Lue keskustelun säännöt.
Olisi ihanaa jos maaseutu elävöityisi!
19.08.2023 |
Olisi kyläkaupat, kyläkoulut, kylän raitit ja lavatanssit. Nyt kaikki pois sieltä Helsingistä, hopi hopi! Muualla on mukavampaa.
Kommentit (79)
Ennen muuttoa voi myös perehtyä siihen asumismuotoon, jonka aikoo valita, esim. omakotitalon tai mökin ja pihan hotioon tai vaikka metsänhoitoon, jos haaveilee metsäisestä tontista tai metsätilasta, jos nämä ovat vieraita asioita. Ennakointi on aina parasta ja varmistaa onnistumisen. Toinen seikka on tietenkin toimia yhteistyössä viranomaisten kanssa, esim. Maanmittauslaitos, tontit ja metsä- ja maatilat: kartat ja omistussuhteet jne. Ja aina rehellisesti, niin ongelmia ei tule. Ihmiset voivat tuntua uteliailta, mutta he haluavat kukin omalla, hienostuneella tai vähemmän hienostuneella, tavallaan tutustua, ei siitä kannata loukkaantua. Vastaat vain ystävällisesti, ilman keljuilua, lyhyesti, jos et halua jäädä juttusille. Ylimielinen tai ylpeä ei kannata olla, se vain hankaloittaa ajan oloon viihtymistä. Terveys- ym. palveluista kannattaa ottaa selvää, samoin päivähoidosta jne., jos niitä tarvitsee. Useilla kylillä on Kyläyhdistys, jonka johto osaa kertoa juuri tästä kylästä ja tavoista, esim. aurauspalveluista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupunkilaisen pitää perehtyä, jos ei ennalta tunne, mm. jokamiehen oikeuksiin, mitä se tarkoittaa ja mitkä ovat "säännöt", niin ei tule turhia konflikteja. Maanomistusolot on tärkeää tietää, kuka nyt haluaisi kukkapenkilleen, marjapuskaansa ja lakkasuolleen kysymättä menijöitä. Ja juuri ennalta perehtyminen ja luvan ja tietojen kysyminen takaa "rauhaisan elämän" maaseudullakin. Hyvät käytöstavat ovat niin maalla kuin kaupungissakin tärkeitä. Ja jos haluat tutustua ihmisiin, voit osallistua, siis ei ole pakko, Kyläyhdistysen kokouksiin, piipahtaa kahville, jos kutsutaan ja sattuu olemaan aikaa. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Netti ei toimi.
Ei ole kauppoja eikä kahviloita.
Ei ole mitään tekemistä.
Tai on se, että omakotitalon kanssa pitää raataa vuoden ympäri: syksyllä haravointi, talvella lumityöt, keväällä rännien puhdistus, kesällä nurmikonleikkaus. Koskaan ei saa olla rennosti.
Netti toimii usein paremmin kuin kaupungissa. Mua nauratti, kun yhdessä isohkossa kaupungissa kouhkattiin, miten sinne tulee laajakaista. Meidän kylällä ollut about kymmenen vuotta. 😆
Mun mielestä ei tarvita kymmeniätuhansia ihmisiä vaan ihan ne jo paikalliset voivat halutessaan perustaa vaikka mitä harrastuspiirejä. Ei siihen tarvita kuntaa eikä edes seurakuntaa avuksi. Muutama asiasta innostunut tyyppi riittää. Joku kaipaili Marttojen järjestämiä pikkukokkikerhoja lapsille ja käsittääkseni paikallisen Martta yhdistyksen perustamiseen ei kovin montaa jäsentä tarvita. Ja tarvitseeko pikkukokkikerhon järjestäjän edes olla Marttojen paikallisyhdistys? Voihan se olla ihan kuka tahansa vapaaehtoinen. Vietin lapsuuteni kesät 1960-luvulla maaseudulla ja ihan ne paikalliset siellä yhdessä kaikenlaista järjesti. Talkootyönä ja yhteisöllisesti. Onko käynyt nyt niin, että ne asukkaat, joilla jotain talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä olisikin, ovat jo liian vanhoja järjestämään mitään? Nuoremmat taas saattaisivat osallistuakin, mutta eivät halua olla itse järjestämässä?
Ihmeellinen vastakkainasettelu Helsinki v.s. joku idyllinen, myyttinen soratie-maitolaituri-lavatanssi-kyläkoulu-maaseutu.
