irti vaikka haluan.
Ehkä olen muodostanut siitä identiteetin, josta en halua irroittaa. Pelkään kai myös olla onnellinen, sabotoin elämääni.
Joten mitä ihmettä teen? Miten minä nousen ja vahvistun. Haluan vain todeta, että nyt eteenpäin ja elämään. Haluan elää itselleni, haluan oikeasti elää ja tuntea sen.
Nyt vain kyhnötän pääni sisäisessä vankilassa ja kilpailen itseni kanssa siitä, pärjäänkö tässä elämässä vai en.
Kommentit (27)
Kuulostaa kaksisuuntaisella persoonallisuushäiriöltä. Siihen on kyllä hoitoa, ainakin lääkitys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Rehellistä ja avointa puhetta, hienosti tunnistat myös sen, että se on lopulta sinun oma ajatusmaailmasi, joka estää elämästä.
Olen kuntoutunut tuosta tilanteesta, mutta se tapahtui askel kerrallaan pikkuhiljaa. Asia jota en tosin tajunnut aikaisemmin on se, että kun on kuntoutunut ja voi ns. hyvin, niin sehän ei tunnu miltään. Siis voit elää aivan hyvän ja mukavan viikonlopun, mutta siihen ei välttämättä kuulu mitään tunteita, ehkä ajoittaista tyytyväisyyttä kun on tehnyt jotain tärkeää. Eli älä aseta myöskään mitään ihmellisiä odotuksia sille, että sitten kun kaikki on muuttunut, niin yhtäkkiä tuntuu jotenkin eriktyisen kukoistavalta. Ei tunnu. Mutta toisaalta sekin on jo hyvä, jos ei tunne mitään tuskaa turhista murheista tai menenistä teoista.
Niin. Kiitoksia tästä.
En ehkä tarvitse mitään suurempia tunteitakaan. Kunhan en olisi jatkuvasti siinä tilassa, että häpeän ja morkkaan itseäni. Sitten teen asioita, jotka sabotoivat lisää elämääni ja kierre on jatkuvaa.
Aivan kun en antaisi itseni olla näin vain.
Joskus olen kokenut jopa autuutta, on sellaista järkevää realisointia, että asiat ovat näin ja voin ihan tyytyväisesti suorittaa arkea.
Sitten vain kokeilen ja palkitsen itseäni esimerkiksi ruoalla tai juon alkoholia (jota olen vähentänyt runsaasti) ja sitten on pakka taas sekaisin. Syyllistyn ja olen sitten alamaissa.
Kunpa sitä ymmärtäisi tai oppisi jo olemaan aivan normaalisti hengittäen. Ei ole kiire, ei ole hätää.
Olisi vain ja tekisi itselleen mahdollisimman hyvän ja tasaisen arjen.
-ap
Raatorehellinen vastaus on se, että elämää ei voi hallita! Elämistään voi.
Ongelmasi on se että pohdit ja järkeistät paljon mutta et muuta toimintaasi. Niin kauan kuin kieltäydyt _tekemästä_ asioita toisin ja menemästä pelkoja päin mikään ei tule muuttumaan. Uhrin asemassa on raskasta olla. Mikä on jokin asia mitä haluaisit tehdä/kokeilla mutta jätät tekemättä koska pelottaa? Aloita siitä yhdestä asiasta. Älä päästä itseäsi olemaan vain kotona nettiä selaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin voisit laittaa jonkin eston kortteihisi Woltiin ym, poistaa Mobilepayn jne, ettei sitten huonona kautena tule tuhlattua. Ei tarvitse niitä laskuja sitten stressata, se aiheuttaa ainakin minulle paljon huonoa oloa ja ahdistusta, kun pitää taloudellisesti kitkutella normaalia enemmän.
