Lue keskustelun säännöt.
Olen rakentanut elämän, jota en jaksa elää :(
18.08.2023 |
Hyväpalkkainen työ pääkaupunkiseudulla, omistusasunto kivalla alueella, auto ja 3 lasta. Jo useamman vuoden on tuntunut siltä etten pysty enää. Työ ei inspiroi, mikään ei innosta, kaupungissa on paha olla, ruuhkat ärsyttää ja ahdistaa, tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, etten meinaa pystyä menemään edes ruokakauppaan, kun hälinä, tuhannet vaihtoehdot ja loputtomat käytävät tuntuu niin vastenmielisiltä. Haluaisin ottaa loparit, myydä asunnon ja muuttaa maalle vuolemaan kaarnaveneitä. Mutta lasten koulut, kaverit ja harrastukset on täällä. Vielä vuosia. Mietin josko luopuisin edes autosta ja vaihtaisin työpaikkaa, mutta en tiedä mihin vaihtaisin. Olen ihan uuvuksissa ja sekaisin ja loppu.
Ja tiedän miten asiani on hyvin, mutta se ei auta kun tuntuu niin pahalta.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä tekee itselle vääriä valintoja ja haalii elämäänsä niin paljon kaikkea että näåntyy sen kaiken alle,
ei hätää, sitten vain pakkivaihde päälle, tai karsit elämästä sen minkä voi, kunnes alkaa voimaan paremmin.
Itse lähtenyt monesti aivan väärille poluille ja joutunut kammottaviin elämäntilanteisiin, mutta sitten kun sen tajuaa että, kylläpäs minä voin huonosti,
niin sitten peruutellaan vähän matkaa ja "köyhdytetään" elämää, että on taas energiaa ja intoa liikkua siihen suuntaan mikä itselle se oikea polku.
Tämä on viisas neuvo. Sanoisin kanssa, että ensin pitää karsia ja pakittaa, tehdä tilaa uudelle ja sitten, kun voi edes vähäsen paremmin, miettiä mitä haluaa lisätä siihen oman elämän palettiin.
Omalla kohdallanikin ongelmia on usein koitunut siitä, kun olen liian innokkaasti lähtenyt tekemään muutoksia ja haalimaan elämään kaikenlaista ajatellen, että enemmän olisi jotenkin parempi. Ei se ole.
Ja sitten pitää kanssa opetella erottamaan, mistä asioista OIKEASTI saa itselle hyvää oloa ja onnellisuutta ja mitkä ovat vain ympäristön, yhteiskunnan, kaverien, sukulaisten vouhotusta. Eikä ainakaan lähteä suorittamaan niiden odotusten pohjalta, unohtaen oma identiteetti ja elämän mielekkyys. Silloin kadottaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa burn outilta.
Höpsis. Kuulostaa vain siltä, että nuorena aikuisena ei oo kuunneltu, mitä sisimmässään haluaa.
Kuulostaa työuupumukselta, burnoutilta tai muuten vaan siltä että kohta tipahdat.
Tee pian jotain, jos vaan mitenkään boit, voit niin lähde yksin vaikka viikoksi tai kahdeksi jonnekin korpeen huilaamaan äläkä rasita itseäsi millään kontakteilla, vaatimuksilla, somella tai ylipäätään millään.
Ei varmaan yhtään lohduta, mutta sinulla on lukematon määrä kohtalotovereita eteenkin pääkaupunkiseudulla jossa elämä on hektisempää, pitkät välimatkat, ruuhkat, meteliä ja jokapaikassa kamalasti ihmisiä.
Minulla oli hyvä työ, hyvä liksa, kamala nat...i pomo, asunto, auto, ei lapsia mutta tulin ihan samaan tilanteeseen ja oli pakko pakata kamat ja muutin maalaiskaupunkiin kauas pois. Huilasin 4kk ennenkun jaksoin ees alkaa etsiä uutta työtä.
Kokeile pari kertaa päivässä rauhallisia lyhyitä hengitysharjoituksia joka rauhoittaa hermostoa. Opettele joogaa, rentoudu, tee mitä tahansa että saisit levättuä. Osta kotiin siivousapua ja tilaa ruoat kaupasta kotiin.
Mielestäni ihan normaali keski-iän tunne, "tässäkö se nyt on?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta olisiko nelipäiväinen työviikko mahdollinen? Jo se, että olisi 4 päivää töitä ja 3 vapaata saattaisi auttaa jaksamaan.
Muista, että ihminen voi aina muuttaa elämäänsä.
Lapsetkin tottuvat uuteen ympäristöön tarvittaessa. Miettikää perheenä asiaa ja puhukaa avoimesti mitä tekisitte.
Jonkinlainen tauko sinulle joka tapauksessa olisi tarpeen. Hengähdystauko. Vaikka sairasloman turvin, jos käyt lääkärille puhumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa trollilta. Liian kliseinen ollakseen totta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta olisiko nelipäiväinen työviikko mahdollinen? Jo se, että olisi 4 päivää töitä ja 3 vapaata saattaisi auttaa jaksamaan.