Viimeksimainittya ei ole olemassa.
Itse asun maalla, 6000 asukkaan kunta, 100 000 asukkaan kaupunkiin matkaa 40km.
Täällä ei ole kyläkouluja, peruskoulu on suurehko koulu kirkonkylällä.
Rakennuslupia ei myönnetä haja-asutusalueelle, vaan taajamaan.
Vaikka kunta periaatteessa kuuluu kaupungin joukkoliikenteen piiriin ainoa toimiva bussiyhteys on päivisin kuntakeskuksesta kaupungin keskustaan.
Käytännässä täällä asuva tarvitsee henkilöauton, jos työpaikat ovat eri suunnilla, 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä! Olen samaa mieltä kanssasi aloittaja .
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen vastakkainasettelu Helsinki v.s. joku idyllinen, myyttinen soratie-maitolaituri-lavatanssi-kyläkoulu-maaseutu.
Viimeksimainittya ei ole olemassa.
Itse asun maalla, 6000 asukkaan kunta, 100 000 asukkaan kaupunkiin matkaa 40km.
Täällä ei ole kyläkouluja, peruskoulu on suurehko koulu kirkonkylällä.
Rakennuslupia ei myönnetä haja-asutusalueelle, vaan taajamaan.
Vaikka kunta periaatteessa kuuluu kaupungin joukkoliikenteen piiriin ainoa toimiva bussiyhteys on päivisin kuntakeskuksesta kaupungin keskustaan.
Käytännässä täällä asuva tarvitsee henkilöauton, jos työpaikat ovat eri suunnilla, 2.
Siis perheessä tarvitaan yleensä 2 autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ei toimi.
Ei ole kauppoja eikä kahviloita.
Ei ole mitään tekemistä.
Tai on se, että omakotitalon kanssa pitää raataa vuoden ympäri: syksyllä haravointi, talvella lumityöt, keväällä rännien puhdistus, kesällä nurmikonleikkaus. Koskaan ei saa olla rennosti.Netti toimii usein paremmin kuin kaupungissa. Mua nauratti, kun yhdessä isohkossa kaupungissa kouhkattiin, miten sinne tulee laajakaista. Meidän kylällä ollut about kymmenen vuotta. 😆
No, ite 3 vuotta abt. ootin sitä suurta-ja-uutta 5geetä: viimesellä tuli (telia ja dna). Aamulla toimii nopeemmin kun VR:n juna. :) Klo. 15-22, tämä vanha 3g toimii kuin lätän vessa (eli suoraan kiskoille .... , mutta toimii!)
Pikkupaikoissa ei löydy harrastuspiireiksi asti samaa harrastavia.
No, joku sähly ja lentopallo ehkä, mutta jo hieman erikoisemman harrasteen ympärille ei tahdo saada 100 000 asukkaan kaupungissa aktiivista harrastekerhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Pikkupaikoissa ei löydy harrastuspiireiksi asti samaa harrastavia.
No, joku sähly ja lentopallo ehkä, mutta jo hieman erikoisemman harrasteen ympärille ei tahdo saada 100 000 asukkaan kaupungissa aktiivista harrastekerhoa.
Tämä on varmasti totta silloin, jos ko harrastus edellyttää isomman porukan, Mutta montako ihmistä tarvitaan esimerkiksi käsityökerhoon? 3-5 riittää ihan hyvin ja voivat hyvin olla iältään 7-90 -vuotiaita. Jos taas halutaan perustaa käsityökerho 7-vuotiaille, sitten voikin olla jo haastavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytäis samanhenkisiä ihmisiä? Pistetään osuuskunta pystyyn, vastataan palveluntarpeisiin ja luodaan uusia. Mulla on paljon osaamista jota hyödyntää, koska aletaan?
Perusta ryhmä Facebookin. Ryhmärakentaminen maaseudulle voisi myös joitakin kiinnostaa.
Palvelut tulevat ihmisten myötä ja niitä pitää sitä ennen ylläpitää hyväntekeväisyystoimintana, kun ne eivät taloudellisesti tuota pitäjälle.