Mielestäni tarvitsisit apua masennukseen, jos se on se syy miksi elämänhallinta luisuu. Jutteluapua ja kuntoutusta toiminnanohjaukseen, jos semmoista tässä maassa vielä voi saada. Hyvinvointi lähtee perusasioista. Jos saat arjen hallintaan ja masennusta kuriin, uskallat ehkä rohkeammin lähteä kotoasi ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kuvailtu. Tunnistan itseni kuvauksestasi, vaikka en ollut ehkä edes tajunnut olevani kuvailemasi kaltainen. Jonkinlainen häpeä, tai ehkä paremmin inho, on aina määrittänyt persoonaani. Ahdistun, tuskastelen ja vellon liikaa kaikessa, itsessäni varsinkin. Odotan jotain, en edes tiedä mitä tarkalleen. Päivää, jolloin en olisi "tällainen", vaan kehtaisin mennä, tehdä ja olla. Miksi en kelpaa itselleni? Ja haluanko edes kelvata, vai onko helpompi sabotoida itseään, jotta ei tarvitsisi kohdata todellisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on se että pohdit ja järkeistät paljon mutta et muuta toimintaasi. Niin kauan kuin kieltäydyt _tekemästä_ asioita toisin ja menemästä pelkoja päin mikään ei tule muuttumaan. Uhrin asemassa on raskasta olla. Mikä on jokin asia mitä haluaisit tehdä/kokeilla mutta jätät tekemättä koska pelottaa? Aloita siitä yhdestä asiasta. Älä päästä itseäsi olemaan vain kotona nettiä selaten.
Totta.
Tiedän asioita mitä pitäisi tehdä. Esimerkiksi vaikka se, etten wolttaisi, eläisin suunnittelemansa budjetin mukaan. En antaisi luisua sille "aivan sama" -akselille kun mieli alkaa taas voimaan huonommin.
Lisäksi se, että uskaltaisin tehdä asioita. Minulle on tämä ehkä tullut voimakkaan väsymyksen myötä, että säästän itseäni liikaa. Pelkään, että jos en säästä ja lepää, niin sitten vasta väsynkin ja asiat kaatuu niskoille.
Lähtisin edes iltaisin kävelylle tai uimaan. Se jo riittäisi alkuun. Olisin kiinni omassa elämässäni enkä peloissa ja sellaisessa tunkkaisessa tunteessa, ettei minusta ole kuitenkaan asiaan mitä haluaisin tehdä.
Toimintaa toimintaa. Sitä pitäisi olla.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olet tollanen mietiskelijä.
Kuulostaa masennuksen ja ADHD:n yhdistelmältä. Olen itse hyvin saman kaltainen kuin ap ja mulla todettiin ensin epävakaa persoonallisuushäiriö. ADHD-lääkitys + psykoterapia muuttivat elämäni täysin ja mm. tunne-elämä tasaantui ja herkuttelu sekä heräteostosten tekeminen loppuivat täysin. Oma ADHD:ni on impulsiivistyyppinen joten tarvitsen lääkitystä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänä kautena rakennetaan toimivat rutiinit (areriarytmi, unirytmi, liikuntarytmi, kaupassakäyntirytmi, siivousrytmi, sosiaalisten suhteiden vaalimiseen käytäntöjä, ehkä joku kiva harrastus tai puuha). Rutiinien noudattaminen kantaa huonojen aikojen läpi niin että et tipu joka kerta nollapisteeseen. Tietenkin rutiineja kannattaa muokata tilanteen mukaan eli ei kipeänä lenkille ja väsyneenä voi ostaa valmisruokaa ja juhlatilanteissa rytmit voi väliaikaisesti unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan vastauksianne.
Tahdon muuttua. Mitä mieltä olisitte, jos tekisin itselleni viikko-ohjelman, jota voisin noudattaa jokainen viikko?
Eli kaupassa käynti, liikkuminen, ruoanlaitto, siivous?
Lisäksi olisi realistinen budjetti ja ruokalista viikolle.
Sitä sitten noudattaisin. Voisin aloittaa nyt heti tekemään. Tärkeintä on, etten aseta itselleni liian korkeita tavotteita vaan aivan rauhallisia, normaaleja arkeen kuuluvia asioita.
-ap
Ainakin hyvin tunnistat ongelmasi! Se on tietysti hyvä.
Muista, että myös muilla on ihan samanlaisia, tai toisilla erilaisia ongelmia. Et ole ainoa.
Itse koen, että elämässä todella tärkeää on säännöllinen päivärytmi, aktiviteetit ja kontaktit muihin ihmisiin. Ei tuollaiset varmaan sullekaan pahitteeksi olisi. Itse tunnistan, että mulle huonoa on, kun elämä menee liiaksi suorittamiseksi ja muiden tarpeiden toteuttamiseksi, omat tarpeet laiminlyöden, Silloin olen altis tukahduttamaan omaa huonoa fiilistä tissutteluun. Oikeasti pitäisi riuhtaista itsensä työelämän oravanpyörästä, mutta todennäköisesti kitkuttelen eläkkeelle ja toivon, että kroppa kestää sinne asti.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan vastauksianne.