Tähän voisi oikeasti siirtyä ihan kansallisella tasolla. Tutkimusten mukaan jopa työteho nousee ihmisillä, kun on enemmän vapaa-aikaa palautua. Järkyttävät mt-tilastot ja burn outteja ihmisillä. Työelämässä voidaan pahoin ja se heijastuu sitten kotona myös perheeseen ja lapsiin, jos niitä on.
Nykyiselläänkään töitä ei riitä kaikille ja ne, jotka on työelämässä imetään kuiviin. Hallitushan ei tätä kerro, mutta oikeasti on 640 000 työtöntä, alityöllistettyä, tempputyöllistettyä ja yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolella elävää. Avoimia työpaikkoja työministeriön mukaan n. 30 000. Jokainen voi laskea, ettei töitä ole kaikille ja osan työpaikoista kohdalla niitä on mahdotonta täyttää, koska paikat on jotain 5h/vk myyjän hommaa, tai provikkapalkkaista puhelinmyyntiä, jolla ei kukaan aikuinen ihminen itseään pysty elättämään. Työt voisi jakaa uudelleen, jotta niitä riittäisi useammalle. Ihmiset voisi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuhannesti kommenteista. Sain raahauduttua metsäkävelylle ja suihkun kautta sohvalle. Olen varmasti uupunut, tässä on ollut kaikenlaista painolastia, joista en tässä viitsi kirjoittaa. Tämä tunne on ollut enemmän tai vähemmän jo vuosia, mutta pahentunut viime kuukausina. Ongelmani on täysi kyvyttömyys laskea suojaukset ja lakata teeskentelemästä. Olla heikko. En edes lääkärille saa sanottua kuinka huono tilanne on, vaan menen korkeintaan valittamaan kipeää niskaa. Ja aina tulee sen verran parempi hetki, että saa taivuteltua itsensä jatkamaan tätä runttaamista. Vaikka aamuisin oksettaa ja pyörryttää eikä ruoka maistu. Aika paljon olen jo karsinut: ihmissuhteet, itsestä huolehtiminen, kotityötkin osittain. Teen vain aivan pakollisen. Ruokien tilaaminen oli hyvä idea, kun vaan saisi tehtyä sen tilauksen... Ap
Ai hirvitys, olen pahoillani. Jotain muutostahan tuohon on saatava ennen kuin terveys menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tuhannesti kommenteista. Sain raahauduttua metsäkävelylle ja suihkun kautta sohvalle. Olen varmasti uupunut, tässä on ollut kaikenlaista painolastia, joista en tässä viitsi kirjoittaa. Tämä tunne on ollut enemmän tai vähemmän jo vuosia, mutta pahentunut viime kuukausina. Ongelmani on täysi kyvyttömyys laskea suojaukset ja lakata teeskentelemästä. Olla heikko. En edes lääkärille saa sanottua kuinka huono tilanne on, vaan menen korkeintaan valittamaan kipeää niskaa. Ja aina tulee sen verran parempi hetki, että saa taivuteltua itsensä jatkamaan tätä runttaamista. Vaikka aamuisin oksettaa ja pyörryttää eikä ruoka maistu. Aika paljon olen jo karsinut: ihmissuhteet, itsestä huolehtiminen, kotityötkin osittain. Teen vain aivan pakollisen. Ruokien tilaaminen oli hyvä idea, kun vaan saisi tehtyä sen tilauksen... Ap
Siinä sen ongelman ytimen itse sanoit;
Et myönnä itsellesi että et jaksa!
Ei kannata polttaa kynttilää molemmasta päästä, ole armollinen itsellesi ja myönnä että et jaksa, kortit rehellisesti pöytään.
Se on jo askel eteenpäin.
Tsemppiä 🍀
Nyt olis, ap, aika mennä lääkärille ja kertoa todellinen tilanne. Et nyt osaa kuvitellakaan, kuinka paljon syvemmäksi kuoppasi kaivat, jos venytät asiaa.
Kirjoita vaikka paperille todellinen tilanne ja anna lääkärille luettavaksi. Olen tehnyt niin ja moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt olis, ap, aika mennä lääkärille ja kertoa todellinen tilanne. Et nyt osaa kuvitellakaan, kuinka paljon syvemmäksi kuoppasi kaivat, jos venytät asiaa.
Kirjoita vaikka paperille todellinen tilanne ja anna lääkärille luettavaksi. Olen tehnyt niin ja moni muukin.
Tämä on hyvin kirjoitettu!
Toivottavasti ap on pystynyt tekemään jotain helpotuksia elämäänsä.
Miten menee? Olethan hakenut apua ja ehkäpä downdhiftaamaan elämääsi yksinkertaisemmaksi. Toivon hyvää syksyä ja parempaa tulevaa talvea.
Ei ole hyvä trolli, koska vihaa lapsia ja miehiä. Levittää viesteillään väheksyntää.