Kirppikset ja lavatanssit omiin pihoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietän kesäkauden viiden km päässä pienestä maaseudun kylästä. Siellä on edustettuna niin sateenkaariväki kuin toksiset äijät. Kylätalo on miehitetty kahden elintapahipin toimesta ja he ovat saaneet karkoitettua kylän talkoohenkiset ihmiset ihan vain siksi, etteivät oikein halua tulla toimeen kenenkään kanssa. Kylätalon kesäkahvila ja teematapahtumat tietysti kutistuneet minimaalisiksi, joissa syödään vegeruokaa ja A-luvalla myydään mahdollisuus perskänneihin toisen hipin rämpyttäessä kitaraansa.
Kylästä viiden km päässä on kyläkauppa runsaine palveluineen. Uusi kauppiaspariskunta aloitti räväkästi ja upein ideoin. Nyt elokuussa siellä ei käy enää ketään, koska koulut alkaneet. He miettivät kuumeisesti ideoita, joilla saisivat kaupan elämään talvikaudenkin.
Alueen kesäteatteri ja tanssilava pyörivät ihan kyläläisten hyvän tahdon varassa kuka suostuu maksamaan pääsylipusta. Mökkiläisiä kyllä näkee jonkun verran, mutta eivät he kylää elävöitä.
MInä en pystyisi asumaan lähikylässä talvella. Se on niin kuollut ja olisi liikaa aikaa laskea naapurin jättämät tupakan tumpit postilaatikoilla. En myöskään jaksaisi ihmisten välisiä jännitteitä, päättää puoltani pärjäänkö hippien vain mummojen kanssa.
Muutamat lapset ja nuoret käyvät koulubussilla 50 km päässä koulussa. Silloin siihen bussiin pääsee mukaan muutkin, maksua vastaan, mutta tulijoita ei paljoakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulle maaseudun viehätys tulee ihmiset vähyydestä ja omasta rauhasta. En kaipaa lavatansseja.
Naulan kantaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle maaseudun viehätys tulee ihmiset vähyydestä ja omasta rauhasta. En kaipaa lavatansseja.
Naulan kantaan!
Samaa naulaan! :)
Mutta, siellå maalla voi vaikka susi (yksinäinen?) hyökätä - teininä sekin piti kokea Tuli ja söi/tappoi lampaat.
(itse nukuin aitassa - takuuvarmasti se susi aisti, et olin/nukuin siellä .... )
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Pikkupaikoissa ei löydy harrastuspiireiksi asti samaa harrastavia.
No, joku sähly ja lentopallo ehkä, mutta jo hieman erikoisemman harrasteen ympärille ei tahdo saada 100 000 asukkaan kaupungissa aktiivista harrastekerhoa.
Tämä on varmasti totta silloin, jos ko harrastus edellyttää isomman porukan, Mutta montako ihmistä tarvitaan esimerkiksi käsityökerhoon? 3-5 riittää ihan hyvin ja voivat hyvin olla iältään 7-90 -vuotiaita. Jos taas halutaan perustaa käsityökerho 7-vuotiaille, sitten voikin olla jo haastavampaa.
Mutta mikä on motivaationa siihen, että halutaan olla käsityökerhossa? Mitä ne osallistujat saavat kerhosta, jossa Aino 13v virkkaa nauletakkia jonka ohje on tiktokista, Kaisa 40v yrittää korjausommella lastensa vaatteita kun ei ole varaa ostaa uusia ja Marjatta 88v on paikalla ristipistotyönsä takia, vaikka todellisuudessa ei enää näe laittaa lankaa neulansilmään ja höpöttää vain vanhojen ihmisten asioita jotka lähinnä loukkaavat nuorempaa sukupolvea? Yleensä harrastuksista etsitään samanhenkistä seuraa, ja alle viiden osallistujan kerho ei ehkä tuo porukkaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Pikkupaikoissa ei löydy harrastuspiireiksi asti samaa harrastavia.
No, joku sähly ja lentopallo ehkä, mutta jo hieman erikoisemman harrasteen ympärille ei tahdo saada 100 000 asukkaan kaupungissa aktiivista harrastekerhoa.
Tämä on varmasti totta silloin, jos ko harrastus edellyttää isomman porukan, Mutta montako ihmistä tarvitaan esimerkiksi käsityökerhoon? 3-5 riittää ihan hyvin ja voivat hyvin olla iältään 7-90 -vuotiaita. Jos taas halutaan perustaa käsityökerho 7-vuotiaille, sitten voikin olla jo haastavampaa.