Tahdon muuttua. Mitä mieltä olisitte, jos tekisin itselleni viikko-ohjelman, jota voisin noudattaa jokainen viikko?
Eli kaupassa käynti, liikkuminen, ruoanlaitto, siivous?
Lisäksi olisi realistinen budjetti ja ruokalista viikolle.Sitä sitten noudattaisin. Voisin aloittaa nyt heti tekemään. Tärkeintä on, etten aseta itselleni liian korkeita tavotteita vaan aivan rauhallisia, normaaleja arkeen kuuluvia asioita.
-ap
Tämähän tietysti kuulostaa hyvältä. Laita sinne riittävän taajaan asioita, mitkä tuovat sulle hyvää olia. Leffakäynti, jooga, metsäkävely, käynti kirjastossa, uimahallissa, merenrannalla, soittaminen ystävälle, ystävän kanssa käynti kahvilassa, vanhempiesi tapaaminen.
Ei muutako menet hommiin. Keskon varastolle keräilemään ja alat lenkkeillä. Siittäpä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Rehellistä ja avointa puhetta, hienosti tunnistat myös sen, että se on lopulta sinun oma ajatusmaailmasi, joka estää elämästä.
Olen kuntoutunut tuosta tilanteesta, mutta se tapahtui askel kerrallaan pikkuhiljaa. Asia jota en tosin tajunnut aikaisemmin on se, että kun on kuntoutunut ja voi ns. hyvin, niin sehän ei tunnu miltään. Siis voit elää aivan hyvän ja mukavan viikonlopun, mutta siihen ei välttämättä kuulu mitään tunteita, ehkä ajoittaista tyytyväisyyttä kun on tehnyt jotain tärkeää. Eli älä aseta myöskään mitään ihmellisiä odotuksia sille, että sitten kun kaikki on muuttunut, niin yhtäkkiä tuntuu jotenkin eriktyisen kukoistavalta. Ei tunnu. Mutta toisaalta sekin on jo hyvä, jos ei tunne mitään tuskaa turhista murheista tai menenistä teoista.
Juuri näin. Viisasta tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan vastauksianne.
Tahdon muuttua. Mitä mieltä olisitte, jos tekisin itselleni viikko-ohjelman, jota voisin noudattaa jokainen viikko?
Eli kaupassa käynti, liikkuminen, ruoanlaitto, siivous?
Lisäksi olisi realistinen budjetti ja ruokalista viikolle.Sitä sitten noudattaisin. Voisin aloittaa nyt heti tekemään. Tärkeintä on, etten aseta itselleni liian korkeita tavotteita vaan aivan rauhallisia, normaaleja arkeen kuuluvia asioita.
-apTämähän tietysti kuulostaa hyvältä. Laita sinne riittävän taajaan asioita, mitkä tuovat sulle hyvää olia. Leffakäynti, jooga, metsäkävely, käynti kirjastossa, uimahallissa, merenrannalla, soittaminen ystävälle, ystävän kanssa käynti kahvilassa, vanhempiesi tapaaminen.
Epäilenpä onnistuuko. Jos se olisi noin helppoa niin lääkärithän voisi vain tulostaa kaikille potilaille lapun jossa on ohjelma mitä noudattaa, viikko-ohjelma ja ohjeita kuten ei alkoholia, ei tupakkaa, ei roskaruokaa. Ei sitä noudateta ja se on ongelman ydin. Syy voi olla joku lapsuuden trauma tai muu ahdistus tai PDA.
Rehellistä ja avointa puhetta, hienosti tunnistat myös sen, että se on lopulta sinun oma ajatusmaailmasi, joka estää elämästä.
Olen kuntoutunut tuosta tilanteesta, mutta se tapahtui askel kerrallaan pikkuhiljaa. Asia jota en tosin tajunnut aikaisemmin on se, että kun on kuntoutunut ja voi ns. hyvin, niin sehän ei tunnu miltään. Siis voit elää aivan hyvän ja mukavan viikonlopun, mutta siihen ei välttämättä kuulu mitään tunteita, ehkä ajoittaista tyytyväisyyttä kun on tehnyt jotain tärkeää. Eli älä aseta myöskään mitään ihmellisiä odotuksia sille, että sitten kun kaikki on muuttunut, niin yhtäkkiä tuntuu jotenkin eriktyisen kukoistavalta. Ei tunnu. Mutta toisaalta sekin on jo hyvä, jos ei tunne mitään tuskaa turhista murheista tai menenistä teoista.