Mutta mikä on motivaationa siihen, että halutaan olla käsityökerhossa? Mitä ne osallistujat saavat kerhosta, jossa Aino 13v virkkaa nauletakkia jonka ohje on tiktokista, Kaisa 40v yrittää korjausommella lastensa vaatteita kun ei ole varaa ostaa uusia ja Marjatta 88v on paikalla ristipistotyönsä takia, vaikka todellisuudessa ei enää näe laittaa lankaa neulansilmään ja höpöttää vain vanhojen ihmisten asioita jotka lähinnä loukkaavat nuorempaa sukupolvea? Yleensä harrastuksista etsitään samanhenkistä seuraa, ja alle viiden osallistujan kerho ei ehkä tuo porukkaa yhteen.
Se yhdessä tekeminen. Ymmärrän hyvin tuon samanhenkisen seuran tarpeen, mutta pienillä paikkakunnilla ei ole ennenkään voinut kuvitella, että kaikki olisivat samanhenkisiä. On joutunut hyväksymään sen, että porukassa on ihmisiä "vauvasta vaariin". Ei yhteisöllisyys ole ennenkään maaseudulla ollut sitä, että jakaannutaan vain oman ikäisten seuraan. Ja vieläpä oman ikäisten "samanhenkisten". Lapsuuteni kesäpaikkakunnalla asui siihen aikaan noin 1000 ihmistä ja vaikka siellä oli kyläkauppa, apteekki, kansakoulu, kunnanlääkäri yms, niin "samanhenkisyys" oli lähinnä sitä, että oltiin saman kylän asukkaita.
Kaupunkielämä mädättää ihmisten aivot. Ei edes PERUSASIOITA enää osata.. se oli siinä. Kuinka moni oikeesti käy jatkuvasti ravintoloissa leffoissa teatterissa oopperassa gallerioissa eihän semmoseen oo varaa paitsi jos asuu vähän syrjemmässä ja sellasesta tykkää niin silloin voi fiilistellä. JA LÄHTEÄ SINNE KAUPUNKIIN: Jos on nuori lapsi tai teini niin voin ymmärtää mutta että aikuiset ihmiset? Pk-seutu on muuttunut niin epämiellyttäväksi paikaksi ylirakentamisen ja kaiken muunkin paskan suhteen että lapsuusaikojen ja nuorten aikojen ysäri on mennyttä kalua. Olin siellä tein sitäsun tätä mutta asua siellä koska HELSINKI?voi helkkari.
Vierailija kirjoitti:
Sen kun elävöitätte siellä landella, antakaa mennä.😂 Ai niin, pitääkö taas kupata rahaa kaupungeista?
ÖÖÖ ei?
Kylät ja taajamat kaupunkien ulkopuolella ovat tietenkin kaikki hyvin erilaisia eri puolilla Suomea. Tärkeintä on valita juuri se itselle sopivin: kaupungin ympäriltä alle 10 km, alle 20 km tai alle 30 km säteellä vai ihan oikeaa maaseutua, josta tietenkin on pidemmät matkat. Modernit palvelut ovat monissa paikoin, mutta ei tietenkään kaikkialla, on hyviä tietoliikenneyhteyksiä, kotiin tuotavia esim. kauppapalveluja, kirjastoautoja jne. Jokaisen on tarkkaan valittava, mitä tarvitsee ja mikä on tarpeetonta. Aluksi voi myös vuokrata asunnon, omakotitalon tai mökin, jos kaikki maalla on vierasta, niin saa totutella kaikessa rauhassa ja tutkia, onko tämä juuri itselle sopiva paikka, kylä tai taajama. Helpointa on tietenkin tulla töihin maaseudulle. Opiskelukin on hyvä vaihtoehto, kun asettuu sellaiseen paikkaan, missä se sujuu. Rauhallisuus, kärsivällisyys, rehellisyys ja luotettavuuus ovat tärkeitä sekä luontevuus, luonnollisuus, ettei esitetä niin paljon ja ärsyynnytä jokaisesta pikkuasiasta, vaikka muutto ja tottuminen voikin olla kuormittavaa. Myös ihmiset ja ilmapiiri ovat voivat olla hyvin erilaisia eripuolella maata, mutta kaikkeen tottuu, jos itse on tottunut tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, ei se sen kummempaa ole. Draamakuningattarista ei välttämättä kovin paljon pidetä vaan tasapainoisista vakaista ihmisistä.